Kuolemanrangaistus

Kuolemanrangaistukset kartalla.

  Ei kuolemanrangaistuksia. (88 maata)

  Ei kuolemanrangaistuksia rauhan aikana. (11)

  Kuolemanrangaistus sallittu, mutta ei käytössä. (29)

  Kuolemanrangaistukset käytössä. (69)*

*Huomaa että Yhdysvalloissa lait vaihtelevat eri osavaltioissa.

Sähkötuoli oli varsinkin 1900-luvun Yhdysvalloissa yleinen kuolemaantuomittujen teloitusväline. 1900-luvun lopulla ja 2000-luvulla on paljolti siirrytty muihin menetelmiin, joista tavallisin on myrkyn antaminen ruiskeena.

Kuolemanrangaistus on rikoksesta tuomitun henkilön määrääminen surmattavaksi rangaistuksena. Kuolemanrangaistukseen tuomitseminen ja rangaistuksen täytäntöönpano eli teloitus ovat eri asioita.

Taustaa

Kuolemanrangaistusta on käytetty kautta aikojen lähes kaikissa maissa kaikkein vakavimpien rikosten, esimerkiksi murhan ja valtiopetoksen rangaistuksena. Usein teloitus oli julkista kansanhuvia. Joskus tunnettujen rikollisten ruumis jätettiin teloituspaikalle tai ripustettiin näkyvälle paikalle kuten kaupungin portille varoitukseksi. Vielä 1700-luvulla kuolemanrangaistus oli kaikissa Euroopan maissa yleinen rangaistus, muun muassa varkaat voitiin tuomita hirtettäviksi. Koska kuolemantuomio oli yleinen, vakavimmista rikoksista teloitettavat tapettiin usein hitaalla ja tuskallisella tavalla.

Kuolemanrangaistusta on käytetty myös armeijoissa sodan aikana yleisesti kurinpitokeinona, ja sotaoikeudet ovat usein langettaneet kuolemanrangaistuksia muun muassa pelkuruudesta, niskoittelusta, karkuruudesta sekä kapinasta. Myös vakoilijat on ollut tapana teloittaa kiinni saataessa.

Käyttö maailmassa

Etyj-maat

Ihmisoikeussopimukset eivät hyväksy kuolemanrangaistusta, ja lähes kaikki Euroopan valtiot ovatkin poistaneet sen käytöstä. Etyj eli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö on merkittävä alueellinen turvallisuusjärjestö, jota Euroopan unioni pitää yhtenä ihmisoikeuspolitiikan keskeisistä toimijoista. Etyj:n 55 osanottajavaltiosta vain kolme eli Uzbekistan, Valko-Venäjä ja Yhdysvallat sallii kuolemantuomion [1].

Uzbekistanissa ja Valko-Venäjällä ei pidetä virallista tilastoa teloituksista. Yhdysvalloissa tapahtui vuonna 2004 yhteensä 59 teloitusta: 23 Texas, 7 Ohio, 6 Oklahoma, 5 Virginia, 4 Pohjois-Carolina, 4 Etelä-Carolina, 2 Florida, 2 Alabama, 2 Georgia, 2 Nevada, 1 Arkansas ja 1 Maryland.

Kuolemantuomio on kielletty 12 Yhdysvaltain osavaltiossa: Alaska, Havaiji, Iowa, Länsi-Virginia, Maine, Massachusetts, Michigan, Minnesota, Pohjois-Dakota, Rhode Island, Vermont ja Wisconsin. Yhdysvalloissa kuolemanrangaistuksen täytäntöönpano oli keskeytyksissä 1967–1976, kun korkein oikeus oli arvioinut sen "julmaksi ja epätavalliseksi" ja siten perustuslain vastaiseksi. Lakeja ja tulkintaa on sittemmin muutettu. Kaksoismurhasta tuomittu Kenneth Lee Boyd oli tuhannes teloitettu vuoden 1976 jälkeen. Hänet teloitettiin myrkkyruiskeella 2. joulukuuta 2005. Vuoden 2004 lopussa kuolemanrangaistusta oli odottamassa 3315, joista 1464 oli muita kuin valkoisiksi luokiteltuja [2]. Eräissä tutkimuksissa kuolemanrangaistukseen johtaneissa oikeudenkäynneissä on havaittu useita virheitä. Lisää tietoa löytyy artikkelista Kuolemanrangaistus Yhdysvalloissa.

Albaniassa kuolemantuomio on rauhan aikana kielletty, mutta mahdollinen sodan ja hätätilan aikana tehdyistä vakavista rikoksista. Latviassa kuolemantuomio on mahdollinen murhasta sota-aikana.

Kuolemantuomio on mahdollinen, mutta tosiasiallisesti (de facto) kielletty neljässä maassa: Kazakstanissa presidentti sääti kuolemaantuomittujen armahduksesta ja elinikäisestä vankeudesta vuoden 2004 alusta. Säädöstä noudatetaan siihen asti kunnes kuolemantuomioiden kieltäminen saadaan ratkaistuksi. Kirgisian perustuslaki sallii ampumisen joistakin rikoksista, mutta presidentti on antanut useita perättäisiä armahdussäännöksiä. Tadzikistanin laki sallii ampumisen joistakin rikoksista, mutta 30. huhtikuuta 2004 lähtien presidentin armahdus on mahdollistanut tilalle 25-vuotisen vankeuden. Venäjän laki sallii ampumisen, mutta presidentti on armahtanut vuodesta 1996. Kuolemantuomion tilalle on annettu 25 vuotta vankeutta.

Seuraavissa Etyj-maissa kuolemantuomio on kielletty: Alankomaat, Andorra, Armenia, Azerbaidzan, Belgia, Bosnia ja Hertsegovina, Bulgaria, Espanja, Georgia, Irlanti, Islanti, Italia, Itävalta, Kanada, Kreikka, Kroatia, Kypros, Liechtenstein, Liettua, Luxemburg, Makedonian tasavalta, Malta, Moldova, Monaco, Norja, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, San Marino, Serbia ja Montenegro, Slovakia, Slovenia, Suomi, Sveitsi, Tanska, Tšekki, Turkki, Turkmenistan, Ukraina, Unkari, Vatikaani, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta.

Muualla

Nykyään eniten teloituksia toimeenpannaan Kiinassa, väkilukuun suhteutettuna määrän arvellaan olevan suurin Singaporessa. Teollisuusmaista (OECD) kuolemantuomiota käytetään Yhdysvalloissa, Japanissa ja Etelä-Koreassa.

Vuonna 2004 eniten teloituksia tapahtui Kiinassa, arviolta 3400, ja seuraavaksi eniten Iranissa 159, Vietnamissa 64 ja Yhdysvalloissa 59 [3].

Viimeisin kuolemantuomioita täytäntöönpannut Euroopan neuvoston maa oli Ukraina. Ukrainassa teloitukset olivat valtionsalaisuuksia, joista ei tiedotettu edes omaisille, eikä niistä annettu lukuja julkisuuteen. Vuonna 1996 Ukrainassa teloitettiin Amnestyn mukaan 176 ihmistä. Tuona vuonna enemmän ihmisiä teloitettiin vain Kiinassa. Teloitukset suoritettiin pistoolinlaukauksella päähän.

Suomessa

Suomen suuriruhtinaskunnassa vuodesta 1823 alkaen ja sittemmin itsenäisessä Suomessa rauhan aikana kuolemaan tuomitut armahdettiin muuttamalla rangaistus karkotukseksi tai elinkautiseksi kuritushuonerangaistukseksi.

Suomessa kuolemanrangaistus on poistettu laista vuonna 1949 rauhan aikana tehtyjen rikosten osalta. Koko rangaistusjärjestelmästä se on poistettu vuonna 1972. Perustuslakiin on nykyään kirjattu kuolemanrangaistuksen kielto.

Ilmeisesti viimeinen rauhan aikana teloitettu henkilö oli Tahvo Putkonen 8. heinäkuuta 1825. Pieksämäkeläinen renki Tahvo Putkonen tuomittiin miestaposta. Tuomioksi tuli kuolemantuomio kaula katkaisemalla ja hautaaminen kirkkomaan ulkopuolelle sekä 24 hopeatalarin sakot oikeuden halventamisesta, juopottelusta ja pyhärauhan rikkomisesta. Tämän jälkeen langetetut kuolemanrangaistukset muunnettiin karkoitukseksi Siperiaan. Aikaisemmin kuolemanrangaistuksen täytäntöönpano oli vaihdellut eri aikoina paljonkin. Esimerkiksi keskiajalla Ruotsissa tapon saattoi sovittaa sakolla.

Vuoden 1918 sotatapahtumien yhteydessä kuolemanrangaistuksia annettiin ja pantiin täytäntöön yli 20 000. Kuolemantuomioiden laillisuus oli usein kyseenalainen. Suurin osa tuomioista annettiin pika- tai kenttäoikeuksissa, joiden toimivaltaa ei ollut perustettu lailla vaan paikallisen suojeluskunnan tai sotilasjohdon valtuutuksella. Vastaavasti punaisella puolella kuolemantuomioita antoivat kansan- ja vallankumoustuomioistuimet, joiden toimivalta ei perustunut lakiin. Ylimääräiset valtiorikostuomioistuimet asetettiin sodan päätyttyä keväällä 1918 säädetyn lain nojalla tutkimaan punavankien rikoksia, mutta niidenkin antamien kuolemantuomioiden laillisuus oli kyseenalaista. Suurin osa annetuista 550 kuolemantuomiosta, joista noin puolet toimeenpantiin, annettiin osallisuudesta murhiin. Valtiopetoksesta, jonka tunnusmerkistön punaisten yrittämä vallankumous täytti, ei ollut säädetty rangaistukseksi kuolemantuomiota. Maanpetoksen tunnusmerkistö olisi vaatinut Suomen oloa sodassa, mutta tällaista ei ollut laillisessa järjestyksessä julistettu Venäjää vastaan. Toisaalta, jos Suomi olisi ollut sodassa, vangiksi saatuja venäläisiä olisi tullut kohdella sotavankeina ampumisen sijasta.

Talvi- ja jatkosodan aikana pantiin täytäntöön noin 550 kuolemanrangaistusta, joista ehkä 90 prosenttia annettiin vakoilijoille ja tuhotöiden tekijöille. Taistelutilanteissa ja niiden yhteydessä esimiehen ampumisoikeutta sotapelkuruudesta käytettiin vain joitakin kertoja. Tunnettu tapaus on aseistakieltäytyjä Arndt Pekurisen teloitus syksyllä 1941.

Katso myös

• Kuolemanrangaistus Yhdysvalloissa

Aiheesta muualla

• Death Penalty Information Center Kuolemanrangaistuksen vastainen www-sivu
• Pro Death Penalty Webpage Kuolemanrangaistusta puoltava www-sivu