Ero sivun ”Ilmatieteen laitos” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
pari viitettä, paljon vanhentunutta jää yhä |
p svg-logo |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Tutkimuslaitos |
{{Tutkimuslaitos |
||
| nimi = Ilmatieteen laitos |
| nimi = Ilmatieteen laitos |
||
| logo = Ilmatieteen |
| logo = Ilmatieteen laitoksen logo.svg |
||
| logonleveys = 250px |
| logonleveys = 250px |
||
| logoteksti = |
| logoteksti = |
||
Versio 8. maaliskuuta 2016 kello 22.53
| Ilmatieteen laitos | |
|---|---|
 |
|
 Ilmatieteen laitoksen toimitalo (Dynamicum) Helsingin Kumpulassa |
|
| Tutkimuslaitoksen tiedot | |
| Perustettu | 1838 |
| Pääkonttori | Kumpula, Helsinki |
| Ministeriö | Liikenneministeriö |
| Työntekijöiden määrä | 680 |
| Budjetti | 72,2 milj. euroa (2012) |
| Johtaja | Juhani Damski |
Ilmatieteen laitos (lyhenne IL[1], ruots. Meteorologiska institutet) on Suomen liikenne- ja viestintäministeriön alaisuudessa toimiva laitos, joka tuottaa sääpalveluita sekä toimii tutkimuslaitoksena.
Historiaa
Ilmatieteen laitoksen varhaisin edeltäjäorganisaatio sai alkunsa kun Venäjän Keisari Nikolai I allekirjoitti 28. maaliskuuta 1838 Pietarissa julistuksen, jonka mukaan Helsingin yliopiston yhteyteen perustettiin Helsingin yliopiston magneettinen observatorio. Sen esimieheksi keisari katsoi hyväksi nimittää yliopiston adjunktin (apulaisprofessorin) Johan Jakob Nervanderin, jonka mukaan Helsingin Nervanderinkatu on nimetty. Tuohon aikaan oletettiin ilman lämpötilan ja maan magneettikentän vaihteluiden olevan huomattavan läheisessä vuorovaikutuksessa.[2][3]
Magneettis-meteorologisen observatorion puinen rakennus sijaitsi vuosina 1841-1963 Helsingin Kaisaniemessä. Vanhan rakennuksen paikalle valmistui 1966 ns. Säätalo, joka toimi laitoksen päärakennuksena vuoteen 2005 asti. Kaisaniemessä on edelleen Suomen vanhin säähavaintoasema. Vuonna 1881 observatorion nimi muutettiin Meteorologiseksi Päälaitokseksi, kun se siirtyi yliopistolta Suomen Tiedeseuran alaisuuteen. Vuonna 1919 laitos siirtyi valtiolle, hallinnollisesti maatalousministeriön alaisuuteen ja tällöin nimeksi tuli Valtion Meteorologinen Keskuslaitos. Nykyisen nimensä se sai vuonna 1968, jolloin laki Ilmatieteen laitoksesta astui voimaan. Samalla laitos siirtyi liikenneministeriön alaisuuteen.
Vaisala Oy:n perustaja, professori Vilho Väisälä teki pitkän uran Ilmatieteen laitoksessa. Työssään hän kehitteli radioluotainta, koska leijaluotaukset olivat epäkäytännöllisiä. Väisälän vuonna 1932 keksimä taajuusmoduloitu luotain osoittautui tieteelliseksi ja kaupalliseksi menestykseksi, ja sitä valmistamaan perustettiin oma yhtiö.[4]
Pääjohtajat
Titteli vuoteen 1970 johtaja, 1971–1989 ylijohtaja, 1989 alkaen pääjohtaja
|
|
Laitos nykyaikana
Ilmatieteen laitos muutti syyskuussa 2005 Helsingin yliopiston Kumpulan kampusalueelle uuteen toimitaloon Dynamicumiin yhdessä Merentutkimuslaitoksen kanssa. Toimitalon osoite Erik Palménin aukio viittaa tunnetuimpaan suomalaiseen ilmakehäntutkijaan. Virallisesti Dynamicum vihittiin käyttöön 8. marraskuuta 2005.[8]
Merentutkimuslaitos lakkautettiin 1. tammikuuta 2009. Sen entiset toiminnot jaettiin Ilmatieteen laitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen kesken. Ilmatieteen laitoksen merentutkimuksen ohjelmaan keskitettiin fysikaaliseen merentutkimukseen kuten aallokkoon, merenkorkeuteen ja jäihin liittyvä palvelu- ja tutkimustoiminta. Suomen ympäristökeskukseen perustettiin Merikeskus. [9]
Organisaatio
Nykyisessä laitoksen organisaation (1.1.2009) päähaarat ovat sää ja turvallisuus sekä tutkimus- ja menetelmäkehitys. Ilmastonmuutos on saanut oman osuutensa organisaatiossa.
Sää- ja turvallisuus sisältää sää- ja turvallisuuskeskuksen lisäksi kaupalliset palvelut, palvelukehityksen, tietohallinnon ja havaintopalvelut. Säämittausverkosto kattaa koko maan ja rannikkoalueet. Observatorioita on Jokioisilla, Nurmijärvellä (magneettinen observatorio) ja Lapin ilmatieteellinen tutkimuskeskus Sodankylässä.
Kumpulassa sijaitsevan valtakunnallisen sää- ja turvallisuuspalvelun lisäksi alueelliset toimipisteet palvelevat mm. siviili- ja sotilasilmailua sekä muutakin puolustusvoimien tarvitsemaa sääpalvelua ja konsultointia. Ilmailun säähavaintopalvelu on siirtymässä Finavialta Ilmatieteen laitokselle vuoden 2011 aikana. Entinen Etelä-Suomen lentosääkeskus siirtyi Helsinki-Vantaan lentoasemalta vuonna 2008 Kumpulan toimitaloon. Muut yksiköt ovat Tampere-Pirkkalan lentoasemalla ja Rovaniemen lentoasemalla. Tutkimuspainotteinen Kuopion yksikkö toimii yliopistolla, mutta osallistuu myös ilmailun sääpalveluun. Kumpulan ja Rovaniemen toimisto huolehtivat Suomessa ilmailuun liittyvien vaarallisten ilmiöiden varoittamisesta.
Tutkimus- ja menetelmäkehityksen nykyiseen alaorganisaatioon kuuluvat ilmastotutkimus, ilmanlaadun tutkimus, meteorologian tutkimus, merentutkimus, uudet havaintomenetelmät (kuten satelliitit ja tutkat), arktinen tutkimus ja Kuopion yliopiston osasto sekä konsultointipalvelut.
Kansainvälisyys
Laitoksella on yhteystyötä maailman ilmatieteen järjestön WMO:n lisäksi lukuisien kansallisten sääpalvelujen kanssa, se osallistuu kehitysyhteistyöhön ja toimii muissakin konsultointitehtävissä. Tutkijavaihto on jo vuosikymmenien ajan toiminut vilkkaana. Readingissä sijaitsevassa Euroopan sääkeskuksessa, ECMWF:ssä toimii jatkuvasti suomalaisia tutkijoita.
Ilmatieteen laitos edustaa Suomea EUMETSAT-sääsatelliittiorganisaatiossa. Sääsatelliittikuvien käyttäjänä laitos oli Suomen ensimmäisiä kaukokartoitussatelliittien hyväksikäyttäjiä. Muita säänmittausjärjestelmiä ovat mm. laitoksen kymmenen säätutkaa.
Ilmatieteen laitoksen avaruustutkimus laajeni 1980-luvulta alkaen pitkälti professori Risto Pellisen ansiosta maan lähiavaruudesta aurinkokunnan muihin kohteisiin. Helmikuussa 1989 laitoksen ensimmäinen avaruusinstrumentti alkoi tuottaa mittauksia Marsin plasmaympäristössä Phobos-ohjelman puitteissa.
Supertietokoneiden suurkäyttäjä
Laitos on ilmakehämallien vaatiman suuren laskentakapasiteetin takia ollut jo pitkään supertietokoneiden suurkäyttäjä.
Mallien laskentatarkkuuden kehitys on käynyt käsi kädessä laskentatehon kehittymisen kanssa. Oma ensimmäinen tietokone 1970-luvulla oli ruotsalainen Datasaab D21, jonka muisti oli 60 kilotavua. Vuonna 2005 laitokselle hankittu Silicon Graphicsin supertietokone oli ostohetkellä Suomen nopein tietokone ja maailmalla 400 nopeimman tietokoneen joukossa. Koneen laskunopeus on noin 30-kertainen verrattuna aikaisempaan, CSC:n omistamaan koneeseen. Hankittu kone on Altix 3700 BX2 -sarjan kone, jossa on 304 suoritinta sekä 304 gigatavun keskusmuisti.
Helsinki Testbed
Helsinki Testbed on Ilmatieteen laitoksen ja Vaisala Oyj:n yhteinen projekti, jossa tutkitaan paikallisen skaalan meteorologiaa eli nk. mesometeorologiaa. Uudellemaalle ja Itä-Uudellemaalle on perustettu Ilmatieteen laitoksen oman havaintoasemaverkoston lisäksi noin 50 säähavaintoasemaa. Yleisin sääasematyyppi on teleliikennemasto, johon on sijoitettu Vaisalan WXT-510 säälähetin sekä 2 metrin korkeudelle että maston huippuun. Lisäksi käytössä on muutamia punnitsevia sadeantureita sekä pilvenkorkeusmittareita ja 1 tuulikeilain. Projekti alkoi tammikuussa 2005. Projektin aikana on toteutettu useita intensiivisiä mittausjaksoja, joiden aikana on keskitytty tietynlaisiin sääilmiöihin. Toteutetut mittausjaksot olivat seuraavat:
- Elokuu 2005: Lähihetkiennustaminen
- Marraskuu 2005: Sateen olomuoto
- Tammi-helmikuu 2006: Stabiili rajakerros
- Toukokuu 2006: Merituuli
- Elokuu 2006: Konvektio
Projektin pääkoordinaattori on Ilmatieteen laitos, ja sitä rahoittaa TEKES. Hankkeessa on mukana myös muita kotimaisia yrityksiä, viranomaisia ym.
Lähteet
- ↑ Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 16.3.2013.
- ↑ Ilmatieteen laitos 175-vuotias ilmatieteenlaitos.fi. 18.3.2013. Ilmatieteen laitos. Viitattu 18.4.2013.
- ↑ Ilmatieteen laitoksen historiaa Ilmatieteen laitos. Viitattu 18.4.2013.
- ↑ Nevanlinna Heikki (toim.), Kaisaniemestä Kumpulaan, 2005, ISBN 951-697-602-6
- ↑ Suomen tutkaverkko Ilmatieteen laitos. Viitattu 12.4.2011.
- ↑ Pääjohtajakunta, s. 171–172. SKS, Helsinki 2005.
- ↑ Juhani Damski Ilmatieteen laitoksen pääjohtajaksi Liikenne- ja viestintäministeriö. Viitattu 22.1.2016.
- ↑ Dynamicum-talo vihittiin käyttöön Ilmatieteen laitos, tiedotearkisto. 8.11.2005. Viitattu 22.1.2016.
- ↑ Uudistus tuo Suomeen Merikeskuksen 10.12.2008. Liikenne- ja viestintäministeriö sekä ympäristöministeriö. Viitattu 14.12.2008.