Höyrytalo
Höyrytalo (ransk. La maison à vapeur) on Jules Vernen Intiaan sijoittuva romaani vuodelta 1880.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ajankohta on 1860-luku. Englantilainen eversti ja joukko hänen ystäviään haluavat tehdä suuren metsästysmatkan Intiassa, ja kulkuneuvoksi löytyy erään ruhtinaan perikunnan myymä höyrykäyttöinen norsu ja kaksi sen vetämää loistovaunua. Tarina liittyy olennaisesti sepoykapinaan ja sen jälkiselvittelyihin. Se tarjoaa erään selityksen kuuluisan kapinallisen hindujohtaja Nana Sahibin katoamiselle.
Vernen suhtautuminen sepoykapinaan on hyvin tunneperäinen ja täysin puolueellinen: hän kokee kapinalliset vain julmina murhaajina, jotka pakenivat sotilaiden edessä mutta tappoivat kaikki naiset ja lapset jotka käsiinsä saivat. Aika ajoin tuntuu kääntäjän mukaan siltä, että sotahuuto "Muista Cawnpore!" sopisi paremmin kirjan nimeksi kuin Höyrytalo, joka viittaa teatterikoneeseen, jolla matka tehtiin.[1]
Kuuluisaa Cawnporen verilöylyä käsitellään kokonaisen luvun verran ja teema toistuu toistumistaan loppuun asti.
Itse Verne ei tiettävästi poistunut Ranskasta tämän ajanjakson aikana, mutta hänen poikansa Michel kylläkin kävi tuolloin Intiassa. Hän lienee kuullut kirjan pohjana olleet tarinat ja esiintyy kirjassa kokijahahmona peitenimellä Maucler.[1]
Vernen ajoittainen taipumus rasismiin saavuttaa tässä kirjassa ehdottoman huippunsa: kun yksi päähenkilöistä, tiikerinmetsästäjä kapteeni Hod, olisi halunnut kaataa matkalla viisikymmentä tiikeriä, hän sanoo saavuttaneensa tavoitteensa: kokonaissaalis oli neljäkymmentäyhdeksän tiikeriä - ja hindukapinallinen Kalagani, jonka hän sanoo vastaavan hyvinkin tiikeriä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Höyrytalo Wikimedia Commonsissa
