Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia (elokuva)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Taru sormusten herrasta:
Kaksi tornia
The Lord of the Rings:
The Two Towers
Elokuvan juliste
Elokuvan juliste
Ohjaaja Peter Jackson
Käsikirjoittaja Fran Walsh
Philippa Boyens
Stephen Sinclair
Peter Jackson
Perustuu J. R. R. Tolkienin romaaniin
Tuottaja Peter Jackson
Barrie M. Osborne
Fran Walsh
Säveltäjä Howard Shore
Kuvaaja Andrew Lesnie
Leikkaaja Michael Horton
Jabez Olssen
Lavastaja Dan Hennah
Alan Lee
Pääosat Elijah Wood
Ian McKellen
Liv Tyler
Viggo Mortensen
Sean Astin
Cate Blanchett
John Rhys-Davies
Bernard Hill
Christopher Lee
Billy Boyd
Dominic Monaghan
Orlando Bloom
Hugo Weaving
Miranda Otto
David Wenham
Brad Dourif
Karl Urban
Sean Bean
Andy Serkis
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Uuden-Seelannin lippu Uusi-Seelanti
Tuotantoyhtiö New Line Cinema
Saul Zaentz Production Company
Wingnut Films
Ensi-ilta 18. joulukuuta 2002
Kesto 179 minuuttia
223 minuuttia (special extended edition)
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 94 000 000 dollaria[1]
Tuotto 926 047 111 dollaria[1]
Edeltäjä Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit
Seuraaja Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
Allmovie

Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia (The Lord of the Rings: The Two Towers) on vuonna 2002 ensi-iltansa saanut toinen osa Peter Jacksonin ohjaamasta Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiasta, joka pohjautuu J. R. R. Tolkienin fantasiaromaaniin Taru sormusten herrasta. Se on elokuvan Sormuksen ritarit (2001) jatko-osa ja sitä seuraa elokuva Kuninkaan paluu (2003).

Elokuvan ensi-ilta oli Uuden-Seelannin Wellingtonissa 1. joulukuuta 2002. Elokuva kestää teatteriversiona 2 tuntia 59 minuuttia ja pidennettynä erikoisversiona 3 tuntia 43 minuuttia.

Elokuva voitti vuoden 2002 Oscar-gaalassa kaksi Oscar-palkintoa. Tämän lisäksi elokuva sai 55 voittoa ja 70 ehdokkuutta muissa gaaloissa.lähde?

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuva alkaa takaumalla, jossa Gandalf Harmaa (Ian McKellen) ja balrog taistelevat Khazad-dûmin sillalla Morian kaivoksissa muun saattueen juostessa turvaan, mutta tällä kertaa taistelu nähdään Gandalfin näkökulmasta. Balrog vetää Gandalfin mukanaan rotkoon, ja saattue uskoo hänen kuolleen, mutta todellisuudessa Gandalf jatkaa taistelua pudotessaan maanalaiseen järveen. Useita viikkoja myöhemmin hobitti Frodo Reppuli (Elijah Wood) jatkaa matkaansa ystävänsä Samvais Gamgin (Sean Astin) kanssa, kun he yrittävät päästä Mordoriin Emyn Muilin kukkuloiden yli. Eräänä yönä heidän kimppuunsa hyökkää Klonkku (Andy Serkis), joka haluaa saada ”aarteensa” takaisin. Hobitit vangitsevat hänet, mutta Sormuksen taakan ymmärtävä Frodo säälii otusta. Frodo tajuaa heidän tarvitsevan opasta ja suostuttelee Klonkun viemään heidät Mordorin Mustalle Portille.

Rohanissa Aragorn (Viggo Mortensen), Legolas (Orlando Bloom) ja Gimli (John Rhys-Davies) ajavat takaa uruk-haita, jotka ovat matkalla takaisin Rautapihaan mukanaan sieppaamansa hobitit Merri ja Pippin (Dominic Monaghan ja Billy Boyd). Sillä välin Rohanin kuningas Théoden (Bernard Hill) joutuu neuvonantajansa Gríma Kärmekielen (Brad Dourif) langettamaan transsiin, sillä Gríma on todellisuudessa Sarumanin (Christopher Lee) palvelija. Sarumanin kiihottamat örkit ja Mustainmaan villi-ihmiset harhailevat Rohanissa tappaen ihmisiä ja tuhoten kyliä. Kuninkaan ainoa poika Théodred (Paris How Strewe) on jäänyt örkkien ansaan ja haavoittunut kuolettavasti. Théodenin veljenpoika Éomer (Karl Urban) kuulustelee Grímaa ja keksii hänet vakoojaksi, mutta Gríma karkottaa Éomerin Rohanista ”kuolemantuomion uhalla” rangaistukseksi hänen auktoriteettinsa heikentämisestä. Éomer suuntaa erämaahan kootakseen yhteen Rohirrimin viimeiset uskolliset miehet. Samana yönä Éomerin armeija tekee yllätyshyökkäyksen uruk-hain leiriin ja hobitit pääsevät pakoon Fangornin metsään. Siellä Merri ja Pippin tapaavat Puuparran (äänenä John Rhys-Davies), Keski-Maan vanhimman entin.

Frodo, Sam ja Klonkku kulkevat halki Kalmansoiden ja väistävät siivekkäällä pedolla ratsastavaa sormusaavetta. Saavutettuaan Mustan Portin he joutuvat toteamaan sen suljetuksi ja örkkien tarkasti vartioimaksi. Heidän katsellessaan joukko itäläisiä saapuu paikalle, ja portti avautuu päästääkseen heidät sisään. Frodo ja Sam aikovat livahtaa sisään portista, mutta Klonkku pidättelee heitä. Hänen mukaansa hobitit eivät voi päästä sisään jäämättä kiinni, jolloin Sauron (Sala Baker) saa Valtasormuksensa takaisin. Sitten hän paljastaa, että Mordoriin on olemassa toinenkin tie, salainen ja vartioimaton. Sam on epäileväinen, mutta Frodo lämpenee ajatukselle ja toteaa, että Klonkku on ollut siihenkin asti heille uskollinen.

Myöhemmin Éomer kohtaa Aragornin, Legolasin ja Gimlin Rohanissa ja kertoo, ettei edellisen yön taistelusta uruk-hain leirissä jäänyt vastapuolesta ketään eloon. Kaikki viittaa siihen, että hobititkin on vahingossa tapettu. Taistelukentällä Aragorn löytää kuitenkin hobittien jälkiä, ja kolmikko seuraa niitä Fangorniin. Siellä heidän eteensä ilmestyy valkoiseen valoon verhoutunut velho, joka riisuu heidät aseista. He luulevat, että kyseessä on Saruman, ja hämmästyvät kun velho osoittautuukin uudestisyntyneeksi Gandalfiksi. Gandalf Harmaan sijaan hänet tunnetaan tästedes nimellä Gandalf Valkoinen. Nelikko jatkaa matkaansa Edorasiin, missä he vapauttavat Théodenin Sarumanin vallasta ja karkottavat Kärmekielen. Théoden ei halua ryhtyä avoimeen sotaan ja vahingoittaa kansaansa enempää. Sen sijaan hän päättää vetäytyä Helmin syvänteeseen, vuorilla sijaitsevaan Ämyrilinnaan. Gandalf käsittää, ettei Helmin syvänteen puolustus kestä uruk-hain varmaa hyökkäystä. Hän lähtee etsimään Éomeria luvaten palata viiden päivän kuluessa mukanaan 2 000 ratsastajaa. Johtaessaan Edorasin asukkaita Helmin syvänteeseen Aragornin ja Éomerin Éowyn-sisaren (Miranda Otto) välille muodostuu läheinen suhde. Aragorn kertoo Éowynille, että hänen rakastettunsa Arwen (Liv Tyler) on lähdössä Keski-Maasta ollakseen kansansa kanssa Kuolemattomilla Mailla. Sillä välin Kärmekieli on paennut Orthanciin ja kertoo Sarumanille Helmin syvänteen ulkomuurissa olevasta heikkoudesta, jota Saruman ja hänen kymmentuhatpäinen uruk-hai-armeijansa päättävät käyttää hyväkseen. Saruman lähettää armeijansa Helmin syvänteeseen julistaen, ettei ketään pidä jättää eloon.

Johdettuaan hobitit Mustalta Portilta etelään Ithilienin maahan, Klonkku kärsii sisäisestä myllerryksestä. Uskollisuus Frodoa kohtaan ja tarve saada Sormus takaisin repivät häntä kahtaalle. Myöhemmin kolmikko näkee Ithilienin samoojien yllätyshyökkäyksen Mordoria kohti marssivan haradrimin joukkojen kimppuun, ja Frodo ja Sam otetaan kiinni. Sillä välin Helmin syvänteeseen matkaa tekevä Rohirrim joutuu Sarumanin hukanratsastajien hyökkäyksen kohteeksi. Taistelun aikana Aragorn putoaa kielekkeeltä alas jokeen. Théoden, Legolas, Gimli ja muut uskovat hänen kuolleen ja jatkavat matkaansa Helmin syvänteeseen. Samaan aikaan Elrond (Hugo Weaving) lähestyy Rivendellissä tytärtään Arwenia ja anoo tätä nousemaan Harmaista satamista lähteviin laivoihin ja pakenemaan Keski-Maan vaikeuksia. Kun Arwen kieltäytyy, Elrond puhuu hänelle käyttäen kaukokatseisuuden voimiaan ja paljastaa, millainen tulevaisuus Arwenia odottaa, jos hän jää Keski-Maahan Aragornin luo. Koska Aragorn on kuolevainen, hän tulee lopulta kuolemaan, vaikka voittaisikin Sauronin ja ryhtyisi Gondorin kuninkaaksi. Arwen jäisi yksin kuihtumaan suruunsa. Arwen taipuu lopulta isänsä tahtoon. Kun Arwen jättää Rivendellin, Elrond kuulee Galadrielin (Cate Blanchett) äänen, joka kertoo hänelle Sauronia vastustavien ihmisten ahdingosta. Galadriel kysyy, aikovatko haltiat pestä kätensä Keski-Maan ongelmista, huomauttaen samalla, että Sormus on jo onnistunut keplottelemaan itsensä helposti turmeltuvien ihmisten luo. Pitäisikö heidän siis jättää ihmiset oman onnensa nojaan, vaikka Keski-Maa joutuisi sen seurauksena ikuisesti Sauronin vallan alle?

Frodo ja Sam viedään Henneth Annûniin, Ithilienin miesten linnakkeeseen ja tuodaan Boromirin nuoremman veljen, Faramirin (David Wenham), eteen. Klonkku on pannut, ja pelastaakseen Klonkun Faramirin metsästäjien nuolilta Frodo myöntää, että hän ja Klonkku ovat sidoksissa toisiinsa. Faramir saa tietää Frodon kantamasta Valtasormuksesta. Todistaakseen arvonsa isälleen Denethorille Faramir päättää, että Sormus viedään Gondoriin. Sillä välin Rohanissa Aragorn huuhtoutuu joenrantaan, ja hänen hevosensa Brego, joka kuului alkujaan Théodredille ja jonka Aragorn oli päästänyt vapaaksi ennen lähtöään Edorasista, herättää hänet. Aragorn ohjaa hevosensa viemään hänet Helmin syvänteeseen, ja matkalla hän ohittaa Sarumanin uruk-hai-armeijan. Kun Aragorn saapuu Helmin syvänteeseen, hänet otetaan helpottuneesti vastaan, mutta ilo on ennenaikaista, sillä uutiset lähestyvän örkkijoukon voimasta ennustavat synkkää kohtaloa linnakkeen puolustajille. Kun yö koittaa, Haldirin (Craig Parker) johtama haltiapataljoona saapuu Lórienista tuoden mukanaan Elrondin antaman lupauksen liitosta ja avunannosta. Fangornin metsässä Merri, Pippin, Puuparta ja muut entit pitävät puolestaan kokousta, jossa päätetään, pitäisikö enttien lähteä sotaan Sarumania vastaan.

Helmin syvänteen taistelu alkaa, kun linnoitusta puolustavat jousimiehet ampuvat uruk-haiden keskuuteen nuolisateen, joka surmaa useita sotilaita niiden riveistä. Ulkomuuria vasten nousee useita tikkaita, joita pitkin uruk-hait nousevat puolustajien kimppuun. Rohirrim, Aragorn ja hänen kumppaninsa pitävät aluksi hyökkäyksen kurissa. Sitten Sarumanin kehittämät karkeat räjähteet räjähtävät ja jättävät muurin aukon, josta uruk-hait pääsevät sisään ulkolinnoitukseen. Aragornin ja Gimlin yrityksistä huolimatta uruk-hait tunkeutuvat pääportin lävitse ja linnake on pian valloitettu. Haldir saa surmansa, ja muutamat eloonjääneet haltiat perääntyvät. Ämyrilinnassa urukit ovat kavunneet muurien yli ja murtaneet portin pakottaen puolustajat vetäytymään linnakkeen keskustorniin. Samaan aikaan Fangornissa Puuparta ja muut entit ovat päättäneet olla osallistumatta sotaan. Pippin kuitenkin johdattaa Puuparran siihen Fangornin metsän osaan, joka on lähellä Rautapihaa ja jonka Saruman on vastikään tuhonnut. Puuparta raivostuu Sarumanin petoksesta ja määrää entit kostamaan tuhotyön. Entit kokoontuvat ja aloittavat ”enttien viimeisen marssin” kohti Rautapihaa.

Sillä välin Théoden on vaipunut epätoivoon piiritetyssä keskustornissa. Aragorn kieltäytyy luovuttamasta, ja Gandalfin Edorasissa lausumat sanat mielessään hän kokoaa Théodenin, Legolasin ja jäljelle jääneet Rohirrimin jäsenet viimeiseen urheaan ratsastukseen. He hyökkäävät uruk-hai-armeijan kimppuun tarkoituksenaan päästää Rohanin naiset ja lapset pakoon vuorille. Ratsastajat syöksyvät ulos tornista ja raivaavat tiensä linnoituksen portille. Kun he ilmestyvät uruk-joukkojen keskelle, aamuaurinko luo ensimmäiset säteensä laaksoon. Gandalf ilmestyy itäiselle kukkulalle mukanaan Éomer ja hänen miehensä. He rynnistävät rinnettä alas tyrmistyneiden uruk-haiden kimppuun ja kauhistuneet uruk-hait pakenevat Fangorniin, missä entit ja heidän liittolaisensa huornit odottavat heitä valmiina kostamaan. Sillä aikaa entit valtaavat Rautapihan. He tappavat jäljelle jääneet uruk-hait ja tuhoavat Rautkymin padon, minkä seurauksena joen vesimassat ryöppyävät Orthancia ympäröiville tasangoille, hukuttavat eloonjääneet örkkipuolustajat, sammuttavat tulen ahjoista ja saartavat Sarumanin torniinsa.

Kaukana idässä Faramir vie hobitit Osgiliathiin, Mordorin ja Gondorin välissä Anduinin törmällä sijaitsevaan raunioituneeseen kaupunkiin. Siellä he käyvät lyhyen taistelun Mordorin örkkejä vastaan, joita johtaa yksi siivekkäällä pedolla lentävistä sormusaaveista. Frodo pakenee täpärästi sormusaaveen kynsistä Samin ja Faramirin avustuksella. Katsellessaan sormusaaveen kaikkoamista Sam pitää intohimoisen puheen, jossa hän pohtii heidän tilannettaan. Hänen mukaansa heidän tarinallaan voi vielä olla onnellinen loppu, vaikka niin paljon pahaa onkin tapahtunut. Frodo on epäileväinen, mutta Sam väittää, että heidän on pidettävä kiinni siitä, minkä vuoksi he ylipäätään taistelevat: toistensa vuoksi ja saadakseen tehtävänsä vietyä loppuun. Taistelun keskeltä hobitteja lähestyvä Faramir kuulee Samin sanat ja ymmärtää, että näitä vaatimattomia hobitteja odottaa korkea kohtalo, eikä hän halua tuottaa heille enempää vaikeuksia. Hän vapauttaa hobitit ja lähettää heidät matkaan. Gandalf ja muut tietävät, että asiat ovat edenneet siihen pisteeseen, ettei niitä voi estää tai tehdä tekemättömiksi. Sauron aikoo varmasti kostaa sätkynukkensa Sarumanin tuhon ja iskeä ihmisten kimppuun vahvempana ja vihaisempana kuin ennen. Kuten Gandalf itse asian ilmaisee: ”Helmin syvänteen taistelu on ohi. Keskimaan taistelu on vasta alkamassa.” Hän huomauttaa, että heidän ainoa toivonsa lepää Frodon ja Samin harteilla, jotka jatkavat matkaansa Mordoriin Klonkun opastuksella. Klonkku, joka kokee itsensä petetyksi Frodon ojennettua hänet Faramirin miesten käsiin, joutuu jälleen pimeän puolensa valtaan ja päättää hankkia Sormuksen takaisin johtamalla Frodon ja Samin ”hänen” luokseen. Klonkku lähtee johtamaan hobitteja metsän halki kohti kaukaisuudessa siintävää Mordoria.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Elijah Wood  … Frodo Reppuli  
 Ian McKellen  … Gandalf  
 Liv Tyler  … Arwen  
 Viggo Mortensen  … Aragorn  
 Sean Astin  … Samvais ”Sam” Gamgi  
 Cate Blanchett  … Galadriel  
 John Rhys-Davies  … Gimli, Puuparta (ääni)  
 Bernard Hill  … Théoden  
 Christopher Lee  … Saruman  
 Billy Boyd  … Peregrin ”Pippin” Tuk  
 Dominic Monaghan  … Meriadoc ”Merri” Rankkibuk  
 Orlando Bloom  … Legolas  
 Hugo Weaving  … Elrond  
 Miranda Otto  … Éowyn  
 David Wenham  … Faramir  
 Brad Dourif  … Gríma Kärmekieli  
 Karl Urban  … Éomer  
 Sean Bean  … Boromir  
 Andy Serkis  … Klonkku/Smeagol  
 Craig Parker  … Haldir  
 John Leigh  … Háma  
 Bruce Hopkins  … Gamling  
 John Bach  … Madril  

Vain pidennetyssä Special Extended Editionissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 John Noble  … Denethor II  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva oli ehdolla kuuteen Oscar-palkintoon, joista se voitti kaksi. Muissa palkintogaaloissa se keräsi 65 palkintoa ja 76 ehdokkuutta.

Oscarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdokkuudet:

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
2001:
Suomen lippukassan ykkönen 2002 Seuraaja:
2003: Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu