Gaugamelan taistelu

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 10. elokuuta 2007 kello 10.54 käyttäjän Jniemenmaa (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gaugamelan taistelu
Osa Aleksanteri Suuren sotaretkiä
J. Brueghelin maalaus Gaugamelan taistelusta.
J. Brueghelin maalaus Gaugamelan taistelusta.
Päivämäärä:

lokakuu, 331 eaa.

Paikka:

Gaugamela, Arbelan lähellä (nykyään Arbil, Irak).

Lopputulos:

makedonialaisten voitto

Osapuolet

Makedonia

Persia

Komentajat

Aleksanteri Suuri

Dareios III

Vahvuudet

7 000 ratsumiestä ja
40 000 sotilasta.

6 000 kreikkalaista palkkasoturia,
200 000 persialaista sotilasta,
40 000 persialaista ratsumiestä ja
15 elefanttia.

Tappiot

500

40 000

Aleksanteri Suuren taistelut
Khaironeia – Pelion – Theba – Granikos – Halikarnassos – Issos – Tyros – Gaza – Gaugamela – Persian portit – Kyropolis – Iaksartes – Aornos – Hydaspes – Sangala – Mallos – Harmatelia

Gaugamelan taistelu käytiin vuonna 331 eaa. Taistelussa Aleksanteri Suuren johtama armeija kukisti Persian kuninkaan Dareios III:n armeijan. Taistelu tunnetaan joskus virheellisesti nimellä Arbelan taistelu[1].

Lyötyään Dareioksen Issoksen taistelussa vuonna 333 eaa. Aleksanteri Suuri valtasi Foinikian ja Egyptin. Vuoden 331 syksyllä hän ylitti Eufratin ja hyökkäsi Persian valtakunnan sydämeen. Dareios oli tällä välin koonnut uuden armeijan, jonka kanssa hän odotti Aleksanteria Eufratin toisella puolella. Darios valitsi taistelukentäksi Gaugamelan kylän lähistöllä olleen kentän, jossa hänen ratsuväkensä pystyisi helpommin käyttämään hyväkseen suurta lukumääräänsä. Dareioksen armeijaan kuului myös sotanorsuja, jotka olivat täysin uusi kokemus makedonialaisille.

Taistelun jälkeen Dareios pakeni aluksi Ekbatanaan, samalla kun Aleksanteri valtasi Babylonin, Susan ja Persepoliin. Vuoden 330 eaa. heinäkuussa Baktrian satraappi Bessos murhasi Dareioksen ja julistautui Persian kuninkaaksi. Tämän jälkeen Aleksanteri Suuri julistautui Persian kuninkaaksi, vaikka häneltä kului vielä monta vuotta saada Persian valtakunnan itäisimmät osat valtansa alle.

Tausta

Aleksanterin armeijan liikkeet Issoksen taistelun jälkeen.

Aleksanteri Suuri oli hyökännyt Persian mahtavaa valtakuntaa vastaan vuonna 334 eaa. Lyötyään persialaisten maakuntien satraapit Granikosjoen taistelussa hän sai valloitettua koko Vähän-Aasian. Persian suurkuningas Dareios III kokosi tällä välin armeijan jolla hän aikoi kukistaa hyökkääjät. Aleksanteri kukisti kuitenkin Darioksen joukot Issoksen taistelussa vuonna 333 eaa. Taistelu käytiin alueella joka rajoittui kummallakin sivustalla mereen sekä vuoristoon. Persialaisten oli tällaisessa maastossa vaikea saada mitään etua ratsuväestään. Tämän jälkeen Dareios oli paennut Mesopotamiaan ja Aleksanteri oli saanut rauhassa vallata Foinikian ja Egyptin.

Vuoden 331 eaa. heinäkuussa Aleksanteri lähti Syyriasta noin 40 000 sotilaan voimin Eufratia kohti. Aleksanterin tarkoitus oli varmastikin seurata Eufratia Babyloniin asti, jäljitellen Ksenofonin kuvausta Kyyros nuoremman sotaretkestä vuonna 401 eaa. Kuultuaan, että Dareios oli Tigriksen toisella puolella valtavan armeijan kanssa, päätti hän ylittää joen. Aleksanteri toimi juuri niin kuin Dareios oli suunnitellut, ja oli lankeamassa tämän asettamaan ansaan. Dareios oli nimittäin koonnut suuren armeijan ja valinnut itselleen suotuisan taistelupaikan.

Ennen taistelua

Persialainen ja makedonialainen sotilas taistelussa. Väritetty versio Aleksanteri-sarkofagin kuvasta.

Aleksanteri saapui Thapsakokseen Eufratin varrella syyskuussa vuonna 331 eaa. Makedonialaiset olivat alkaneet rakentaa veneistä siltaa joen yli joka oli tältä kohtaa noin 750 metriä leveä. He olivat jättäneet sillan kesken kun persialaisen Mazaioksen johtama armeija oli saapunut paikalle. Dareios oli määrännyt Mazaioksen puolustama jokea ja antanut tälle 3000 ratsumiestä, 2000 kreikkalaista palkkasotilasta ja 1000 muuta jalkaväen sotilasta[2]. Mazaios pakeni joukkoineen kun hän näki Aleksanterin saapuvan. Silta rakennettiin pian valmiiksi ja Aleksanteri ylitti joen ilman vastarintaa.[3] Tämän jälkeen Aleksanteri jatkoi matkaa itään jossa oli helpompi saada ruokaa hevosille. Aleksanteri sai myös kuulla vangiksi otetuilta persialaisilta että Dareios oli koonnut armeijansa Tigriksen luo. Dareioksen aikomus oli estää Aleksanteria ylittämästä jokea. Aleksanteri sai myös tietää että Dareioksen armeija oli suurempi kuin Issoksessa taistellut. Kun Aleksanterin armeija saapui Tigrikselle ei Dareioksen armeijasta näkynyt jälkeäkään. Aleksanteri määräsi armeijan ylittämään joen ja antoi joukkojen levätä sen jälkeen.[3]

Diodoros Sisilialainen kertoo että Dareios kokosi armeijansa Babylonissa, josta se marssi aluksi pohjoiseen Eufratin ja Tigriksen välisella alueella. Aluksi Dareioksen aikomuksena oli taistella Niniven lähettyvillä, mutta lopulta hän valitsi taistelukentäksi Arbelan lähellä olevan tasangon. Arrianoksen mukaan Dareios keskitti armeijansa heti alkuunsa Tigriksen itäpuolelle.[4]

Tuolloin sattui myös kuunpimennys joka on ajoitettu 20.-21. syyskuuta väliselle yölle. Aleksanterin suosikkiennustaja Aristandros piti pimennystä hyvänä enteenä. Aleksanteri uhrasi tämän jälkeen kuulle, auringolle ja maalle.[5] Tämän jälkeen armeija kulki Tigriksen itärantaa pitkin etelää kohti. Pian saatiin kosketus Dareioksen tiedustelijoihin. [3] Aleksanteri hyökkäsi toveriratsuväen ja paionialaisen ratsuväen kanssa noin 1000 ratsumiestä käsittänyttä joukkoa vastaan. Suurin osa persialaisista pääsi karkuun, mutta osa kaatui tai jäi vangiksi. Vangiksi jääneiltä saatiin tietää että Dareioksen pääjoukko ei ollut kaukana.[6] Aleksanteri antoi armeijansa levätä neljän päivän ajan ja käski linnoittaa leirin. Hän lähti yöllä marssimaan vihollista kohti aikeenaan hyökätä heti auringon noustessa. Dareios antoi armeijansa marssia myös ulos leiristä kuultuaan Aleksanterin lähteneen liikkeelle. Kun armeijat pääsivät näköetäisyydelle antoi Aleksanteri käskyn pysähtyä ja kutsui korkeimmat upseerinsa neuvonpitoon. Useimmat halusivat, että hyökättäisiin heti, mutta Parmenion pyysi kuningasta odottamaan, jotta taistelukenttä saataisiin tiedusteltua tarkemmin ja vihollisen ryhmitys saataisiin selville. Aleksanteri päätti seurata Parmenionin neuvoa. Yhdessä ratsuväen kanssa Aleksanteri ratsasti ympäri aluetta tiedustelemassa.[7] Aleksanteri antoi tämän jälkeen armeijan levätä ja käski heidän syödä päivällistä. Arrianos kertoo, että Parmenion neuvoi Aleksanteria tekemään yllätyshyökkäyksen yöllä, jolloin vihollinen joutuisi sekaannukseen. Aleksanteri totesi, ettei halunnut varastaa voittoa tällä tavalla, vaan tekisi sen päivänvalossa ilman minkäänlaista huijausta.[8]

»Kun Aleksanteri vanhimmat ystävät, varsinkin Parmenion, näkivät koko Nifateen ja Gordyaian vuorten välillä sijaitsevan kentän olevan täynnä persialaisten roihuavia soihtuja ja kuulivat sieltä epäselviä ääntä ja kumeaa melua, joka oli kuin aavan meren pauhu, he hämmästyivät vihollisen paljoutta ja sanoivat toisilleen, kuinka vaikeaa ja vaarallista olikaan heittäytyä niitä vastaan avonaiseen taisteluun. Sen tähden he menivät juuri uhraamasta palaavan Aleksanteri luokse ja kehoittivat häntä käymään vihollisen kimppuun yön aikana, jotta yön pimeydellä voitaisiin salata näiden suuri lukumäärä, joka oli omiaan herättämään makedonialaisissa mitä suurinta pelkoa. Kuningas torjui kuitenkin tämän ehdotuksen noilla kuuluisilla sanoillaan: "Minä en varasta voittoa."»
(Plutarhos, Aleksanteri Suuri, Kuuluisien miesten elämäkertoja. Kääntänyt Kalle Suuronen)

Taistelukenttä

Dareios oli valinnut taistelupaikan tarkkaan, muistaen Issoksen tappion. Gaugamelan kylän lähettyvillä oleva kenttä oli raivattu jotta Dareioksen ratsuväki saisi enemmän tilaa liikkua. Gaugamela sijaitsi noin 30 km koilliseen Mosulista ja 55 km länteen Arbelasta.[9] Gaugamela tarkoittaa Plutarkhoksen mukaan "kamelin taloa". Plutarkhos kertoo että nimen taustalla oli eräs muinainen kuningas, joka oli paennut vihollisiaan kamelin selässä ja oli lahjoittanut henkensä pelastaneelle eläimelle talon. [10]

Joukot

Dareioksen armeija

Persialaisten viikatevaunujen rynnäkkö. Andre Castaignen piirros.

Kun Aleksanteri Suuri lähti armeijoineen Foinikiasta Persian valtakunnan sydänmaata kohti, oli Dareios koonnut itselleen valtavan armeijan häntä vastaan. Dareioksen armeijan koko vaihtelee eri lähteissä. Suurimmat luvut antaa Arrianos, jonka mukaan Dareioksen jalkaväkeen kuului miljoona sotilasta. Ratsuväkeäkin oli 40 000.[11] Pienimmän arvion antaa Curtius, jonka mukaan armeijaan kuului 45 000 ratsuväkeä ja 200 000 jalkaväkeä.[12] Muut antiikin historioitsijat arviot Dareioksen armeijan koosta jäävät näiden kahden väliin.[13] Persialaisia oli joka tapauksessa todennäköisesti huomattavasti Aleksanteri Suuren joukkoja enemmän.

Arrianos kertoo Dareioksen armeijaan kuuluneen joukko-osastoja monista eri kansoista. Skyyttiläinen Saka-heimo joka oli liitossa Dareioksen kanssa lähetti ratsuväkeä taisteluun. Skyytit taistelivat jousin varustettuna kevyenä ratasuväken ja heidän johtajansa oli Mauakes. Baktrialaisia ja sogdianalaisia joukkoja johti Baktrian satraappi Bessos. Arakhosialaisia ja intialaisia johti Arakhosian satraappi Barsaentes. Areian satraappi Satibarzanes johti oman maakuntansa joukkoja. Fratafernes johti parthialaisia ja hyrkanialaisia, jotka kaikki taistelivat ratsuväkenä. Meedialaisia johti Atropates. Punaisen meren (eli Persianlahden) lähellä asuneita komensivat Orontobates, Ariobarzanes ja Orksines. Susianalaisia johti Oksathres ja babylonialaisia Bupares. Maastaan Aasiaan karkotetut kaarialaiset taistelivat babylonialaisten rinnalla. Armenialaisia johti Orontes ja Mithraustes. Kappadokialaisten komentaja oli Ariakes. Syyrialaisia johti Mazaios.[14]

Persialaisen tavan mukaan Dareios johti taistelua omien joukkojensa keskeltä sotavaunusta. Keskellä olivat myös jäljellä olevat kreikkalaiset palkkasotilaat joita oli luultavasti noin 6000. Dareioksen ympärillä taistelivat kuninkaan sukulaisista koostuva ratsuväki. Heti Dareioksen takana seisoi kuninkaan kaarti joita kutsuttiin "omenan kantajiksi" koska heidän keihäänsä päässä oli kultainen omenan tavanomaisen piikin sijaan.[15]

Dareios oli myös varustanut armeijansa 200 viikatevaunulla.[16] Armeijaan kuului myös intialaisten mukanaan tuomia sotaelefanteja, jotka olivat makedonialaisille ja kreikkalaisille täysin uusi ase.[17] Elefantit ja viikatevaunut oli järjestetty muiden joukkojen eteen.

Aleksanteri Suuren armeija

Nykyaikainen rekonstruktio Aleksanterin aikaisen hypaspistin varusteista.
Pääartikkeli: Aleksanteri Suuren armeija

Arrianoksen mukaan taisteluun osallistui Aleksanteri Suuren johdolla makedonialaisia ja kreikkalaisia noin 7 250 ratsumiestä ja 40 000 jalkamiestä. Aleksanteri jakoi joukkonsa kahteen osaan. Aleksanteri johti itse oikeaa siipeä ja taisteli makedonialaisen toveriratsuväen kanssa. Hänen mukanaan seurasivat myös paionialaiset ja makedonialainen kevyt ratsuväki. Parmenion johti vasenta siipeä ja hänelle jätettiin thessalialainen ratsuväki, kreikkalaiset palkkasotilaat ja traakialainen ratsuväki.

Aleksanteri järjesti joukkonsa ennen taistelua seuraavasti. Toveriratsuväki taisteli armeijan oikealla siivellä ja sitä johti Filotas Parmenionin poika. Kuninkaallista osastoa oli heti kärjessä ja heitä johti Kleitos Drepideksen poika. Heti ratsuväen vieressä taistelivat kilvenkantajat eli hypaspistit. Heitä johti Nikanor Parmenionin poika. Hypaspistien vierellä taistelivat jalkaväen muut osastot joita johtivat Koinos Polemokrateen poika, Perdikkas Orontoksen poika, Meleagros Neoptolemoksen poika, Polyperkhon Simmiaan poika, Simmias Andromeneen poika[18] ja Krateros Aleksandroksen poika. Krateros johti myös kaikkia vasemman siiven jalkaväkeä. Koko vasenta siipeä johti Parmenion, joka itse taisteli thessalialaisen Farsaloksen ratsuväkiosaston kanssa.[19]

Koska taistelu käytiin avoimella kentällä oli olemassa suuri vaara että suurempi persialainen armeija pääsisi kiertämään pienemmän makedonialaisen armeijan sivuille. Tämän takia Aleksanteri sijoitti osan joukoistaan toiseen rivistöön joka saattoi tarpeen vaatiessa kääntyä selustaan etenevää vihollista päin. heti ratsuväen vierelle oikealla siivelle Aleksanteri ryhmitti puolet Attaloksen komennossa olevista agrianeista ja Brison johtamat jousimiehet. Agrianit ja jousimiehet sijoitettiin vinottain rintamaan nähden siltä varalta että vihollinen hyökkäisi armeijan sivustaan. Heidän vierellään taistelivat myös Kleandroksen johtamat veteraanipalkkasoturit. Agrianien eteen ryhmittyi kevyt ratsuväki[20] Heti toveriratsuväen eteen Aleksanteri ryhmitti puolet agrianeista ja Balakroksen johtamat keihäänheittäjät, joiden tehtävä oli tuhota persialaisten viikatevaunut.[21]

Vasemman siiven jalkaväen vierellä taisteli thessalialainen ratsuväki joita johti Filippos Menelaoksen poika. Heidän vierellään taistelivat kreikkalaisten liittolaisten ratsuväki, joka koostui Fthiotiin, Maliin, Lokriksen ja Fokiksen maakunnista,[22] ja traakialainen ratsuväki. Traakialaiset ja kreikkalaiset olivat ryhmittyneet vinottain rintamaan nähden. Traakialainen jalkaväki oli jätetty puolustamaan leiriä.[23]

Taistelu

Persialaisten aloite

Gaugamelan taistelun ensimmäinen vaihe. Persialaiset yrittivät käyttää hyväkseen ylivoimaansa saartamalla makedonialaiset kummallakin sivustalla.

Aleksanterin suunnitelma oli, että hänen johtamansa oikea siipi liikkuisi taistelun alkaessa oikealle, vetäen samalla mukanaan persialaisen vasemman siiven ratsuväen. Makedonialainen kumppaniratsuväki iskisi tämän jälkeen persialaisten rintamaan syntyneeseen aukkoon. Vasemmalla siivellä Parmenion pitäisi asemansa ylivoimaista persialaista ratsuväkeä vastaan.

Dareios näki Aleksanterin joukkojen liikkuvan pois tasaiselta kentältä jolla hän oli suunnitellut käyttävänsä viikatevaunujaan. Dareioksen skyyttiläiset liittolaiset tekivät hyökkäyksen makedonialaisten oikeaa siipeä vastaan, mutta Aleksanterin joukot jatkoivat oikealle suuntautuvaa liikettään.[24] Dareios käski vasemman siipensä etummaisia joukkoja, jotka koostuivat skyyttiläisestä ja baktrialaisesta ratsuväestä, hyökkäämään makedonialaisten oikean siiven sivustaan ennen kun nämä pääsisivät pois vaunuille sopivalta maastosta. Nähdessään persialaisten aikeet Aleksanteri määräsi Menidaksen johtamat kreikkalaisen palkkasotilaiden ratsuväen estämään persialaisten aikeet. Lukumäärältään suuremmat skyytit ja baktrialaiset joukot löivät kuitenkin kreikkalaiset. Skyytit saatiin lyötyä vasta kun Aleksanteri lähetetti Ariston johdolla paionialaiset ja kreikkalaiset apujoukot avustamaan Menidasta. Taistelussa kaatui paljon kreikkalaisia, mutta lopulta Aleksanterin joukot saivat pidettyä baktrialaiset kurissa.[25]

Samaan aikaan oikean siiven ratsuväkikahakan aikaan Dareios käski viikatevaunujensa hyökätä suoraan Aleksanteria kohti. Dareioksen aikomus oli saattaa makedonialaisten rivistöt epäjärjestykseen. Osan vaunuista agrianit ja muut oikean siiven edessä taistelleet kevytaseiset saivat tuhottua. Osa vaunuista pääsi kuitenkin suojajoukkojen ohi päätaistelulinjaan, jossa sotilaat avasivat aukkoja, joiden läpi vaunut ajoivat ilman, että olisivat aiheuttaneet suurta vahinkoa.[26] Eräät viikatevaunuista tekivät kuitenkin tehtävänsä ja aiheuttivat suurta tuhoa makedonialaisten rivistöissä.[27]

Makedonialaisten ratkaiseva hyökkäys

Gaugamelan taistelun ratkaiseva vaihe.

Aleksanteri määräsi Areteksen johtamia paionialaisia hyökkäämään persialaista ratsuväkeä vastaan, joka yritti kiertää makedonialaisten selustaan. Persialaiset lähettivät lisää joukkoja tukemaan tätä saartoliikettä. Arrianoksen mukaan persialaisten rivistöön ilmaantui pian aukko johon Aleksanteri päätti suunnata ratkaisevan hyökkäyksensä. Aleksanteri määräsi toveriratsuväen ja sen vierellä olleet jalkaväkiosastot hyökkäämään aukkoa kohti.[28] Diodoroksen ja Curtiuksen mukaan Aleksanteri oli nähnyt persialaisten viikatevaunujen ja armeijansa oikeaan sivustaan kohdistuneet hyökkäykset ja päätti itse tehdä suoran hyökkäyksen Dareiosta vastaan.[29]

»Jo kaukaa Aleksanteri oli huomannut syvällä rivien takana olevan henkivartiostonsa ympäröimän kuninkaan. Hän oli suuri ja komea mies, ja hän seisoi korkeilla vaunuilla ympärillään hyvin järjestetty taaja joukko loisavapukuisia ratsumiehiä, jotka olivat valmiita ottamaan vastaan vihollisen.»
(Plutarhos, Aleksanteri Suuri, Kuuluisien miesten elämäkertoja. Kääntänyt Kalle Suuronen)

Makedonialainen ratsuväki iskeytyi persialaisia vastaan ja pian myös pitkin sarissa-keihäin varustettu makedonialainen falangi liittyi taisteluun. Nähdessään makedonialaisten hyökkäyksen Dareios joutui kauhun valtaan ja pakeni taistelukentältä.[30] Diodoroksen ja Curtiuksen versioissa makedonialaisten rynnäkkö vei Aleksanterin aivan Dareioksen eteen. Aleksanteri heitti Dareiosta keihäällä, mutta osuikin tämän vaunujen ajajaan. Kauempana seisovat persialaiset luulivat kuninkaan kaatuneen ja alkoivat suurin joukoin paeta taistelukentältä. Pian myös Dareioksen henkivartijat pakenivat ja lopulta Dareioksen oli myös itse paettava. Sankan pölyn ansiosta makedonialaiset eivät pystyneet seuraamaan Dareiosta.[31]

Makedonialaisten vasen siipi

Heti taistelun alettua Parmenionin johtama vasen siipi joutui vaikeuksiin kamppailussaan lukumäärältään ylivoimaisia persialaisia joukkoja vastaan. Persialaisten oikean siipeä johti Mazaios ja hänen johtamansa ratsuväki hyökkäsi voimalla thessalialaisia vastaan. Aluksi Parmenionin johtamat joukot pitivät puolensa, mutta lopulta persialaisten ylivoima kävi heille liian suureksi. Osa persialaisesta ratsuväesta pääsi kiertämään Parmenionin siiven selustaan. Parmenion lähetti tässä tilanteessa avunpyynnön Aleksanterille. Diodoroksen mukaan viesti ei kerennyt perille, koska Aleksanteri oli jo kukistanut vastassaan olevat persialaiset ja oli ajamassa näitä takaa. Thessalialaiset saivat kuitenkin tilanteen hallintaansa ilman Aleksanterin apua ja löivät lopulta vastassaan olleet persialaiset, jotka olivat nähneet kuninkaansa pakenevan taistelukentältä. Plutarkhos ja Curtius kertovat että Parmenionin viesti saavutti Aleksanterin, mutta tämä ei lähtenyt auttamaan Parmenionia. Arrianos kertoo puolestaan että Aleksanteri sai Parmenionin viestin ja palasi auttamaan tätä jo lyötyään Dareioksen.[32]

Arrianos kertoo myös, että osa Dareioksen intialaisesta ja persialaisesta ratsuväestä murtautui makedonialaisen falangin läpi. Makedonialaisten rintamaan oli tullut aukko kun osa falangista oli seurannut Aleksanterin mukana hyökkäyksessä. Simmiaan osasto oli puolestaan jäänyt auttamaa pahoissa vaikeuksissa ollutta vasenta siipeä. Tämän aukon läpi persialaiset hyökkäsivät makedonialaisten leiriä vastaan. Tämän innoittamana makedonialaisille aikaisemmin vangiksi jääneet persialaiset hyökkäsivät heti vartioidensa kimppuun ja saivat nämä nujerrettua. Makedonialaisten vastahyökkäys kukisti kuitenkin rintaman läpi murtautuneet joukot.[33]

Tappiot

Persialaisille Gaugamelan taistelu oli murskatappio. Tappioiden suuruus vaihtelee eri historioitsijoiden välillä. Arrianoksen mukaan taistelussa kaatui yhteensä 300 000, Diodoroksen mukaan 90 000 ja Curtiuksen mukaan 40 000. Makedonialaisten tappiot olivat pienemmät. Diodoroksen mukaan makedonialaiststa kaatui 500 ja haavoittuneiden määrä oli paljon suurempi. Curtiuksen mukaan makedonialaisista kaatui 300 ja Arrianoksen mukaan vain 100.[34]

Taistelussa haavoittuivat makedonialaisista komentajista muun muassa Hefaistion, Perdikkas ja Koinos.[35]

Taistelun jälkeen

Persepoliin raunioita. Kerrotaan että Aleksanteri määräsi Persepoliin kuninkaallisen palatsin poltettavaksi kostoksi siitä, että persialaiset olivat tuhonneet Ateenan persialaissotien aikana.

Hävittyään taistelun Dareios joutui taas pakenemaan. Gaugamelan jälkeen makedonialaiset valtasivat Arbelan ja pian myös Persian valtakunnan rikkaimman alueen, Babylonian, jonka satraappi Mazaios antautui valloittajille. Babylonialaiset olivat egyptiläisten tapaan vasta äskettäin (336 eaa.) kapinoineet persialaisia vastaan. Aleksanteri määräsi Mazaioksen jatkamaan tehtäviään Babylonian satraappina.[36] Aleksanterin joukot viipyivät Babylonissa viisi viikkoa, jonka jälkeen he valtasivat Susan, joka oli yksi Persian valtakunnan neljästä pääkaupungista, vuoden 331 eaa. joulukuussa. Pian vallattiin myös Persepolis.[37] Samaan aikaan vallattiin myös Persian uskonnollinen pääkaupunki Pathragada.

Makedonialaiset ja kreikkalaiset olivat nyt omasta mielestään kostaneet Persialle Kreikan kaupunkien persialaissotien aikana kärsimät vääryydet ja heidän sotaonnensa oli ylittänyt kaikkien odotukset. Persepoliissa ollessaan Aleksanteri määräsi kuninkaallisen palatsin poltettavaksi maan tasalle. Arrianoksen mukaan Aleksanteri päätti korkeimpien päällikköjensä kanssa, että palatsi poltettaisiin kostoksi siitä, että persialaiset olivat tuhonneet Ateenan persialaissotien aikana.[38]

Aleksanteri oli jo aikaisemmin alkanut kutsua itseään Aasian kuninkaaksi ja hän haaveili ilmeisesti koko Persian valtakunnan kuninkuudesta. Hän oli myös nimittänyt persialaisia satraapeiksi eri maakuntiin ja oli selvä, että hän aikoi hallita valtaamiaan alueita. Dareioksella oli kuitenkin vielä kannattajansa ja hänen tiedettiin olevan Ekbatanaassa, Meedian vanhassa pääkaupungissa. Vain muutama Persian vanhan aristokratian jäsen oli valmis asettumaan Aleksanterin puolelle.[39]

Baktrian satraappi Bessos petti kuitenkin Dareioksen ja antoi murhata hänet. Tämän jälkeen Aleksanteri Suuri oli kiistatta Persian valtakunnan hallitsija.

Lähteet

Antiikin lähteet

Nykyajan lähteet

Viitteet

  1. ↑ Arrianos 3.8, Plutarkhos 31.3
  2. ↑ Jalkaväen määrä on hävinnyt nykypäivään säilyneistä lähteistä. 1000 on arvio. (Hammond s.133)
  3. ↑ a b c Arrianos 3.7
  4. ↑ Diodoros 17.53.1, Arrianos 3.8
  5. ↑ Plutarkhos 31.4, Arrianos 3.7
  6. ↑ Arrianos 3.8
  7. ↑ Arrianos 3.9
  8. ↑ Arrianos 3.10
  9. ↑ Fuller s.109
  10. ↑ Plutarkhos 31.3
  11. ↑ Arrianos 3.8
  12. ↑ Curtius 4.12.13
  13. ↑ 800 000 jalkaväkeä ja 200 000 ratsuväkeä (Diodoros 17.53.4), 1 000 000 yhteensä (Plutarkhos 31.2) ja 500 000 yhteensä (Justinus 11.12.5)
  14. ↑ Arrianos 3.8
  15. ↑ Hammond s.141
  16. ↑ Diodoros 17.53.1, Curtius 4.9.3–5, Arrianos 3.8.6.
  17. ↑ Elefantteja oli Arrianoksen mukaan vain 15
  18. ↑ Arrianoksen mukaan Simmias tuurasi veljeään Amyntasta joka oli lähetetty Makedoniaan kokoamaan täydennyksiä (Arrianos 3.11), Diodoroksen ja Curtiuksen mukaan tätä osastoa komensi Filippos Balakroksen poika.(Curtius 4.13, Diodoros 17.57.3) Muilta osin Arrianos, Diodoros ja Curtius ovat yksimielisiä.
  19. ↑ Arrianos 3.11–12
  20. ↑ Arrianoksen mukaan kreikkalaisten liittolaisten ratsuväki taisteli oikealla siivellä. Diodoroksen mukaan taas vasemmalla siivellä. (Diodoros 17.57.3, Arrianos 3.12)
  21. ↑ Arrianos 3.12
  22. ↑ Diodoros 17.57.3
  23. ↑ Arrianos 3.11–12
  24. ↑ Arrianos 3.13
  25. ↑ Arrianos 3.13
  26. ↑ Arrianos 3.13, Diodoros 17.58.4
  27. ↑ Diodoros 17.58.5, Curtius 4.15.14–17
  28. ↑ Arrianos 3.14
  29. ↑ Diodoros 17.60.1, Curtius 4.15.19
  30. ↑ Arrianos 3.14
  31. ↑ Diodoros 17.60.2–4
  32. ↑ Diodoros 17.60.5–8, Curtius 4.15–16, Plutarkhos 32–33, Arrianos 3.15
  33. ↑ Arrinos 3.14
  34. ↑ Arrianos 3.15, Curtius 4.16, Diodoros 17.61
  35. ↑ Diodoros 17.61
  36. ↑ Arrianos 3.7–15
  37. ↑ Arrianos 3.16–18
  38. ↑ Arrianos 3.18
  39. ↑ Arrianos 3.19
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Gaugamelan_taistelu&oldid=3293351”