Vapaudenkatu (Helsinki)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vapaudenkatu (ruots. Frihetsgatan) on Helsinkiin aika ajoin esitettyjen, nykyisin hylättyjen suunnitelmien mukaan liikenneväylä, joka johtaisi keskustasta rautatien vartta myötäillen Pasilaan.

Ensimmäisen kerran keskustasta pohjoiseen johtava pääkatu esiintyi Eliel Saarisen vuonna 1918 laatimassa Suur-Helsingin yleiskaavaehdotuksessa (Pro Helsingfors). Sen mukaan Töölönlahti olisi täytetty ja uusi leveä puistokatu olisi kulkenut sen alueen kautta nykyiseltä Asema-aukiolta Pasilaan sijoitetun uuden päärautatieaseman luo, josta olisi myös haarautunut joukko puistokatuja eri suuntiin.[1] Saarinen ehdotti kadulle nimeä Kuninkaan puistotie (ruots. Kungsavenyn), joka liittyi samaan aikaan vireillä olleeseen Suomen kuningaskuntahankkeeseen.[2]

Myöhemmin esitetyissä suunnitelmissa Töölönlahden täyttämisestä luovuttiin, ja suunniteltu liikenneväylä sijoitettiin yleensä välittömästi rautatien länsipuolelle. Esimerkiksi Yrjö Lindegrenin ja Erik Kråkströmin vuonna 1954 laatiman asemakaavaehdotuksen mukaan se olisi kulkenut moottoritiemäisenä rautatien vieressä.[3] Alvar Aallon vuonna 1964 laatiman keskustasuunnitelman mukaan tie olisi sijoitettu pilarien varaan rautatien yläpuolelle, jotta Helsinkiin saapuville olisi sieltä avautunut komea näköala.[4][5] Tien eteläpäähän suunnitellun Terassitorin yhteyteen olisi tullut laaja liikekeskus pysäköintitiloineen. Useimpien suunnitelmien mukaan Vapaudenkatu olisi eteläpäässään liittynyt Keskustan kehäväylään tai Helsingin keskustatunneliin, pohjoispäässään taas Lahdenväylän ja Turunväylän yhdistäväksi suunniteltuun Pasilanväylään.[6]

Suunnitelma sai osakseen myös laajaa vastustusta osittain korkeiden rakennuskustannusten vuoksi, mutta myös kaupunkikuvallisista syistä ja erityisesti, koska sen pelättiin lisäävän merkittävästi liikennettä keskikaupungilla.[7] Lisäksi suunnitelman toteuttaminen olisi merkinnyt, että huomattava osa Linnunlaulun alueen historiallisesti arvokkaista huviloista olisi täytynyt purkaa.[8] Eräiden asukasyhdistysten lisäksi varsinkin Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö on voimakkaasti vastustanut hanketta.[9]

Vuonna 1976, hyväksyessään kantakaupungin yleiskaavan, kaupunginvaltuusto päätti, että Vapaudenkadun suunnittelusta oli luovuttava. Kun suunnitelma kuitenkin tuli myöhemmin eri yhteyksissä uudelleen esille, valtuusto hylkäsi sen uudestaan vuonna 1997.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vesikansa, Matti & Vesikansa, Sari: Kantakaupunkimme – ajatuksia Helsingin keskusta-alueen kehittämisestä, s. 96–97. Helsinki-seura, 1978. ISBN 951-9418-01-6.
  2. Helsingin kadunnimet, Helsingin kaupungin julkaisija nro 24, s. 113. Helsingin kaupunki, 1970.
  3. Vesikansa, Matti & Vesikansa, Sari: Kantakaupunkimme – ajatuksia Helsingin keskusta-alueen kehittämisestä, s. 100. Helsinki-seura, 1978. ISBN 951-9418-01-6.
  4. Lassila, Jussi: Kaupunkisuunnittelun historian seminaarikurssi, luku 3: Avoin kaupunki? Töölönlahden ympäristö Alvar Aallon suunnitelmassa 1959–1964 Teknillinen korkeakoulu. Viitattu 14.7.2011.
  5. Alvar Aalto ja Finlandia-talo Helsingin kaupunki, Finlandia-talo. Viitattu 14.7.2011.
  6. esimerkiksi yleiskaavaehdotus 1960, Helsinki-Atlas, s. 2.23. Helsingin kaupungin kiinteistöviraston kaupunkimittausosasto, 1986.
  7. 35 vuotta asukastoimintaa: 1970-luku Kruununhaan asukasyhdistys. Viitattu 14.7.2011.
  8. a b Hirvikoski, Hannu: Linnunlaulun tarina, s. 189, 193. Edico, 2003. 951-97542-3-7.
  9. Soininvaara, Osmo: Kehätunneli – hyvä, paha vai ruma? Helsingin Uutiset. Viitattu 14.7.2011.