Myllymäen rautatieasema

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Myllymäki
Myllymäen asemarakennus junan ikkunasta nähtynä.
Myllymäen asemarakennus junan ikkunasta nähtynä.
Perustiedot
Lyhenne My
Rataosa Haapamäki–Seinäjoki
Sijainti 62°31′30″N, 024°16′44″E
Osoite Asematie, 63900 Myllymäki
Kunta Ähtäri
Etäisyydet Seinäjoki 84,3 km
Eläinpuisto-Zoo 5,1 km
Pihlajavesi 21,2 km
Haapamäki 33,5 km
Avattu 1882
Liikenne
Käyttäjiä 3 000 (v. 2008) [1]
Operaattori(t) VR Group
Taajamajunat Jyväskylä–Vaasa
Matkustajalaituri(t)
Korkeus 26,5 cm [2]
Lyhin ja pisin pituus 216 m [2]
Pinnoite Hiekka ja sora
Asemarakennus
Suunnittelija Knut Nylander
Materiaali puu
Rakennettu 1881
Lipunmyynti ei
Ratapiha
Raiteisto 1 laituriraide
1 sivuraide
Aiheesta muualla
Aseman tiedot

Myllymäen rautatieasema on itäisin Ähtärin neljästä rautatieliikennepaikasta ja kolmesta matkustajaliikenteen asemasta. Kyseessä on myös itäisin Etelä-Pohjanmaan rautatieliikennepaikka. Asema sijaitsee sähköistämättömällä Haapamäki–Seinäjoki-radalla. Haapamäeltä on etäisyyttä noin 35 kilometriä pohjoisluoteeseen ja Seinäjoelta on välimatkaa noin 85 kilometriä itäkaakkoon. Myllymäellä rata tekee mutkan, josta väylä jatkuu lähes kohtisuoraan Seinäjoen suuntaan ja toisaalta Haapamäen suuntaan.

Taajamajunilla on Myllymäeltä matkustajaliikenteen suoria yhteyksiä Jyväskylään, Seinäjoelle ja Vaasaan. Yhteydet Oriveden kautta Tampereelle edellyttävät junanvaihtoa Haapamäellä.

Myllymäki on esimerkiksi Karstulan, Kannonkosken ja Saarijärven lähin henkilöliikenteen rautatieasema. Etäisyyttä on Karstulan keskustaajamaan noin 55 kilometriä, Kannonkosken keskustaajamaan noin 95 kilometriä ja Saarijärven keskustaajamaan noin 58 kilometriä. Lipunmyyntiä asemalla ei enää ole.

Myllymäen asema oli ainoa vuonna 1883 liikenteelle avatun Tampereen–Vaasan rautatien III luokan asema. Siitä piti alun perin tulla risteysasema, koska vuoden 1877 valtiopäivillä suunniteltiin rakennettaviksi kaksi rautatietä, toinen Pietarin radalta Taavetista Mikkelin ja Jyväskylän kautta Vaasaan, toinen Tampereelta Kärsämäen kautta Ouluun. Näiden ratojen risteysasema olisi sijoittunut Myllymäelle. Ensimmäisessä vaiheessa rakennettiin kuitenkin vain rataosat Tampereelta Myllymäen kautta Vaasaan, ja suunnitelmien muututtua Oulun rata rakennettiin Seinäjoelta ja Jyväskylän rata Haapamäeltä. Alkuperäisistä suunnitelmista muistuttaa Myllymäen melko kookas asemarakennus, joka on säilynyt hyvin alkuperäisessä asussaan. Asema-alueelle rakennettiin myös tiilinen nelipaikkainen veturitalli.[3]

Melko syrjäisestä sijainnistaan ja toteutumattomista ratasuunnitelmista huolimatta Myllymäki oli pitkään merkittävä rautatieasema. Se sijaitsi melko tarkkaan Tampereen ja Vaasan puolivälissä, joten se oli alkuvuosina junien kohtaamis- ja yöpymispaikka. Maailmansotien välisenä aikana Myllymäki oli Suomen suurimpia puutavaran kuormauspaikkoja. Puutavaraliikennettä palvelivat päivystäjäveturi vuoteen 1989 ja puutavaranosturi vuoteen 1990. Asema on lisäksi ollut turpeen kuormauspaikka. Myllymäen asema oli aikanaan myös henkilöliikenteen vaihtopaikka, koska Saarijärven suunnasta saapuneet postiautot toivat junille niin postia kuin matkustajiakin. Nykyisin liikenne Myllymäen asemalla on hiljentynyt. Museovirasto on luokitellut Myllymäen rautatieaseman valtakunnallisesti merkittäväksi suojelukohteeksi.[4]

Myllymäen asema on vuosina 1883–1926 ja uudelleen vuodesta 2007 ollut Suomen korkeimmalla sijaitseva henkilöliikenteen rautatieliikennepaikka (178 m mpy.). Suomen korkeimmalla sijaitseva tavaraliikenteen liikennepaikka on vuodesta 1999 ollut Arolan rautatieasema Vartiuksen radalla Kuhmossa (232 m mpy.). Suomen kaikkien aikojen korkeimmalla sijainnut rautatieliikennepaikka on ollut 279 metrin korkeudella merenpinnasta sijainnut Päävaaran seisake käytöstä poistetulla Taivalkosken radalla Suomussalmella.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Henkilöliikennepaikkojen kehittämisohjelma, s. 28. Helsinki: Liikennevirasto, 2010. Väliraportti. ISBN 978-952-255-511-3 (pdf). Selostuksen verkkoversio (PDF) (viitattu 30.6.2012).
  2. a b Rautateiden verkkoselostus 2013, s. LIITE 2 / 24 (37). Helsinki: Liikennevirasto, 2011. Liikenneviraston väylätietoja 2/2011. ISBN 978-952-255-735-3 (pdf) ISSN 1798-8284 (pdf). Selostuksen verkkoversio (PDF) (viitattu 30.6.2012).
  3. Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 193–194. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  4. Iltanen 2010, s. 194.
  5. Iltanen 2010, s. 375.