Helsingin rauhanyhdistys
| Helsingin rauhanyhdistys | |
|---|---|
 Rauhanyhdistyksen tunnus. |
|
| Sijainti |
Myrskyläntie 22 00650 Helsinki |
| Seurakunta | Helsingin rauhanyhdistys ry (SRK) |
| Rakentamisvuosi | 1984 |
| Suunnittelija | Arkkitehtitoimisto Jorma Paloranta[1] |
 |
|
Helsingin rauhanyhdistys on Helsingin Oulunkylässä sijaitseva rukoushuone ja toimintatalo. Se edustaa vanhoillislestadiolaista herätysliikettä, jonka kattojärjestö on Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys.[2] Helsingin Rauhanyhdistyksen toimitalolla lapset, varhaisnuoret, varttuneemmat, perheet ja eläkeläiset kohtaavat viikoittain yhteisissä seuroissa.[3] Rauhanyhdistys on rekisteröity ensimmäisenä Suomessa 2. heinäkuuta 1888. Toimintaan osallistuu säännöllisesti noin 1 500 seuravierasta.[4]
Vuonna 2011 Helsingin rauhanyhdistykseen kuului 994 jäsentä. Helsingin rauhanyhdistys on jäsenmäärältään Suomen toiseksi suurin rauhanyhdistys Oulun rauhanyhdistyksen jälkeen.[5]
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin rauhanyhdistyksellä järjestetään seuroja kolme kertaa viikossa. Lisäksi yhdistys järjestää seuroja kodeissa, seurakunnan tiloissa sekä hoitolaitoksissa. Rauhanyhdistys järjestää myös lapsi- ja nuorisotyötä, perheiden iltapäivä-toimintaa, naisten ja miesten iltoja, torstaikerhoja sekä varainkeruutoimintaa.[4]
Suviseurat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin Rauhanyhdistys on järjestänyt suviseurat vuosina 1910, 1959 ja 1988. Vuoden 1910 vuosikokousseurat pidettiin Helsingin ydinkeskustan kirkoissa ja seuratuvalla, vuoden 1959 suviseurat Messuhallissa eli nykyisessä Töölön kisahallissa. Vuoden 1988 suviseurat pidettiin Nummelan lentokentällä noin 40 kilometrin päässä Helsingistä.[6]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaisimmat kertomukset lestadiolaisuudesta Helsingissä ulottuvat vuoteen 1866, jolloin torniolainen saarnamies liikkui kaupungissa. Varsinainen lestadiolaistoiminta käynnistyi vaasalaisen maalari Gustaf Adolf Sundströmin saapuessa Helsinkiin 1872. Yhdessä Sundströmin kanssa evankeliumia levitti myös Johan Vilhelm Nyman.[7]
Pääasiallisia kokoontumispaikkoja olivat lestadiolaisten Wilkmanien ja Sundströmien kodit. Tilaisuuksia pidettiin kymmenissä paikoissa, kunnes ensimmäinen vakituinen rukoushuone vuokrattiin 1875 Konstantininkatu 6:ssa.[7]
Oma rukoushuone ja rauhanyhdistyksen perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lestadiolaisten jäsenmäärä kasvoi erityisesti muuttoliikkeen ansiosta. Vuonna 1884 lestadiolaisia arveltiin olevan Helsingissä 400–500. Samana vuonna lestadiolaisyhteisö hankki ensimmäisen oman kiinteistön osoitteessa Fredrikinkatu 61. Rukoushuone vihittiin käyttöön 1886.[7]
Vuonna 1888 lestadiolaiset rekisteröityivät rauhanyhdistykseksi. Yhdistyksen avulla turvattiin vapaata toimintamahdollisuutta jäsenille. Samalla yhdistys otti vastuuta kiinteistön ja toiminnan taloudesta. 1890-luvulla lestadiolaisten toimintaan osallistui säännöllisesti noin tuhat ihmistä. Helsingin lestadiolaiset järjestivät joulukuussa 1889 suurkokouksen, johon osallistui puhujina 56 saarnaajaa.[7]
Vuonna 1958 Fredrikinkadulle rakentui uusi kiinteistö, jossa yhdistys toimi vuoteen 1984.[4]
Oulunkylän toimitalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oulunkylän toimitalo valmistui vuonna 1984 Myrskyläntielle. Uuteen toimitaloon siirrettiin muun muassa Fredrikinkadun toimitalosta tuttu lause Apt. 10:33 mukaan. Rauhanyhdistyksen toimintaan osallistuu säännöllisesti noin 1 500 seuravierasta. Toimintaan osallistuu paljon yksinasuvia, pariskuntia ja lapsiperheitä.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lohi, Seppo: Pohjolan kristillisyys: Lestadiolaisuuden leviäminen Suomessa 1870–1899, s. 217–232. SRK, 1997. ISBN 951-8940-69-X.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kirkolliset rakennukset Arkkitehtitoimisto Jorma Paloranta. Viitattu 5.11.2023.
- ↑ Rauhanyhdistykset Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys. Viitattu 28.10.2023.
- ↑ Toimintamuodot Helsingin rauhanyhdistys. Viitattu 28.10.2023.
- ↑ a b c d Helsingin Rauhanyhdistyksellä on monipuolista ohjelmaa ja lämmin vastaanotto Suviseurat. 2022. Viitattu 28.10.2023.
- ↑ Rytkönen, Jussi: Herätysliikkeet mahtuvat kirkon liivintaskuun Kotimaa. 6.2.2014. Viitattu 5.11.2023.
- ↑ Suviseurajärjestelyt 2012 Suviseurat. Viitattu 5.11.2023.
- ↑ a b c d Lohi 1997, s. 478–489
| ||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||