Suomen ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sopimuksen allekirjoitus Helsingissä 21. tammikuuta 1932. Vasemmalla Suomen ulkoministeri Aarno Yrjö-Koskinen ja oikealla Neuvostoliiton Suomen lähettiläs Ivan Maiski.[1]

Suomen ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus vuodelta 1932 solmittiin Helsingissä 21. tammikuuta 1932 ja ratifioitiin Suomen puolella saman vuoden heinäkuussa. Voimaan se astui 9. elokuuta 1932. Sopimus oli solmittu määräajaksi kolmeksi vuodeksi. Sitä jatkettiin 7. huhtikuuta 1934 pöytäkirjalla, jolla sopimuksen voimassaoloa jatkettiin 31. joulukuuta 1945. Pöytäkirjan allekirjoitti Neuvostoliiton puolesta ulkoasiain kansankomissaari Maksim Litvinov.

Ensimmäisen kerran Neuvostoliiton puolesta Suomi oli neuvotellut hyökkäämättömyyssopimuksesta jo 1926. Suomen puolelta neuvotteluja johti Antti Hackzell, mutta koska hän esitti, että sopimusta valvottaisiin välitystuomioistuimen avulla, ei Neuvostoliiton kanssa päästy sopimukseen sisällöstä. [2]

Sopimuksen synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sopimuksen syntyyn vaikuttivat Neuvostoliiton kiinnostus tehdä hyökkäämättömyyssopimukset naapurimaidensa kanssa (Puola, Viro ja Latvia neuvottelivat myös tuolloin sopimuksista) sekä 1931 alkanut Mantšurian sota, joka lisäsi konfliktin mahdollisuutta Itä-Aasiassa ja sai Neuvostoliiton pyrkimään selustansa turvaamiseen mahdollisesti syttyvän sodan vuoksi. Suomi aloitti neuvottelut Neuvostoliiton kanssa viimeisenä edellä mainituista valtioista eli vuoden 1932 tammikuun alussa, mutta sai sopimuksensa ensimmäisenä valmiiksi. Tämä aiheutti hieman paheksuntaa Virossa, mutta Suomen ei ollut tarkoitus ratifioida sopimusta ennen muita valtioita.lähde?

Sopimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sopimuksessa osapuolet takasivat rajojensa loukkaamattomuuden, puolueettomana pysymisen, jos toinen osapuoli joutuisi sotaan ja lupasivat pysyä erossa sopimuksista ja liittoumista, jotka olisivat ”avoimesti vihamielisiä” toista osapuolta kohtaan. Riidat luvattiin ratkaista rauhanomaisesti ja puolueettomasti.lähde?

Sopimuksen jatkaminen ja päättyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sopimus uudistettiin Moskovassa 7. huhtikuuta 1934, jolloin sitä pidennettiin 31. joulukuuta 1945 asti. Neuvostoliitto irtisanoi hyökkäämättömyyssopimuksen vedoten Mainilan laukauksiin ennen hyökkäystään Suomeen 30. marraskuuta 1939. Hyökkäys rikkoi myös Tarton rauhansopimusta ja Kansainliiton peruskirjaa.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Turtola, Martti (1999). "Kansainvälinen kehitys Euroopassa ja Suomessa 1930-luvulla", Talvisodan pikkujättiläinen. Werner Söderström Osakeyhtiö, 13-46. ISBN 951-0-23536-9. 
  2. http://arkisto.kokoomus.net/kokoomusbiografia/elamakerta-artikkelit/hackzell-antti/

Verkkolähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.