Parmenion

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Parmenion Filotaan poika (noin 400 eaa.-330 eaa.) oli makedonialainen sotilas joka oli palveli Filippos II:a ja Aleksanteri Suurta. Aleksanteri antoi teloittaa Parmenionin sen jälkeen kun tämän poika Filotas oli teloitettu epäiltynä osallistumisesta Aleksanterin vastaiseen salaliittoon.

Parmenionin isän nimi oli Filotas ja perhe tuli Ylä-Makedoniasta. Parmenionin urasta ei tiedetä mitään ennen vuotta 356 eaa. jolloin hän kukisti illyrialaiset taistelussa. Filippos sai tietää Parmenionin voitosta samana päivänä kun hänen poikansa Aleksanteri syntyi.

Vuonna 336 eaa. Filippos lähetti Parmenionin Vähään-Aasiaan 10 000 sotilasta käsittäneen etujoukon kanssa. Ajankohta oli hyvin valittu koska Persian kuningas Artakserkses IV oli juuri murhattu ja hänen tilalleen oli tullut Dareios III. Filippoksen tarkoituksena oli vallata Persian vallassa olleet kreikkalaiset kaupungit. Aluksi Parmenionin sotatoimet kävivät hyvin, mutta pian sotaonni kääntyi makedonialaisia vastaan. Filippos murhattiin vuoden 336 eaa. syksyllä ja persialaisia johtanut rodoslainen Memnon kukisti Parmenionin Magnesian lähellä.

Filippoksen poika Aleksanteri julistettiin pian kuninkaaksi isänsä kuoleman jälkeen ja päätti toteuttaa Filippoksen suunnitteleman hyökkäyksen Persiaan. Parmenion päätti asettua Aleksanterin puolelle ja antoi teloittaa oman sukulaisensa ja mahdollisen kruununperijän Attaloksen joka myös oli Parmenionin kanssa Aasiassa. Parmenionista tulikin tämän jälkeen Aleksanterin tärkein kenraali ja nauvonantaja. Myös Parmenionin peher palkittiin. Hänen poikansa Filotas eteni makedonialaisen ratsuväen johtajaksi ja hänen toinen poikansa Nikanor toimi jalkaväkipäällikkönä.

Persian sotaretki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Persian sotaretken aikana Parmenion sai usein johtaa Makedonian ulkopuolisia joukkoja. Hänen johdossaan oli usein muun muassa thessalialainen ratsuväki jota pidettiin yleisesti jopa yhtä hyvänä kun makedonialaista ratsuväkeä. Vuonna 334 eaa. Parmenion johti vasenta siipeä Granikosjoen taistelussa. Tämän jälkeen valloitettiin Joonia josta käsin Parmenion hyökkäsi Fryygiaa kohti. Aleksanterin ja Parmenionin joukot kohtasivat Fryygian pääkaupungissa Gordionissa vuoden 333 eaa. alussa. Issoksen taistelussa Parmenion johti taas vasentaa siipeä. Taistelun jälkeen Aleksanteri lähetti Parmenionin valtaamaan Damaskoksen jossa Dareios III:n leiri sijaitsi. Vuonna 331 eaa. käydyssä Gaugamelan taistelussa Parmenion johti taas armeijan vasenta siipeä. Taistelun aikana persialaiset joukot pääsivät kiertämään Parmenionin joukkojen selustaan, mutta hän sai kuitenkin joukkonsa taistelemaan siihen asti kun Aleksanteri ratkaisi taistelun oikealla siivellä.

Mesopotamian ja Meedian valtauksen jälkeen Aleksanteri jätti Parmenion Ekbatanaan josta käsin tämä saattoi turvata armeijan yhteydet Välimerelle. Ollessaan Baktriassa Aleksanteri sai kuulla salaliitosta johon Parmenionin poika Filotas olisi ollut osallinen. Aleksanteri määräsi Parmenionin teloitettavaksi vaikka tämä ei luultavasti ollutkaan mukana salaliitossa. Toisaalta Parmenionilla olisi ollut paljon voitettavaa jos Aleksanteri olisi murhattu. Aleksanterin lähin sukulainen oli hänen vähäjärkinen velipuolensa Arridaios, josta luultavasti olisi tullut uusia kuningas. Arridaioksen holhoojaksi oli varmastikin valittu Parmenion.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parmenionilla oli ainakin kolme poikaa Filotas, Nikanor ja Hektor. Hänen veljensä oli Asandros josta Aleksanteri Suuri teki Lyydian satraapin vuonna 334 eaa. Parmenionilla oli ainakin yksi tytär joka oli naimisissa Attaloksen ja myöhemmin Koinoksen kanssa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Waldemar Heckel: Who's who in the Age of Alexander the Great: Prosopography of Alexander's Empire s. 255. Blackwell Publishing, 2006. ISBN 1-4051-1210-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]