Ero sivun ”S” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
S:n ääntyminen
Rivi 10: Rivi 10:


==S suomen kielessä==
==S suomen kielessä==
S-kirjaimella merkitään suomessa konsonanttia, joka ääntyy tavallisesti [[soinniton alveolaarinen sibilantti|soinnittomana alveolaarisena sibilanttina]] {{IPA|[s]}}. Sillä on kuitenkin myös [[allofoni|allofoneja]] eli samaa merkitseviä variantteja. S voi ääntyä suomessa ns. [[soinniton postalveolaarinen frikatiivi|suhuässänä]] {{IPA|[ʃ]}} tai vokaalien välissä soinnillisena {{IPA|[z]}}:na, äänneympäristöstä ja puhujasta riippuen.<ref name=johdatus>{{Kirjaviite | Tekijä=Ojutkangas, Krista & Larjavaara, Meri & Miestamo, Matti & Ylikoski, Jussi | Nimeke=Johdatus kielitieteeseen | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY oppimateriaalit | Vuosi=2009 | Sivu=97 | Tunniste=ISBN 978-951-0-32577-3}}</ref>
S-kirjaimella merkitään suomessa konsonanttia [[soinniton alveolaarinen sibilantti]] eli {{IPA|[s]}}. Suomalainen s on erilainen kuin useiden eurooppalaisten kielten s:<ref name=savolainen>{{Verkkoviite

Suomalainen {{IPA|[s]}}-äänne on erilainen kuin useiden eurooppalaisten kielten ''s'':<ref name=savolainen>{{Verkkoviite
| nimeke = Verkkokielioppi | tekijä = Erkki Savolainen
| nimeke = Verkkokielioppi | tekijä = Erkki Savolainen
| osoite = http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu153.htm | tiedostomuoto = | selite = 1.5.3 Frikatiivit s, h, (f, š)
| osoite = http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu153.htm | tiedostomuoto = | selite = 1.5.3 Frikatiivit s, h, (f, š)
Rivi 20: Rivi 22:
# se ei ole niin "terävä" kuin esim. saksan, ruotsin tai englannin s.
# se ei ole niin "terävä" kuin esim. saksan, ruotsin tai englannin s.


Suomessa käytetään myös [[Š]]-kirjainta vierasperäisissä sanoissa.
S-kirjaimen lisäksi suomessa käytetään myös [[Š]]-kirjainta vierasperäisissä sanoissa.


==S muissa kielissä==
==S muissa kielissä==

Versio 21. elokuuta 2014 kello 18.58

 
Latinalaiset aakkoset
Aa Bb Cc Dd
Ee Ff Gg Hh Ii Jj
Kk Ll Mm Nn Oo Pp
Qq Rr Ss Tt Uu Vv
Ww Xx Yy Zz
Luettelo kirjaimista


S (s) on suomalaisten ja samalla myös latinalaisten aakkosten 19. kirjain. Kirjaimen nimi on suomen kielessä äs (aiemmin myös es)[1] ja äännearvo [s].

Latinalaisten suuraakkosten S-kirjainta vastaa pienaakkosissa tavallisesti s. Aiemmin pienaakkosena käytettiin myös ſ-kirjainta (ns. pitkä s), erityisesti fraktuurakirjaimissa. Saksan kielessä puolestaan ss-yhdistelmä merkitään tietyissä tilanteissa ß-kirjaimella.

Kreikkalaisessa kirjaimistossa latinalaista S-kirjainta vastaa sigma (Σ, σ, ς), kyrillisessä kirjaimistossa puolestaan kyrillinen С (с). Makedonian aakkosiin kuuluva kyrillinen Ѕ (ѕ) on samannäköinen mutta äännearvoltaan erilainen.

S suomen kielessä

S-kirjaimella merkitään suomessa konsonanttia, joka ääntyy tavallisesti soinnittomana alveolaarisena sibilanttina [s]. Sillä on kuitenkin myös allofoneja eli samaa merkitseviä variantteja. S voi ääntyä suomessa ns. suhuässänä [ʃ] tai vokaalien välissä soinnillisena [z]:na, äänneympäristöstä ja puhujasta riippuen.[2]

Suomalainen [s]-äänne on erilainen kuin useiden eurooppalaisten kielten s:[3]

  1. kielen kärki nousee aina ylös hampaiden taakse
  2. suomalainen s ei muutu selvästi soinnilliseksi vokaalien välissä
  3. se on vähän lyhempi kuin esim. englantilaisen s
  4. se ei ole niin "terävä" kuin esim. saksan, ruotsin tai englannin s.

S-kirjaimen lisäksi suomessa käytetään myös Š-kirjainta vierasperäisissä sanoissa.

S muissa kielissä

S-kirjain äännetään muissakin kielissä tavallisimmin [s], joskus myös [ʃ] – näin esimerkiksi unkarissa. S-kirjain voi ääntyä myös [z] kuten esimerkiksi englannissa ja saksassa.[3]

S esiintyy monien kielten kirjainyhdistelmissä, jotka vastaavat tiettyjä foneemeja – lähinnä /s/ tai /ʃ/. Tällaisia kirjainyhdistelmiä ovat muun muassa sh, sch, sz, skj ja sj.

Muita esitystapoja

S s
ASCII 83 115
Unicode U+0053 U+0073

S-kirjaimen merkityksiä

Katso myös

Lähteet

  1. Kolehmainen, Taru: Ällätikulla silmään! Kirjainten nimitykset suomen kielessä. Kielikello, 2008, nro 2. Artikkelin verkkoversio.
  2. Ojutkangas, Krista & Larjavaara, Meri & Miestamo, Matti & Ylikoski, Jussi: Johdatus kielitieteeseen, s. 97. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2009. ISBN 978-951-0-32577-3.
  3. a b Erkki Savolainen: Verkkokielioppi (1.5.3 Frikatiivit s, h, (f, š)) finnlectura.fi. 2001. Viitattu 18.8.2014.
  4. Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 9.1.2014.