Aarno Yrjö-Koskinen
| Aarno Yrjö-Koskinen | |
|---|---|
 |
|
| Ulkoasiainministeri | |
|
Sunilan II hallitus
21.3.1931 - 14.12.1932 |
|
| Edeltäjä | Hjalmar J. Procopé |
| Seuraaja | Antti Hackzell |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. joulukuuta 1885 Helsinki |
| Kuollut | 8. kesäkuuta 1951 (65 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | juristi |
| Tiedot | |
| Puolue | Kokoomus |
Aarno Armas Sakari Yrjö-Koskinen (9. joulukuuta 1885 Helsinki – 8. kesäkuuta 1951 Helsinki)[2][3] oli suomalainen vapaaherra, koulutukseltaan lakimies, lähettiläs ja toimi ulkoasiainministerinä.[4]
Aarno Yrjö-Koskinen pääsi ylioppilaaksi 1904 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1908 ja lakitieteen kandidaatiksi 1913. Hän sai varatuomarin arvon 1915.[4]
Vapaaherra Yrjö-Koskinen oli aluksi Suomen senaatin talousosaston palveluksessa kauppatoimituskunnassa. Hän siirtyi itsenäistyneen Suomen ulkoasiainministeriön palvelukseen toimien muun muassa vuodesta 1920 lähetystösihteerinä Suomen Pariisin lähetystössä Ranskassa, vuodesta 1923 ulkoasiainministeriön poliittisten ja kaupallisten asiain osaston itäisten valtioiden jaoston päällikkönä ja vuodesta 1927 ministeriön kansliapäällikkönä. Hän toimi lähettiläänä Moskovassa, Neuvostoliitossa 1. tammikuuta 1931 – 8. huhtikuuta 1940 aikana.[4]
Yrjö-Koskinen oli Suomen edustajana Kansainliiton Eurooppaliiton tutkimuskomissionin istuntokautena 1931, Kansainliiton 12. yleiskokouksen ja yleiskokouksen yllmääräisenä istuntokautena Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana 1932 sekä Suomen päävaltuutettuna Geneven aseistariisuntakonferenssissa 1932.[4]
Kesken Neuvostoliiton kauden hän toimi Sunilan II hallituksessa ulkoasiainministerinä.[4] Moskovan lähettiläänäolojaksoon sattuu muun muassa vuoden 1932 alussa solmittu Suomen ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus, jonka allekirjoittajana hän toimi. Hän oli lähettiläänä myös talvisodan sytyttyä ja toi lähetystönsä henkilökunnan vaikeuksien kautta Suomeen. Sen jälkeen hän siirtyi Turkkiin Suomen Ankaran lähetystön päälliköksi 20. elokuuta 1940 alkaen, jossa tehtävässä hän oli vuoteen 1950. Sen jälkeen hän toimi vielä Haagissa Alankomaissa.lähde?
Ansioistaan hän sai lähetystöneuvoksen arvon vuonna 1923 sekä erikoislähettilään ja täysivaltaisen ministerin arvon 2. tammikuuta 1928.[5]
Hänen isänsä oli senaattori Yrjö Koskinen Yrjö-Koskinen ja isoisä suomalaisuusmies, senaattori Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Turtola, Martti: ”Kansainvälinen kehitys Euroopassa ja Suomessa 1930-luvulla”, Talvisodan pikkujättiläinen, s. 13-46. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1999. ISBN 951-0-23536-9
- ↑ Valtioneuvosto: Ministerikortisto: Yrjö-Koskinen, Aarno Armas Sakari (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Aarno Armas Sakari Yrjö-Koskinen Memorial. Find a Grave LLC. Viitattu 27.12.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f 50-vuotias. Ministeri Aarno Yrjö-Koskinen, Helsingin Sanomat, 9.12.1935, nro 332, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 13.12.2025
- ↑ Aho, Seppo: Valtionhoitajan ja tasavallan presidenttien 1918–2005 myöntämät arvonimet, s. 46 ja 124. Alavus: Aholis Oy, 2006. ISBN 952-91-9535-4
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Holmberg, Håkon: (Keisarillisen) Suomen senaatin talousosaston puheenjohtajat, jäsenet ja virkamiehet 1909–1918 – elämäkerrallinen luettelo, Helsinki, 1964.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aarno Yrjö-Koskinen Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Hjalmar J. Procopé |
Suomen ulkoministeri 1931–1932 |
Seuraaja: Antti Hackzell |