Suur-Helsingin seurakunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suhe Seurakunta
Suhe Seurakunnan tunnus.
Suhe Seurakunnan tunnus.
Suuntautuminen kristinusko
Kirkkokunta itsenäinen
Perustettu 1990
Johtavat pastorit Kirsi Rothfors
Juan David Gómez (vs.)
Pääkirkko Kallio, Helsinki
Jäseniä n. 1000 (2011)
Aiheesta muualla
Sivusto
Suhen sunnuntai Kalliossa

Suur-Helsingin seurakuntayhteisö ry eli Suur-Helsingin seurakunta, lyhyesti Suhe Seurakunta on kristillinen seurakunta Helsingissä. Suhe perustettiin 1990 ja se on itsenäinen ja tunnustuskuntiin sitoutumaton yhteisö.

Seurakunnassa käy viikoittain noin 500 kävijää. Seurakunnan on perustanut Rauno Kokkola, joka luovutti johtavan pastorin viran syksyllä 2015 Markus Lehtoselle. Suhe aloitti myös syksyllä 2015 toisen campuksensa Vantaan Tikkurilassa sijaitsevan ravintola Tulisuudelman tiloissa.[1] Maaliskuussa 2017 Markus Lehtonen luovutti johtavan pastorin tehtävän Marko Martiskaiselle.

Suhe on Suomen Evankelisen Allianssin yhteisöjäsen.[2]

Toimintamuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimintamuotoina ovat viikoittaiset jumalanpalvelukset, Suhe Youth-nuortenillat, pienryhmät sekä Suhe Kids-lapsityö. Seurakunnan tilaisuudet pidetään Kalliossa, Pengerkuja 6:ssa ja Vantaan Tikkurilassa ravintola Tulisuudelmassa. Lisäksi Suhe on aloittanut Espoossa Team Night-illat, joiden tarkoituksena on luoda pohja Espoon lokaation avaamiseksi.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suur-Helsingin seurakunnan perustaja Rauno Kokkola toimi perustamansa Suomen Yhteiskristillisen Raamattukoulun johtajana vuodesta 1978 alkaen. 1980-luvun lopulla Kokkola perheineen muutti sapattivapaalle Yhdysvaltoihin. Oregonin Portlandissa hän osallistui City Bible -seurakunnan toimintaan. Heidän palattuaan Suomeen pidettiin ensimmäinen Suhen tilaisuus 26. elokuuta 1990. Alkuun seurakunta kokoontui Tikkurilassa, josta se siirtyi Leppävaaraan vuonna 1992.[3]

Vuonna 1995 Suur-Helsingin seurakunnassa puhkesi Toronton herätyksen tyylinen "nauruherätys", joka levisi myös muihin karismaattisiin seurakuntiin. Sitä ei kuitenkaan hyväksytty useimmissa perinteisemmissä seurakunnissa. Liikehdintä sai runsaasti huomiota myös tiedotusvälineissä ja se herätti kritiikkiä ev.lut. kirkossa ja vapaissa suunnissa, kuten helluntai- ja vapaaseurakunnissa. Nauruherätyksen kannattajat perustivat ensin omia rukouspiirejään ja sittemmin uusia seurakuntia. Kaikki uuskarismaatikot eivät irtautuneet omiksi seurakunnikseen, vaan jäivät vanhan emoseurakunnan sisälle, esimerkkeinä helluntaiherätykseen kuuluva Pakilan Risteyspaikka seurakunta ja Järvenpään vapaaseurakunta Arkki.[4]

Myöhemmin seurakunta on suhtautunut kriittisesti uuskarismaattiseen liikkeeseen.lähde?

Vuodesta 2000 lähtien Suhe on kokoontunut Helsingissä Kalliossa. 2015 Suhe aloitti vakituiset jumalanpalvelukset Vantaan Tikkurilassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. SuHe - Henkilökunta Suur-Helsingin seurakunta. Arkistoitu 10.8.2014. Viitattu 7.8.2014.
  2. Yhteisöjäsenet Suomen Evankelinen Allianssi. Viitattu 23.10.2021.
  3. SuHe - Historia Suur-Helsingin seurakunta. Arkistoitu 10.8.2014. Viitattu 7.8.2014.
  4. Joutsiniemi, Elina: Cityseurakunnat Suomessa. Ekumeniikan Pro gradu -tutkielma, s. 10-13. Helsingin yliopisto. Systemaattisen teologian laitos, 2006.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.