Johanna Sumuvuori
Nanna Johanna Sumuvuori | |
---|---|
Johanna Sumuvuori vuonna 2020. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 8. marraskuuta 1976 Laihia |
Poliitikko | |
Puolue | Vihreät |
Asema |
kaupunginvaltuutettu, kansanedustaja |
Vaalipiiri | Helsingin vaalipiiri |
Kotipaikka | Helsinki |
Nanna Johanna Sumuvuori[1] (vuoteen 2015 Sari Johanna ”Nanna” Sumuvuori[2][3], s. 8. marraskuuta 1976 Laihia)[2] on suomalainen poliitikko ja ulkoministeri Pekka Haaviston valtiosihteeri Marinin hallituksessa.[4] Hän on toiminut vihreiden kansanedustajana vuosina 2006–2011 ja 2015 sekä Helsingin kaupunginvaltuutettuna vuosina 2001–2016.[2]
Sumuvuori on profiloitunut vihreiden puolustuspolitiikan tuntijana[5] ja tekee Helsingin yliopistossa väitöskirjaa suomalaisesta rauhanturvaamisesta.[6] Hän on ollut myös rauhanjärjestö Sadankomitean pääsihteeri (2004–2006)[2] sekä Kansalaisjärjestöjen konfliktinehkäisyverkoston puheenjohtaja (2010–).[7]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sumuvuori asui lapsuutensa Vähässäkyrössä.[8] Teini-ikäisenä Sumuvuori oli punkkari.[8] Hän kuului kansalaisjärjestöihin ja tilasi Vihreää Lankaa.[8]
Sumuvuori kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1995.[9] Lukuvuoden 1996–1997 hän opiskeli Työväen Akatemian yhteiskunnallisella linjalla ja aloitti tämän jälkeen Helsingin yliopistossa sosiologian opinnot.[9] Kevään 2001 hän oli vaihto-opiskelijana Plymouthin yliopistossa Britanniassa.[9] Sumuvuori valmistui vuonna 2005 valtiotieteiden maisteriksi.[2] Hän aloitti samana vuonna viron kielen ja kirjallisuuden opinnot.[9] Hänellä on myös hallintotieteen opintoja Tampereen yliopistosta.[9]
Sumuvuori on poliittisen historian jatko-opiskelija Helsingin yliopistossa.[9] Hän valmistelee väitöskirjaa suomalaisesta rauhanturvaamisesta.[6] Kesällä 2013 hän opiskeli Bard Collegen US Foreign Policy -instituutissa New Yorkissa.[10][3] Syksyllä 2013 hän aloitti vierailevana tohtoriopiskelijana Oxfordin yliopistossa.[11]
Poliittinen toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Europarlamenttivaalit | ||||
Vuosi | Vaalipiiri | Äänet | Tulos | |
---|---|---|---|---|
2004 | Suomi | 6 214[12] | ei valittu | |
2009 | Suomi | 8 633[13] | ei valittu | |
2014 | Suomi | 7 181[14] | ei valittu | |
Eduskuntavaalit | ||||
Vuosi | Vaalipiiri | Äänet | Tulos | |
2003 | Helsinki | 3 628[15] | varalla | |
2007 | Helsinki | 5 173[16] | valittu | |
2011 | Helsinki | 4 297[17] | varalla | |
2015 | Helsinki | 4 159[18] | varalla | |
Kunnallisvaalit | ||||
Vuosi | Kunta | Äänet | Tulos | |
2000 | Helsinki | 900[19] | valittu | |
2004 | Helsinki | 1 998[20] | valittu | |
2008 | Helsinki | 1 838[21] | valittu | |
2012 | Helsinki | 2 180[22] | valittu |
Opiskelijapolitiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sumuvuori valittiin heti ensimmäisenä opiskeluvuonna 1997 Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) edustajistoon,[8] ja oli siellä aina opintojensa päättymiseen eli vuoteen 2005. HYY:n hallituksessa Sumuvuori työskenteli vuoden 1999 vastuualueenaan tiedotus, kehitysyhteistyö ja ympäristö.[9]
Hän on toiminut myös HYY:n Vihreiden puheenjohtajana 1999 ja hallituksen jäsenenä 1997–1998.[9]
Kunnallispolitiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin kaupunginvaltuustoon Sumuvuori valittiin 23-vuotiaana kunnallisvaaleissa 2000.[23] Kauden 2001–2004 hän oli jäsenenä opetuslautakunnassa ja sen kiinteistöjaostossa. Hän oli myös ammatillisen koulutuksen jaoston puheenjohtaja 2001–2002 ja kaupunginhallituksen varajäsen 2003–2004. Hän on ollut myös Uudenmaan liiton maakuntavaltuustossa.[24]
Kunnallisvaaleissa 2004 Sumuvuori sai 1 998 ääntä.[20] Hän toimi nuorisolautakunnan puheenjohtajana 2005–2008.[9] Kunnallisvaaleissa 2008 hän sai 1 838 ääntä[21] ja hän on toimi kulttuuri- ja kirjastolautakunnan puheenjohtajana 2009–2011 ja kaupunginhallituksen jäsenenä 2011–2012.[9] Kunnallisvaaleissa 2012 Sumuvuoren äänimäärä oli 2 180[22] ja hän jatkoi kulttuuri- ja kirjastolautakunnan puheenjohtajana.[25] Huhtikuussa 2016, Sumuvuosi ilmoitti jättävänsä paikkansa kaupunginvaltuustossa toimiakseen Suomen Lontoon-instituutin yhteiskuntatutkimuksen ohjelmapäällikkönä.[26]
Eduskunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sumuvuori nousi kansanedustajaksi varasijalta elokuussa 2006 kansanedustaja Irina Krohnin tilalle.[27] Ensimmäisen puolen vuoden aikana hän oli jäsenenä liikennejaostossa, kauppa- ja teollisuusjaostossa, sosiaali- ja työjaostossa sekä asunto- ja ympäristöjaostossa.[2]
Vuoden 2007 vaaleissa hän uusi paikkansa 5 173 äänellä.[16] Hän toimi valtiovarainvaliokunnassa, hallinto- ja turvallisuusjaostossa, työ- ja elinkeinojaostossa, kunta- ja terveysjaostossa sekä asunto- ja ympäristöjaostossa.[2] Aiemmin hän oli jäsenenä myös liikenne- ja viestintävaliokunnassa.[2]
Eduskuntavaaleissa 2011 Sumuvuori jäi 4 297 äänellä varasijalle.[17] Hän nousi jälleen varasijalta eduskuntaan tammikuussa 2015 Anni Sinnemäen siirryttyä Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi.[28] Vuoden 2015 vaaleissa Sumuvuori jäi 4 159 äänellä jälleen varasijalle.[18]
Vihreät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sumuvuori työskenteli Helsingin Vihreiden toiminnanjohtajana 1999–2000 ja oli sen hallituksessa 2001–2006.[2][9] Vuosina 2001–2003 hän työskenteli eduskunnassa Satu Hassin ja Osmo Soininvaaran avustajana.[9] Sumuvuori valittiin vihreiden puoluehallitukseen vuonna 2001 ja hän oli sen jäsenenä tai varajäsenenä neljä kaksivuotiskautta, joista viimeisen (2007–2009) puolueen varapuheenjohtajana. Vuosina 2011–2013 hän oli vihreiden puoluevaltuuskunnan puheenjohtaja.[29]
Vihreissä Sumuvuori oli kansainvälisten asioiden työryhmän puheenjohtaja vuosina 2003–2007 ja valmisteli tehtävässä muun muassa puolueen EU-ohjelman. Euroopan vihreiden hallituksessa Sumuvuori oli 2006–2009.[9] Kaudella 2007–2009 hän oli turvallisuuspoliittisen työryhmän puheenjohtaja ja kaudella 2009–2011 lapsipoliittisen työryhmän puheenjohtaja. Aiemmin hän oli jäsenenä koulutuspoliittisessa ja liikennepoliittisessa työryhmässä.[30][31]
Vuonna 2019 Sumuvuori nimitettiin ulkoministeri Pekka Haaviston valtiosihteeriksi Rinteen hallitukseen.[4]
Kansalaisjärjestötoiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansalaisjärjestöistä Sumuvuori on toiminut erityisesti rauhanjärjestö Sadankomiteassa. Hän oli sen Helsingin paikallisjärjestön varapuheenjohtaja 2002–2004.[9] Sadankomitean pääsihteeriksi Sumuvuori valittiin 2004 ja hän toimi tässä tehtävässä kansanedustajaksi siirtymiseen saakka. Hän on myös Rauhanliitto-YK-yhdistyksen neuvottelukunnan jäsen ja Ydin-lehden toimittaja (1997–2005).[9]
Sumuvuori on myös Kansalaisjärjestöjen konfliktinehkäisyverkoston (KATU) puheenjohtaja (2010–)[7][32] ja Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen (ent. SVAL) liittovaltuuston jäsen (2010–)[33][34][35].
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sumuvuori avioitui 23-vuotiaana toimittaja Mikko Metsämäen kanssa.[8][36] Pari erosi 2007.[37] Sumuvuoren nykyinen puoliso on muusikko-toimittaja Jarkko Jokelainen, jonka kanssa hänellä on vuonna 2009 syntynyt tytär.[38]
Johanna Sumuvuori toimitti Radio Helsingin Pop-puutarha-ohjelmaa 2012. Hän on DJ:nä Club Bangles -klubilla yhdessä Tiia Vanhatapion kanssa.[3]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sumuvuori, Johanna & Korhonen, Seija (toim.): Konflikteista kehitykseen. Johdatus Euroopan unionin siviilikriisinhallintaan. Suomen Sadankomitealiitto & Kansalaisjärjestöjen konfliktinehkäisyverkosto KATU, 2005. ISBN 951-9372-23-7. Teoksen verkkoversio.
- Sumuvuori, Johanna (toim.): Rauhan ytimessä – Sadankomitea 50 vuotta. Into, 2013. ISBN 978-952-264-264-6.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Vehmas, Ilona: Suomalaispoliitikko vaihtoi etunimensä - virallisti lempinimensä Iltalehti.fi. 8.7.2015. Viitattu 8.7.2015.
- ↑ a b c d e f g h i Johanna Sumuvuori Eduskunta. 8.9.2013. Viitattu 15.10.2013.
- ↑ a b c Jensen, Hanna: Kun Tiia tapasi Nannan. Olivia, 2013, nro heinäkuu, s. 35.
- ↑ a b Valtiosihteerit Valtioneuvosto. Viitattu 26.5.2020.
- ↑ Jukka Vahti: Kuka kukin onkaan. Vihreä Lanka, 2009, nro 22.5., s. 15.
- ↑ a b Hagert, Kyösti: Eduskuntatalo vaihtui Johanna Sumuvuorella väitöskirjaan Ilta-Sanomat. 29.6.2012. Viitattu 15.10.2013.
- ↑ a b Sumuvuori vaatii lisää rahaa siviilikriisinhallintaan Yle Uutiset. 26.3.2010. Viitattu 15.10.2013.
- ↑ a b c d e Rämö, Matti: Punkkarista poliitikoksi. (Arkistoitu) Ylioppilaslehti, 13.1.2006, nro 1. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.10.2013.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Minä (arkistoitu versio) Johanna Sumuvuoren verkkosivut. Viitattu 15.10.2013.
- ↑ Program Scholars U.S. Foreign Policy Summer Institute. Viitattu 15.10.2013. (englanniksi)
- ↑ Ms Johanna Sumuvuori (PhD) University of Oxford. Viitattu 15.10.2013. (englanniksi)
- ↑ Ehdokkaat ja heidän saamansa äänimäärät puolueittain ja vaalipiireittäin 2004 (XLS) Tilastokeskus. Viitattu 15.10.2013.
- ↑ Ehdokkaiden äänet – Koko maa Vaalit. 10.6.2009. Viitattu 15.10.2013.
- ↑ Ehdokkaiden äänet – Koko maa Vaalit. 30.5.2014. Viitattu 4.6.2014.
- ↑ Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri Vaalit. 19.3.2003. Viitattu 15.10.2013.
- ↑ a b Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri Vaalit. 21.3.2007. Viitattu 15.10.2013.
- ↑ a b Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri Vaalit. 13.5.2011. Viitattu 15.10.2013.
- ↑ a b Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri Vaalit. 22.4.2015. Viitattu 22.4.2015.
- ↑ Kotimaa - Kunnallisvaalit 2000 Helsingin Sanomat. Viitattu 15.10.2013.
- ↑ a b Valitut ehdokkaat Helsinki Vaalit. 29.10.2004. Viitattu 15.10.2013.
- ↑ a b Valitut ehdokkaat Helsinki Vaalit. 17.11.2008. Viitattu 15.10.2013.
- ↑ a b Valitut ehdokkaat Helsinki Vaalit.fi. 1.11.2012. Oikeusministeriö. Viitattu 1.11.2012.
- ↑ Tuohimaa, Pasi: Helsingissä 30 uutta kasvoa. Helsingin Sanomat, 24.10.2000. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.10.2013.
- ↑ Maakuntavaltuuston jäsenet 2005 - 2008 (Wayback Machine) Uudenmaan liitto. 31.10.2007. Viitattu 15.10.2013.
- ↑ Lautakunnan jäsenet Helsingin kulttuurikeskus. 16.4.2013. Viitattu 15.10.2013.
- ↑ Vihreiden Johanna Sumuvuori jättää Helsingin valtuuston Helsingin Sanomat. 29.4.2016. Viitattu 30.4.2016.
- ↑ Johanna Sumuvuori kansanedustajaksi Krohnin tilalle 1.8.2006. Eduskunta. Viitattu 21.1.2009.
- ↑ Laitinen, Joonas: Politiikka ratkaisi Anni Sinnemäen valinnan Helsingin Sanomat. 26.11.2014. Viitattu 26.11.2014.
- ↑ Puoluevaltuuskunta 2011-2013 Vihreä De Gröna. Viitattu 15.10.2013.
- ↑ Työryhmät kaudella 2007–2009 Vihreät De Gröna. Viitattu 15.10.2013.
- ↑ Vihreän liiton työryhmät Vihreät De Gröna. Viitattu 15.10.2013.
- ↑ Ohjausryhmä ja toimisto KATU. Viitattu 18.10.2013.
- ↑ Liittovaltuusto 2010-2013 Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry. Viitattu 15.10.2013.
- ↑ Vihreä lista (23 Johanna Sumuvuori) Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry. 2013. Viitattu 21.10.2013.
- ↑ Uusi valtuusto on valittu Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry. 29.11.2013. Viitattu 3.12.2013.
- ↑ Partanen, Anu: Johanna Sumuvuori: avioliiton auvoa Toukolassa. Ylioppilaslehti, 28.2.2003, nro 4. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.1.2009.
- ↑ Vihreiden Kirsi Ojansuu liittyi eronneiden joukkoon Helsingin Sanomat. 12.9.2008. Viitattu 21.1.2009.
- ↑ Kansanedustaja Sumuvuori sai tytön Helsingin Sanomat. 9.6.2009. Viitattu 8.4.2011.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Johanna Sumuvuori Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
|
|
|
- Outi Alanko-Kahiluoto
- Paavo Arhinmäki
- Sirpa Asko-Seljavaara
- Tuija Brax
- Pekka Haavisto
- Juha Hakola
- Eero Heinäluoma
- Rakel Hiltunen
- Arja Karhuvaara
- Mari Kiviniemi
- Päivi Lipponen
- Sanna Perkiö
- Pertti Salolainen
- Sari Sarkomaa
- Anni Sinnemäki
- Johanna Sumuvuori
- Astrid Thors
- Erkki Tuomioja
- Jan Vapaavuori
- Ben Zyskowicz
|