Ero sivun ”Kaninkola” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
|||
| Rivi 4: | Rivi 4: | ||
Kaninkola on kuulunut suomalaisen vero-oikeuden piiriin, joten se on perustettu jo viimeistään [[varhaiskeskiaika|varhaiskeskiajalla]]. Ensimmäinen maininta Kaninkolasta on vuodelta [[1352]], jolloin asiakirjojen mukaan kirkko on ottanut haltuun suuren niittyalueen Kaninkolasta. Kyseessä lienee alueen kristillistämistoimi, sillä alueella sijaitsi pakanallinen kalmisto- ja uhripaikka. Niitty palautettiin kaninkolalaisille oikeuden päätöksellä [[1625]], mutta käytännössä omistusoikeudet olivat sekavat vielä pitkään. |
Kaninkola on kuulunut suomalaisen vero-oikeuden piiriin, joten se on perustettu jo viimeistään [[varhaiskeskiaika|varhaiskeskiajalla]]. Ensimmäinen maininta Kaninkolasta on vuodelta [[1352]], jolloin asiakirjojen mukaan kirkko on ottanut haltuun suuren niittyalueen Kaninkolasta. Kyseessä lienee alueen kristillistämistoimi, sillä alueella sijaitsi pakanallinen kalmisto- ja uhripaikka. Niitty palautettiin kaninkolalaisille oikeuden päätöksellä [[1625]], mutta käytännössä omistusoikeudet olivat sekavat vielä pitkään. |
||
Kaninkolan |
Kaninkolan kantatilojen määrä on vaihdellut rajusti. Kylässä oli 1560-luvulla seitsemän kantatilaa, joiden määrä väheni myöhemmin kahteen. Tilat Mäikkä ja Knaapi jaettiin [[isojako|isojaon]] yhteydessä kahtia, jolloin kantatilojen määrä tuplaantui. 1800-luvun kirkonkirjoissa on mainittu vielä uudempia kantatiloja. [[Torppa|Torppia]] kylässä ei ole ollut montakaan, mutta suurin torppa Paavola on muodostanut hetkellisesti oman kylänkin. Kylän vuokratilat ja torpat itsenäistyivät 1920-luvulla. |
||
Vartsala ja Syrjänkulma ovat olleet vahvaa punaista aluetta, sillä alueella oli [[saha (teollisuus)|saha]]-, [[meijeri]]- ja [[telakka]]teollisuutta. Syrjänkulmassa sijaitseekin edelleen [[työväentalo]]. |
Vartsala ja Syrjänkulma ovat olleet vahvaa punaista aluetta, sillä alueella oli [[saha (teollisuus)|saha]]-, [[meijeri]]- ja [[telakka]]teollisuutta. Syrjänkulmassa sijaitseekin edelleen [[työväentalo]]. |
||
Versio 29. tammikuuta 2014 kello 20.54
Kaninkola on halikkolainen kylä, jonka alue on kolmessa erillisessä osassa. Kaninkolan pääalue sijaitsee Kokkilantien ja Kaninkolantien risteyksessä. Toinen suurempi kyläalue tunnetaan Syrjänkulmana ja se sijaitsee Halikonlahden rannalla Vartsalan pohjoispuolella.
Historia
Kaninkola on kuulunut suomalaisen vero-oikeuden piiriin, joten se on perustettu jo viimeistään varhaiskeskiajalla. Ensimmäinen maininta Kaninkolasta on vuodelta 1352, jolloin asiakirjojen mukaan kirkko on ottanut haltuun suuren niittyalueen Kaninkolasta. Kyseessä lienee alueen kristillistämistoimi, sillä alueella sijaitsi pakanallinen kalmisto- ja uhripaikka. Niitty palautettiin kaninkolalaisille oikeuden päätöksellä 1625, mutta käytännössä omistusoikeudet olivat sekavat vielä pitkään.
Kaninkolan kantatilojen määrä on vaihdellut rajusti. Kylässä oli 1560-luvulla seitsemän kantatilaa, joiden määrä väheni myöhemmin kahteen. Tilat Mäikkä ja Knaapi jaettiin isojaon yhteydessä kahtia, jolloin kantatilojen määrä tuplaantui. 1800-luvun kirkonkirjoissa on mainittu vielä uudempia kantatiloja. Torppia kylässä ei ole ollut montakaan, mutta suurin torppa Paavola on muodostanut hetkellisesti oman kylänkin. Kylän vuokratilat ja torpat itsenäistyivät 1920-luvulla.
Vartsala ja Syrjänkulma ovat olleet vahvaa punaista aluetta, sillä alueella oli saha-, meijeri- ja telakkateollisuutta. Syrjänkulmassa sijaitseekin edelleen työväentalo.
Maantiede
Pääasiassa Kaninkolan maasto on korkeita metsäisiä mäkiä, joiden väliin jää peltoalueita. Syrjänkulman Pirunvuori on Halikon korkeimpia kohtia. Syrjänkulman eteläosa on alavaa aluetta, jonka keskellä sijaitsee kaisilikkoinen vesijättömaan ympäröimä Kaijanlammi. Purilanjoki sivuaa Syrjänkulmaa. Kaninkolan pääalueella saa alkunsa syvässä uomassa kulkeva Tytynoja, joka toimii rajana Kaninkolan ja Immalan välillä.
Kaninkolan asutus sijaitsee pääalueella Paavolanmäen päällä ja Kokkilantien varressa. Syrjänkulman omakotitaloasutus myötäilee teiden varsia ja on kasvanut yhteen Vartsalan kanssa.
Lähteet
- Turun maakuntamuseon SARAKUM-projekti: Halikon kulttuuriympäristö ja arvot