Steampunk

Steampunk-aiheinen valokuva, taustalla Baldwin 60000 -höyryveturi.

Steampunk (suom. ”höyrypunk”) on 1980-luvulla kiteytynyt tieteiskirjallisuuden alalaji, jossa tulevaisuudessa tai vaihtoehtoisessa historiassa käytetään erilaisia höyrykoneisiin pohjautuvia teknologioita. Steampunk-kirjoissa tapahtumaympäristön muodostaa 1800-lukua ja usein erityisesti viktoriaanista Britanniaa muistuttava vaihtoehtoinen todellisuus. 2000-luvulla steampunkista on kehittynyt kokonainen alakulttuuri.

Steampunkissa sekoittuvat scifin, kauhun, fantasian ja vaihtoehtohistorian piirteet. Höyrypunkiksi luokitellusta kirjallisuudesta voi löytää myös dystopian elementtejä ja yhteiskuntakriittisyyttä. Steampunk yhdistelee höyrykoneiden aikakautta nykyaikaan ja uusimpaan tekniikkaan. Yleensä nykytekniikan keksinnöt on käännetty höyryvoimalla tai kellokoneistoilla toimiviksi, ja ne tuovat ulkonäöltäänkin mieleen viktoriaanisen aikakauden muotoilun. Steampunkissa ei yleensä kiinnitetä huomiota siihen, olisiko tällainen kuvitteellinen tekniikka todellisuudessa mahdollista tai käyttökelpoista. Sen sijaan steampunkissa leikitään usein ajatuksella, että 1800-luvun epäonnistuneet teknologiset suunnitelmat tai silloisten tieteiskirjailijoiden mahdottomatkin näyt olisivat olleet toteuttamiskelpoisia ja tulleet yleiseen käyttöön. Steampunk-maailmaan voivat kuulua esimerkiksi tietokoneet, jotka Charles Babbagen analyyttisen koneen tavoin ovat mekaanisia eivätkä sähköisiä.

Historia ja erityispiirteet

Steampunkin innoittajia ovat 1800-luvun romantiikan kirjailijat ja varhainen tieteiskirjallisuus, kuten Mary Shelleyn Frankenstein. Jules Vernen, H. G. Wellsin ja Mark Twainin kirjat ovat tärkeimpiä vaikuttajia ja innoittajia steampunkin synnyssä ja kehityksessä. Heidän teoksensa olivat niin sanotusti steampunkin prototyyppejä. 1960-luvulla alkoi ilmestyä näiden prototyyppien innoittamaa uutta tieteiskirjallisuutta. Brittiläinen Michael Moorcock mainitaan nykykirjailijana, joka ensimmäisten joukossa kirjoitti viktoriaanista tai edvardiaanista aikakautta muistuttavaan vaihtoehtoistodellisuuteen sijoittuvia romaaneja (Ilmojen sotaherra, 1971). Lajityyppinimensä steampunk sai kuitenkin vasta 1980-luvulla K. W. Jeterilta. Nimi mukailee kyberpunk-termiä, joka viittaa kybernetiikan ja informaatiotekniikan mahdollistamia tulevaisuusnäkyjä tutkailleeseen pessimistiseen tieteiskirjallisuuteen. Michael Moorcockin mielestä suuri osa steampunkista on pikemminkin ”höyryoopperaa” (vrt. saippuaooppera, avaruusooppera): se nostalgisoi mennyttä samalla tavoin kuin valtavirran genrefantasia, josta Moorcock on usein kirjoittanut arvostelevasti.

K. W. Jeterin 1979 ilmestynyt Morlock Night oli ensimmäisiä romaaneja, jossa oli selviä steampunk-tyylipiirteitä. Kirjassa H. G. Wellsin Aikakone-romaanista tutut morlokit matkaavat ajassa taaksepäin 1800-luvun Lontoon viemäreihin. Tim Powers julkaisi 1983 romaanin Anubiksen portit ja James P. Blaylock vuonna 1986 romaanin Homunculus. Näissä kolmessa kirjassa dickensmäinen Lontoo oli pääosassa. William Gibsonin ja Bruce Sterlingin vuonna 1990 ilmestynyttä romaania The Difference Engine pidetään teoksena, joka määritti steampunkin kyberpunkin alalajina.

2000-luvulla steampunk on edelleen elinvoimainen tieteiskirjallisuuden alalaji, mutta se eroaa varhaisemmasta steampunk-kirjallisuudesta. Lajin edustajia ovat monet naiskirjailijat kuten Gail Carriger, Cherie Priest, Karin Lowachee, Ekaterina Sedia ja Catherynne M. Valente. Näkökulmia ja aiheita haetaan nykyisin myös viktoriaanisen kulttuurin ulkopuolelta. Steampunkia ovat viljelleet teoksissaan lisäksi muun muassa Philip Pullman, Scott Westerfeld ja China Miéville. Suomessa Magdalena Hai on kirjoittanut nuorille suunnatun Gigi ja Henry -trilogian.

Steampunkin suhde 1800-lukuun

Tähtitieteilijä ja teleskooppi vuonna 1926.

1800-luvulla ilmestynyt tieteisfantasia ja nykyinen steampunk-kirjallisuus muistuttavat toisiaan vaihtelevassa määrin. Tyypillisessä steampunkissa sähkökoneisto on korvattu esimerkiksi höyrykoneistolla, kun taas 1800-luvun tieteisfantasiassa useammin korvattiin lihasvoima höyry- tai sähkövoimalla. Esimerkiksi Jules Vernen kirjassa Höyrytalo on perässävedettävän talon veturina metallista rakennettu höyrykoneistolla toimiva norsu. 1800-luvun tieteisfantasia sijoittuu yleensä suurin piirtein kirjoittamishetkellä vallinneeseen ajankohtaan, kun taas steampunkissa kuvailtu aikakausi voi vaihdella kuvitteellisesta menneisyydestä tulevaisuuteen. Steampunk ei siis välttämättä kuvaa vaihtoehtoista 1800-lukua, jossa tekniikka on kehittynyt todellisesta historiasta poikkeavaan suuntaan. Mahdollisuutena on myös vaihtoehtoinen 2000-luku, jossa kulttuuri, yhteiskunta ja poliittiset järjestelmät ovat 1800-luvun tilassa. Steampunkiksi saatetaan joskus nimittää myös ulkoavaruuteen tai puhtaaseen fantasiamaailmaan sijoittuvaa fiktiota, jos siinä on viitteellisiä yhteyksiä 1800-lukuun.

Steampunkin johdannaiset

Steampunk-käsitteen pohjalta on johdettu lisää termejä, jotka viittaavat historiaa ja tieteiskirjallisuutta risteyttäviin fiktioihin tai alakulttuureihin. Jossain määrin vakiintuneita esimerkkejä tästä ovat seuraavat:

• Kellopunk viittaa 1600- ja 1700-lukuja muistuttavaan vaihtoehtoistodellisuuteen, jossa kuvitteellinen tekniikka perustuu paljolti kellokoneistoihin.
• Teslapunk viittaa 1800-luvun loppua tai 1900-luvun alkua muistuttavaan vaihtoehtoistodellisuuteen, jossa kuvitteellinen tekniikka perustuu sähkövoimaan ja visuaalisessa ilmeessä on usein art deco -vaikutteita. Termi on johdettu keksijä Nikola Teslan nimestä.
• Dieselpunk viittaa 1930–1950-lukuja muistuttavaan vaihtoehtoistodellisuuteen.
• Atomipunk saa innoituksensa ydinvoimasta ja 1950- ja 1960-luvuista.

Steampunk viihteessä

Steampunk-kirjailija Geoffrey D. Falksen on pukeutunut asuun, johon kuuluu oikean käsivarren peittävä mekaaninen veistos.

Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga on vuosina 1999–2003 julkaistu steampunk-teemainen sarjakuva. Sen pohjalta tehtiin elokuva Herrasmiesliiga vuonna 2003.^lähde?

Vuoden 1999 elokuvassa Wild Wild West, joka perustuu 1960-luvulla esitettyyn televisiosarjaan The Wild Wild West, on steampunk vahvassa asemassa.^lähde?

Studio Ghibli on julkaissut useita elokuvia, joista voi löytää viitteitä steampunkiin. Tunnetuimpia ovat ohjaaja Hayao Miyazakin Henkien kätkemä (2001) ja Liikkuva linna (2004). Myös Katsuhiro Ōtomon Steamboy vuodelta 2004 on steampunk-elokuva. Lisäksi hänen Memories – muistoja tulevaisuudesta -elokuvansa (1996) jaksossa ”Cannon Fodder” on vahvoja steampunk-vaikutteita.^lähde?

Genren elokuvallisiin edustajiin kuuluvat myös Jean-Pierre Jeunetin Kadonneiden lasten kaupunki (1995), Christian Riversin Mortal Engines (2018) sekä Giórgos Lánthimosin Poor Things (2023) . Steampunkiksi on kuvailtu myös Love, Death & Robots -sarjan jaksoa “Good Hunting” .

Vuoden 1993 videopeli The Chaos Engine ottaa vaikutteita The Difference Engine -kirjasta. Vuoden 2012 videopeli Dishonored mukailee viktoriaanisen aikakauden Lontoota ja on hyvin steampunk-vaikutteinen.

Steampunk alakulttuurina

2000-luvun steampunk-alakulttuurissa pukeutumiseen kuuluu viktoriaanisen muodin jäljittely ja sen yhdistäminen nykyaikaan. Vaatteet valmistetaan usein itse. Tyypillinen väri on ruskea. Materiaalina ovat usein luonnonkuidut ja nahka. Olennaisena osana vaatetusta ovat varusteet, kuten lentäjänlasit, taskukellot ja silinterihatut. Koruja tehdään itse yhdistäen metallia, puuta, nahkaa ja lasia. Yleisin metalli on messinki. Yleisenä tapana steampunk-kulttuurissa on itse muokata arkiesineistä steampunk-tyylisiä.

Pukeutumisessa saattaa olla tunnistettavissa jokin stereotyyppinen hahmo, kuten lentäjä, lady, tiedemies tai seppä. Joissakin tapauksissa steampunk-tyyli sekoittuu merirosvomaiseen pukeutumiseen.

Steampunk-tyyliin muunnettu tietokone.

Steampunk on harrastajakuntansa vaikutuksesta löytänyt tiensä myös populaarimusiikkiin. Steampunk ei ole kovin vakiintunut tai yleisesti tunnettu populaarimusiikin suuntaus, mutta nimitystä on kuitenkin käytetty kuvaamaan joitakin yhtyeitä. Näiden yhtyeiden esittämä musiikki on yleensä on saanut vaikutteita goottirockista, klassisesta musiikista ja kabareesta. Tunnetuimmat steampunk-yhtyeet ovat Abney Park, Vernian Process, The Cassettes sekä Johnny Hollow.

Tampereella toimii vuonna 2020 perustettu Steampunk Tampere ry. Kaupungissa järjestettiin syksyllä 2021 Steampunk Tampere Festival -tapahtuma. Tamperelainen Osuuskumma-kustantamo on julkaissut useita steampunk-aiheisia teoksia.

Steampunkin kehitys

Google-hauissa termi steampunk saavutti huippunsa vuosien 2012–13 tienoilla, minkä jälkeen sen suosio on laskenut alaspäin.

Erään näkemyksen mukaan steampunk on vastareaktio digitaalitekniikan kehitykselle. Steampunkin viehätys perustuu siihen, että se on voimaannuttava kuvitelma, jonka kautta monimutkainen, käsittämätön ja huolenaiheita sisältävä digitaalitekniikka voidaan tehdä ainakin näennäisesti yhtä ymmärrettäväksi kuin mekaaninen koneisto. Steampunkin suosio hiipuu, kun älypuhelinten kanssa kasvaneet nuoremmat sukupolvet kohtaavat kuluttajaelektroniikan luonteen eri tavalla. Samalla steampunk-kulttuurin sisältämät ongelmat ja sen rajoittunut estetiikka kohtaavat kritiikkiä. Steampunk-muotoilija Jake von Slattin mukaan etenkin 2010-luvulta alkaen nousseet sukupolvet kyseenalaistavat epätasa-arvoiset yhteiskunnalliset rakenteet, jotka olivat osa 1800-luvun kulttuuria. Steampunk-kulttuurin pyrkimys hallita teknologiaa elää edelleen kuluttajan oikeuksia ajavassa ja suunniteltua vanhenemista vastustavassa right to repair -liikkeessä.

Katso myös

• Dark academia

Kirjallisuutta

Kuvateoksia:

• Chambers, S. J. & VanderMeer, Jeff: The Steampunk Bible. An Illustrated Guide to the World of Imaginary Airships, Corsets and Goggles, Mad Scientists, and Strange Literature. New York: Abrams Image, 2011. ISBN 978-0810989580. (englanniksi)
• Donovan, Art: The Art of Steampunk. Extraordinary Deevices and Ingenious Contraptions from the Leading Artists of the Steampunk Movement. East Petersburg, Pennsylvania: Fox Chapel Publishing, 2011. ISBN 978-1565235731. (englanniksi)
• Grymm: 1,000 Steampunk Creations. Neo-Victorian Fashion, Gear, and Art. Minneapolis: Quarry Books, 2011. ISBN 978-1592536917. (englanniksi)
• Steampunk. Victorian Futurism. London: Korero Books, 2011. ISBN 978-1907621031. (englanniksi)

Novelleja:

• Meresmaa, J. S. & Harju, Markus (toim.): Steampunk! Koneita ja korsetteja. Tampere: Osuuskumma, 2012. ISBN 978-952-6642-02-4.
• Meresmaa, J. S. & Harju, Markus (toim.): Steampunk! Höyryä ja helvetinkoneita. Tampere: Osuuskumma, 2013. ISBN 978-952-6642-09-3.
• Leinonen, Anne & Myllymäki, Mia (toim.): Steampunk! Silintereitä ja siipirattaita. Tampere: Osuuskumma, 2016. ISBN 978-952-6642-53-6
• Nupponen, Anni & Myllymäki, Mia (toim.): Steampunk! Messinkiä ja morsiamia. Tampere: Osuuskumma, 2021. ISBN 978-952-7382-17-2.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Steampunk Wikimedia Commonsissa

• Carnegear-blogi.
• Brassgoggles. (englanniksi)
• Steampunk Spectacular (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)