Smith-Polvisen liikennesuunnitelma

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Liikennesuunnitelmassa Helsingin keskustaan ehdotetut moottoritiet.

Smith-Polvisen liikennesuunnitelma on vuonna 1968 julkaistu Helsingin liikennesuunnitelma, jonka laativat yhdysvaltalainen konsulttitoimisto Wilbur Smith and Associates ja suomalainen konsulttitoimisto Pentti Polvinen ky. Smith-Polvisen liikennesuunnitelmassa uskottiin autoilun kasvuun. Suunnitelmassa herätti eniten huomiota ehdotus suuren moottoritiesilmukan rakentamisesta Helsingin keskustan ympärille.

Smith-Polvisen liikennesuunnitelma oli autokeskeinen ja henkilöautoilla olisi suunnitelman toteuduttua päässyt moottoriteitä pitkin Helsingin niemellä katuverkoston uudistamisen jälkeen. Yhdysvalloissa kaupunkien liikennettä kehitettiin sentyyppisesti kuin mitä Smith-Polvisen liikennesuunnitelmassa ehdotettiin. Smith-Polvisen liikenneuunnitelmaan kuului raitiovaunuverkostosta luopuminen, mutta suunnitelma sisälsi rakennettavan monilinjaisen metroverkoston.

On spekuloitu, että suunnitelman moottoritiet olivat tarkoituksella massiivisia, jotta päädyttäisiin rakentamaan metro.[1]

Ehdotetut moottoritiet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Smith ja Polvinen laativat suunnittelemastaan neljä versiota, joista he päätyivät suosittelemaan vaihtoehtoa C. Se sisälsi useiden uusien moottoriteiden rakentamista myös kantakaupungin alueelle. Ennen suunnitelman julkaisemista pääkaupunkiseudulla oli jo muutamia moottoriteitä: Länsiväylä Ruoholahdesta Kivenlahteen, Turunväylä Munkkiniemestä Gumböleen, Tuusulanväylä Käpylästä Helsingin pitäjän kirkonkylään sekä Lahdenväylän alkuosa Vanhastakaupungista Viikkiin.[1]

Suunnitelman vaihtoehdossa C uusia moottoriteitä olisi sekä kantakaupungin länsi- että itärantaa pitkin sekä lisäksi kolme poikittaista. Länsirannan moottoritie olisi muodostanut Hämeenlinnan moottoritien jatkeen, joka tosin ei olisi Helsingin alueella kulkenut nykyisen Hämeenlinnanväylän kohdalla vaan lännempänä, alkupäässään Vihdintien kohdalla, josta se olisi vasta Kannelmäen tienoilla kaartunut nykyiselle linjaukselleen. Vihdintieltä, Haagasta etelään se olisi jatkunut Pikku Huopalahden silloin vielä rakentamattoman alueen ja Meilahden huvila-alueen läpi, sieltä pitkää siltaa tai maapengertä myöten Hietaniemen kärkeen ja edelleen Ruoholahteen. Pikku Huopalahdessa siihen olisi liittynyt Turunväylä, Ruoholahdessa Länsiväylä.[1]

Itärannan moottoritie olisi muodostanut Lahdenväylän jatkeen ja kulkenut Hermannin ja Sörnäisten rantoja myöten Pohjoissatamaan Tervasaaren tienoille, johon olisi täytemaalle rakennettu laaja moottoriteiden eritasoliittymä.[1]

Nämä moottoritiet olisi keskustassa yhdistänyt kaksi poikittaisväylää. Näistä eteläisempi olisi kulkenut Hietalahdessa merenrantaa pitkin ja jatkunut edelleen Punavuoren läpi siten, että Punavuoren- ja Ratakatujen sekä Merimiehenkatujen väliset korttelit olisi kokonaan purettu liikenneväylän tieltä. Tähtitorninmäen, Eteläsataman ja Katajanokan ali tie olisi jatkunut pitkässä tunnelissa ja johtanut Pohjoissataman eritasoliittymään. Pohjoisempi poikittaisväylä, jota edellisestä poiketen ei luokiteltu moottoritieksi vaan moottorikaduksi, olisi länsiosaltaan kulkenut silloisen satamaradan kohdalla Rautatiekatujen välissä, jatkunut sitten siltaa myöten rautatien ja Kaisaniemen puiston yli sekä edelleen Kruununhaan läpi suunnilleen Liisankadun linjaa myöten Pohjoissatamaan, minkä vuoksi Liisankadun varren rakennukset olisi jouduttu kaikki purkamaan. Siitä olisi haarautunut myös välittömästi pääradan länsipuolelle rakennettu, jo aikaisemmin monessa yhteydessä esitetty pääväylä, Vapaudenkatu, keskustasta Pasilaan. Kolmas poikittainen moottoriväylä olisi yhdistänyt Turun- ja Lahdenväylät Pasilan pohjoispuolitse suunnilleen nykyisen Hakamäentien kohdalla.[1]

Pohjoissataman eritasoliittymästä olisi johtanut uusi moottoritie myös itään, siltoja myöten Mustikkamaan kautta Laajasaloon sekä edelleen Vartiosaaren ja Vuosaaren kautta Helsingistä itään.[1]

Suunnitelman myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Smith-Polvisen liikennesuunnitelma tyrmättiin vuonna 1968, eikä sitä siis hyväksytty Helsingin liikenteen kehittämisen suunnitelmaksi. Helsingin metroverkon itäinen linja päätepysäkkeineen kuitenkin noudattaa Smith-Polvisen suunnitelmassa esitettyä ja rakennettavan länsimetron linjaus noudattaa myös Smith-Polvisen suunnitelmassa esitettyä. Helsingin seudun kehätiet perustuvat jossain määrin Smith-Polvisen liikennesuunnitelmaan.lähde? Nämä johtuvat siitä, että Smith-Polvisen liikennesuunnitelma muodosti pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelman (PLJ) pohjan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Smith–Polvisen liikennesuunnitelma kaupunkiliikenne.net. Viitattu 1.12.2014.