Sointu Huuskonen

Sointu Huuskonen soittamassa vetopasuunaa Yleisradion tv-ohjelman harjoituksissa. Vuonna 1968 esitetty ohjelma oli nimeltään Musiikin Maailmasta: Pasuunakvartetti. Kuva: Yle/Leif Öster.

Pasunistit Sointu Huuskonen, Raine Koivisto, Pertti Hostikka ja Olavi Lampinen. Edessä ohjaaja Tuula Kautto. Harjoitukset ohjelmaan Musiikin Maailmasta: Pasuunakvartetti. Kuva: Yle/Leif Öster

Sointu Erkki Ilmari ”Severi” Huuskonen (11. joulukuuta 1937 Vesanto – 29. marraskuuta 2023 Kuopio) oli suomalainen pasunisti ja orkesterimuusikko.

Ura orkesterimuusikkona

Huuskonen soitti työurallaan Mikkelin sotilassoittokunnassa, Lahden kaupunginorkesterissa, Suomen kansallisoopperassa, Radion tanssiorkesterissa, Savonlinnan oopperajuhlaorkesterissa, UMOssa sekä studiomuusikkona.

Huuskonen aloitti uransa armeijan soitto-oppilaana Helsingin Santahaminassa, jossa hän kävi aliupseerikoulun. Hänen soittimekseen valikoitui pasuuna, erityisesti bassopasuuna. Hän sai Mikkelin sotilassoittokunnasta kersantin vakanssin.

Aliupseeriuran jälkeen Sointu Huuskonen valittiin pasunistiksi Lahden kaupunginorkesteriin, josta hän siirtyi vuonna 1963 Helsinkiin, juuri perustettuun Suomen kansallisoopperan orkesteriin.

Huuskonen soitti päätyönään Bulevardilla sijainneessa kansallisoopperassa (nykyisin Aleksanterin teatteri), mutta kuului myös Radion tanssiorkesteriin, joka teki nauhoituksia ja konsertoi ahkerasti 1960- ja 1970-luvuilla. Tämän myötä Huuskosesta tuli kysytty pasunisti kevyen musiikin levytyksiin sekä television viihde- ja musiikkiohjelmiin, kuten Euroviisukarsintoihin, Syksyn säveleen ja Kivikasvoihin. Hän soitti muun muassa Jaakko Salon, Esko Linnavallin, Markku Johanssonin, Ossi Runteen, Pentti Lasasen ja Jörgen Petersenin johtamissa orkestereissa.

Ura studiomuusikkona

Studiomuusikkona Sointu Huuskosen ensimmäinen levytys oli Dannyn "Piilopaikka" vuonna 1965. Tämän jälkeen Huuskosen bassopasuunan voimakkaan, matalan äänen voi kuulla lukuisissa suomalaisen iskelmämusiikin hittikappaleissa ja klassikoissa, kuten Anita Hirvosen "Itke vaan jos helpottaa" (1967), Paula Koivuniemen "Jos helmiä kyyneleet ois" (1968), Tapani Kansan "Eloise" (1969), Markku Aron "Hyvännäköinen" (1970), Kirkan "Silta yli synkän virran" (1970), Katri Helenan "Kai laulaa saan" (1971), Irwin Goodmanin "Poing poing poing" (1971), Jukka Kuoppamäen "Sininen ja valkoinen" (1972), Fredin "Niin paljon kuuluu rakkauteen" (1972), Marionin "Tom tom tom" (1973), Pepe Willbergin "Saat miehen kyyneliin" (1976) ja Taiskan "Mombasa" (1976).

Huuskonen oli mukana myös elokuvien ääniraidoilla, kuten Spede Pasasen ohjaamissa komedioissa Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut sekä Pohjantähteet, jossa Huuskosen pasuuna soi muun muassa Simo Salmisen esittämässä, Jukka Virtasen sanoittamassa huumorikappaleessa "Alle lujaa".

Tekijänoikeusjärjestö Gramexin tietojen mukaan Sointu Huuskonen on soittanut noin 2060 äänitteellä.

Perhe

Kosketuksen musiikkiin Huuskonen oli saanut jo lapsuudessaan Pohjois-Savon Vesannolla. Hänen isänsä Erkki Huuskonen ja setänsä Tauno Huuskonen olivat tunnettuja harmonikansoittajia ja kyläpelimanneja. Äiti Hilja Huuskonen harrasti kuorolaulua.

Sointu Huuskonen oli naimisissa vuosina 1959–1986 Liisa o.s. Voutilaisen (1939–1991) kanssa, ja heille syntyi kaksi poikaa (s. 1960 ja 1962). Hänen pitkäaikainen elämänkumppaninsa oli Kaija Turunen Kuopiosta.

Lähteet

• Tekijänoikeusjärjestö Gramex
• Yle Arkisto
• Radion tanssiorkesteri

Aiheesta muualla

• Sointu Huuskosen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa