Suunniteltu vanheneminen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suunniteltu vanheneminen on kulutustuotteiden teolliseen suunnitteluun tai muotoiluun liittyvä ilmiö, jossa tuotteen valmistaja suunnittelee tuotteen siten, että tuote menettää käyttökelpoisuutensa ennen kuin kuluttaja on käyttänyt tuotteen loppuun.[1] Näin tehdään yleensä siksi, että kuluttajat uusisivat kulutusosan tai ostaisivat uuden tuotteen useammin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suunnitellun vanhenemisen alkuna mainitaan Fordin ja General Motorsin kilpailu 20-luvulla. Ford valmisti kestävää T-mallia, mutta GM valitsi strategiaksi uudistaa mallin ulkonäköä vuosittain. Vähitellen Ford alkoi hävitä markkinaosuuttaan ja omaksui lopulta saman suunnitellun vanhenemisen käytännön.[1] Esikuvana autojen vuosimalleille pidetään naisten vaatemuodin muutoksia. Charles Babbage kuvaili jo 1800-luvulla tuotteiden vanhenemista teollisen vallankumouksen luomaksi ilmiöksi, jossa koneet korvautuvat uusilla ennen kuin ne kuluvat loppuun.[2]

Suunniteltu vanheneminen, vanhentaminen ja käyttöikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suunniteltua vanhenemista käsittelevät artikkelit ovat usein kannanottoja kestävän kehityksen puolesta[3] tai halutaan vastustaa esimerkiksi hehkulamppujen käyttökieltoa, jolloin sen käyttöikä on noussut uutisaiheeksi[4]. Suurimmat hehkulamppujen valmistajat kokoontuivat Sveitsin Genevessä 25. joulukuuta 1924 ja muodostivat kartellin, jossa hehkulampun kestoksi määriteltiin 1 000 tuntia, mikä vastaa noin yhden vuoden käyttöä. Sitä ennen lamppujen kestoikää oli tuotekehityksellä onnistuttu jatkamaan jopa 2 500 tuntiin. Kartellista käytettiin nimeä Phoebus.[5]. Hehkulampun käyttöikä on verrannollinen hehkulangan lämpötilaan ja valotehoon, mikä taas riippuu jännitteestä. Pienemmällä jännitteellä hehkulampun ikää saadaan kasvatettua, mutta samalla valoteho pienenee. Hehkulampun käyttöikää voi pitää parempana esimerkkinä kartellista kuin suunnitellusta vanhentamisesta.

1 000 tuntia on useimmille hehkulampuille järkevä elinikä.[6] Pidempi elinikä voidaan saavuttaa vain tehokkuuden kustannuksella: sähköä haaskautuu enemmän lämmöksi ja valoa syntyy vähemmän.[6] Esimerkiksi oopperan kattolampun vaihtokustannukset voivat olla niin korkeita, että siihen kannattaa käyttää kestävämpää, tehottomampaa lamppua.

Saksalainen puolueeton tuotetestaussäätiö Stiftung Warentest on kyseenalaistanut suunnitellun vanhentamisen. Tutkimuksessaan se totesi, että vuosikymmenen aikana laitteiden käyttöiät ovat pikemminkin vähän pidentyneet. Joiltakin laitteilta kuluttajat eivät edes odota pitkää ikää, vaan vaihtavat esimerkiksi kännykkää tiuhaan tahtiin. Syynä ei ole kuluminen, vaan halu saada uusi, paremmin toimiva laite.[7]

Vanhentaminen on elektronisten tuotteiden valmistuksessa vaihe, jossa tuotteet sijoitetaan joksikin ajaksi, yleensä useiksi tunneiksi, lämpökaappiin ja niissä pidetään virrat päällä. Toimenpiteen tarkoituksena on poistaa heikot tuotteet, sillä joukossa on aina joitakin valmistusvirheellisiä. Tuloksena vanhentamisesta kaikkien siinä olleiden laitteiden käyttöikä lyhenee, mutta niiden laatu saadaan tasaisemmaksi, koska viallisten on havaittu paljastuvan kohtuullisen lyhyen vanhentamisvaiheen jälkeen.

Valmistajat laskevat laitteille käyttöiän. Laskennalliset eliniät ovat todennäköisyyksiä isolle joukolle laitteita: kuinka monta prosenttia enintään vioittuu tietyn ajan kuluessa. Yleensä ei kuitenkaan voida osoittaa, että laite osaisi vioittua itsestään.[8]

Erilaiset tavat suunnitellulle vanhenemiselle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuotteiden käyttöiän tahallinen lyhentäminen voidaan jakaa teknologiseen, materiaaliseen ja psykologiseen vanhenemiseen.[9]

Teknologinen vanheneminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teknologisen systeemin vanhenemisesta hyvä esimerkki on digitaaliset televisiolähetykset, jotka vanhensivat vanhat, ilman digisovitinta olevat analogiset televisiot. Älypuhelimet muuttivat käyttäjien kokemusta matkapuhelimista ja aiheuttivat vaihtotarvetta. Kun kuluttaja hyötyy uudesta tuotteesta enemmän kuin vanhasta, vanhenemista voidaan pitää positiivisena. Teknologinen kehitys esimerkiksi Mooren lain mukaan prosessoreissa on parantanut koneen tehoa, ei välttämättä tuottanut kuluttajalle lisähyötyä ja vanhenemista voidaan silloin pitää negatiivisena. Teknologisesti tuotteelle voidaan asettaa kuolinpäiväys, jolloin jokin osa lopettaa toimimisen asetetun rajan jälkeen.[10] Hehkulamppuhuijaus-dokumentissa[11] on esimerkkinä tulostimet, jossa siru rajasi tulosteiden määrän. Toinen esimerkki oli ensimmäisten iPhone-mallien kiinteät akut, joita ei voinut vaihtaa. Tulostimista ja kahvikoneista on löydetty laskureita, jotka pysäyttävät koneen toiminnan 18 000 tulosteen tai 3 000 kahvikupillisen jälkeen. Valmistajien mukaan tässä vaiheessa pöydän tai lattian pilaavan mustevuodon riski on nussut niin korkeaksi, että lisäkäyttö ei kannata.

Materiaalinen vanheneminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Materiaalisella vanhenemisella tarkoitetaan heikkojen materiaalien käyttöä, minkä vuoksi tuote nuhjaantuu tai hajoaa ennenaikaisesti. Nuhjaantuminen voi olla haluttuakin, kuten esimerkiksi joidenkin farkkumallien suhteen. Jonkinasteinen nostalginen patina voi olla haluttua myös huonekaluissa. Negatiivista nuhjaantuminen on silloin, kun kuluttaja hylkää tuotteen sen kuluneen ulkonäön vuoksi.[10]

Psykologinen vanheneminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psykologisella vanhenemisella tarkoitetaan kuluttajan mielikuvan tuotteesta muuttuvan hylkiväksi, kun tarjolla on muotoilultaan ja materiaaliltaan muodikkaampia tai toiminnoiltaan uusia malleja, joilla pyritään saamaan kuluttaja häpeämään vanhaa laitettaan.[12]

Vanhenemisen syitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taloustieteen professori Tyler Cowenin mukaan vanhenemiselle on esitetty seuraavia syitä:[13]

  1. Kuluttajien maut muuttuvat nopeasti, joten uusia malleja tarvitaan tiheästi.[13]
  2. Tekninen edistyminen tekee vanhat mallit nopeasti vanhentuneiksi.[13]
  3. Kuluttajat yritetään saada ostamaan tuote nyt sen sijaan, että he odottaisivat sen hinnan laskevan.[13]
  4. Tuottajat eivät voi signaloida uskottavasti tuotteen kestävyyttä, joten kuluttajien kannattaa ostaa halvimpia tuotteita, jotka tietysti ovat lyhytkestoisia.[13]

Cowenin mukaan syyt 1 ja 2 ovat järkeviä, syy 3 päätösteoreettisesti epälooginen ja syy 4 mahdollinen mutta tuskin aiheuttaa kovin valtavia haittoja.[13]

Monet tunnetut tuotteet, kuten Rolls-Royce, kuitenkin päinvastoin myyvät nimenomaan maineellaan kestävyydestään.[14] Tunnetut brändit ("logot") ovatkin tärkeä keino signaloida kuluttajille, että jokin tuote on laadukas tai kestävä ja kiertää ongelmaa 4.

Vastaavasti esimerkiksi autoissa kestävyys on parantunut ajan mittaan ja siksi kuluttajat hankkivat uusia autoja entistä harvemmin.[14] Ongelma 2. lieveneekin usein ajan myötä.

Professori Philip Kotlerin mukaan suuri osa väitetystä suunnitellusta vanhenemisesta onkin vain tuotteita jatkuvasti parantavien teknologisten ja kilpailullisten voimien toimintaa.[14]

Suunniteltu vai suunnittelematon vanheneminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdeksi keinoksi eliniän lyhentämiseen on mainittu se, että televisioissa ja tietokoneissa voidaan kuumuutta huonosti sietävät kondensaattorit sijoittaa herkästi kuumenevaan paikkaan. Tämä voi olla myös tulos huonosta suunnittelusta. Kuluttajille tarjotaan usein laaja valikoima erihintaisia tuotteita. Halvempiin valitaan halvemmat materiaalit ja niiden käyttöiän voidaan olettaa myös olevan lyhyempi.[7] Kuluttajatuotteiden valmistajien ei ole järkevää uhrata pitkään käyttöikään, jos hinta nousee liian korkealle.[8]

Korjauspajaliike[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhyen käyttöiän ongelmaa on yritetty ratkaista kuluttajien omilla korjauspajoilla. Repair Cafés -liike alkoi vuonna 2009 Amsterdamissa, ja se on sittemmin levinnyt myös Saksaan.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sihvonen, Lilli: Suunniteltu vanhentaminen tuotteiden ominaisuutena. Tekniikan Waiheita 2/14, , 2014. vsk, nro 2, s. 46-54. Teknologian historian aikakauslehti.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sihvonen s.46
  2. Sihvonen s.47
  3. Sihvonen s.52
  4. Chaline, Eric; suom. Veli-Pekka Ketola: 50 konetta jotka muuttivat maailmaa, s. 95. Kustannusosakeyhtiö Moreeni, 2013. ISBN 978-952-254-160-4.
  5. Obsolencia programada El Mundo. (espanjaksi)
  6. a b Hehkulampussa ja ledissä sama ongelma: lämpö, Suomen Kuvalehti 13.10.2011, an interview of research scientist, D.Sc. Eino Tetri, Leader of the Light Sources and Energy Group in Aalto University
  7. a b c Jussi Tuormaa: Laitteiden kehno kestävyys kiusaa saksalaisia Taloussanomat. 3.5.2014. Viitattu 3.5.2014.
  8. a b Hautamäki, Terhi: Miksi kaikki hajoaa? Helsingin Sanomat. 11.5.2013. Viitattu 11.5.2013.
  9. Sihvonen s.48
  10. a b Sihvonen s.49
  11. Arte, Espanjan ja Katalonian televisiot: Hehkulamppuhuijaus 2010. YLE/Youtube. Viitattu 9.11.2014.
  12. Sihvonen s.50
  13. a b c d e f economist professor Tyler Cowen: Planned obsolescence Marginal Revolution. 12.4.2007.
  14. a b c Planned obsolescence The Economist. 23.3.2009.