Ero sivun ”2C-SE” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Luokan keskustelusivulla ei ole löydetty mielekästä luokittelun perustetta
Styroks (keskustelu | muokkaukset)
tarkennus
Rivi 14: Rivi 14:
2C-SE:n kehitti ensimmäisenä Alexander Shulgin, ja kirjassaan PiHKAL hän on listannut annostukseksi noin 100mg, ja myös listannut vaikutusajaksi 6-8 tuntia. 2C-SE aiheuttaa vähäisiä visuaalisia harhoja.<ref>^ Shulgin, Alexander; Ann Shulgin (September 1991). PiHKAL: A Chemical Love Story. Berkeley, California: Transform Press. ISBN 0-9630096-0-5. OCLC 25627628</ref>
2C-SE:n kehitti ensimmäisenä Alexander Shulgin, ja kirjassaan PiHKAL hän on listannut annostukseksi noin 100mg, ja myös listannut vaikutusajaksi 6-8 tuntia. 2C-SE aiheuttaa vähäisiä visuaalisia harhoja.<ref>^ Shulgin, Alexander; Ann Shulgin (September 1991). PiHKAL: A Chemical Love Story. Berkeley, California: Transform Press. ISBN 0-9630096-0-5. OCLC 25627628</ref>


2C-SE:stä on olemassa vain vähän tietoa, muun muassa sen farmakologisista ominaisuuksista, [[Metabolismi|metabolismista]] ja [[Myrkyllisyys|myrkyllisyydestä]]; [[seleeni]]yhdisteet yleensä ovat myrkyllisiä.
2C-SE:stä on olemassa vain vähän tietoa, muun muassa sen farmakologisista ominaisuuksista, [[Metabolismi|metabolismista]] ja [[Myrkyllisyys|myrkyllisyydestä]]; [[seleeni]]yhdisteet yleensä ovat myrkyllisiä suurina määrinä, vaikka seleeni onkin tärkeä hivenaine.


== Lähteet ==
== Lähteet ==

Versio 10. syyskuuta 2015 kello 06.48

2C-SE
[[Tiedosto:|275px|]]
PubChem CID 44719515
Ominaisuudet
Molekyylikaava C11H17NSe
Moolimassa 274.22 g/mol

2C-SE on vähän tunnettu psykedeelinen huume 2C-luokasta. Se on 4-seleneo muunnos 2C-T:stä.

2C-SE:n kehitti ensimmäisenä Alexander Shulgin, ja kirjassaan PiHKAL hän on listannut annostukseksi noin 100mg, ja myös listannut vaikutusajaksi 6-8 tuntia. 2C-SE aiheuttaa vähäisiä visuaalisia harhoja.[1]

2C-SE:stä on olemassa vain vähän tietoa, muun muassa sen farmakologisista ominaisuuksista, metabolismista ja myrkyllisyydestä; seleeniyhdisteet yleensä ovat myrkyllisiä suurina määrinä, vaikka seleeni onkin tärkeä hivenaine.

Lähteet

  1. ^ Shulgin, Alexander; Ann Shulgin (September 1991). PiHKAL: A Chemical Love Story. Berkeley, California: Transform Press. ISBN 0-9630096-0-5. OCLC 25627628
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.


Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.