Kyy

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kyy
ViperaBerusMale.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Käärmeet Serpentes
Heimo: Kyykäärmeet Viperidae
Suku: Vipera
Laji: berus
Kaksiosainen nimi
Vipera berus
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Kyyn levinneisyys Euroopassa
Kyyn levinneisyys Euroopassa
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kyy Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kyy Commonsissa

Kyy eli kyykäärme (Vipera berus) on kyykäärmeiden (Viperidae) heimoon kuuluva käärme. Kyy on maailman pohjoisin käärmelaji ja Euroopan yleisin myrkkykäärme.[2]

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyyn suomuissa on harjanteet, ja sillä on pystysuora pupilli.

Kyy on melko tukeva ja lyhyt käärme. Koiraiden tyypillinen pituus on 50–60 senttimetriä, naaraiden 60–80. Pisimmät Suomessa ja Euroopassa tavatut yksilöt ovat olleet noin metrin mittaisia. Kyynaaraan häntä on selvästi muuta ruumista kapeampi ja lyhyempi kuin koiraalla.[3] Väriltään kyyt ovat harmaita, harmaanruskeita tai mustia. Sinertävät ja harmaat ovat yleensä koiraita ja ruskeat naaraita.[4]

Mustissa eli melanistisissa kyissä on molempia sukupuolia. Tumma väri auttaa kyytä lämpenemään auringossa, mutta toisaalta se on huono suojaväri petoja vastaan. Suomessa mustia kyitä on 15 %, eniten rannikolla ja saaristossa. Kyillä esiintyy myös albinismia ja leukismia eli vaaleavärisyyttä. Ne menestyvät huonosti, sillä pedot havaitsevat ne helposti, ja etenkin albiinoilla on vaikeuksia kerätä elintärkeää auringonvaloa.[5]

Selässä kyyn koko mitalla on sahalaitakuvio, joka voi toistua vaaleana molemmissa kyljissä. Tummilla yksilöillä sitä ei välttämättä erota.[6] Vatsapuoli voi olla vaalea, harmaa tai tumma, ja aivan hännän pää on vatsapuolelta keltainen tai punertavanoranssi.[7] Kyyn selän ja kylkien suomut eivät ole sileitä, vaan niissä on harjanteet.[8]

Kyyn litteä ja kolmiomainen pää erottuu selvästi muusta ruumiista. Päässä on isompien suomujen välissä pienien suomujen jonoja. Pupilli on pystyssä oleva soikio, ja muiden käärmeiden tapaan kyyllä ei ole silmäluomia.[9][10]

Kyyn näköaisti on kohtalainen, erityisesti sivuittaisliikkeiden suhteen.[11] Kyyn kuulo huono; sillä ei ole edes tärykalvoa. Kyy aistii kuitenkin leukaluillaan mainiosti tärinää[11]. Kyyn tärkein aistinelin on kieli, jolla se vie hajuhiukkasia suuhunsa vomeronasaalielimeen ja saa siten tietoa ympäristöstään (esimerkiksi lähellä olevasta saaliista, parittelukumppanista tai kilpailevasta koiraasta). Kyyllä on itse asiassa kaksihaaraisen kielensä perusteella stereohajuaisti[11][12].

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyytä tavataan kaikkialla Euraasian pohjoisosissa, Britteinsaarilta aina Venäjän ja Korean Tyynenmeren rannikolle asti.[4] Suomessa kyytä tavataan lähes koko maassa, Lapissa aina Ounastunturin ja Saariselän korkeudelle saakka.

Ravinto ja saalistajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravintonaan kyyt käyttävät etenkin myyriä, hiiriä sekä päästäisiä, ja niiden lisäksi sisiliskoja ja sammakoita sekä harvemmin linnunpoikasia ja -munia. Kyy löytää ravinnon tarkalla hajuaistillaan, jota tukee liikkeen havaitsemiseen erikoistunut näköaisti. Sopivan saaliin havaittuaan kyy virittäytyy S:n muotoiselle mutkalle, iskee turvallisen matkan päästä ja vetäytyy heti takaisin turvaan. Kyy tappaa saaliinsa myrkyllisellä puraisulla, jonka jälkeen saaliseläin pakenee lyhyen matkaa, usein muutamia metrejä, ennen kuin kuolee. Kyy seuraa saaliin hajujälkeä ja nielee saaliin kokonaisena pää edellä.[4][13] Tavanomaisen aterian jälkeen kyy sulattelee saalistaan pari päivää. Sulattelun alkupäivinä kyyn liikkuminen on vaivalloista.

Varpus- ja hiirihaukka ja muut petolinnut ovat kyyn vihollisia. Poikasia saattavat syödä myös muun muassa varis, korppi, naakka, ja rastaat.[9] Minkki syö kyitä etenkin Suomen saaristossa, mutta sen sijaan hämärän aikaan liikkuvat siili, kettu ja supikoira harvemmin tapaavat kyyn. Joskus sanotaan, että kyy välttelee muurahaisia, mutta ne elävät erityyppisissä paikoissa eivätkä piittaa toisistaan.[14][15][16][17]

Kyy osaa uida, mutta ei tee sitä yhtä mielellään tai taitavasti kuin rantakäärme. Kyy ei osaa myöskään kalastaa.[9]

Tanskalainen kyykoiras
Kyynaaras etelä-Englannissa. Naarailla on lyhyempi häntä kuin koirailla.

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyyn elinaluetta ovat Suomessa lämpimät ja aurinkoiset maa-alueet, joista löytyy myös suojapaikkoja, esimerkiksi hakkuuaukeat, peltojen ja soiden reuna-alueet ja kallioiset seudut. Kyy on aktiivinen päiväsaikaan[7].

Talvehtiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaihtolämpöisenä eläimenä kyy ei pysty säätelemään ruumiinlämpöään, vaan se vaihtelee ympäristön lämpötilan mukaan. Kyy tarvitsee auringon energiaa saavuttaakseen oikean lämpötilan saalistamista, ruoansulatusta ja lisääntymistä varten. Viileässä kyyn elintoiminnot ja liike hidastuvat. Jos kyy erehtyy syömään alle kymmenen asteen lämpötilassa, se oksentaa, jottei saalis jää sen elimistöön mätänemään. Saalistuskaudella syöty ruoka varastoituu ruskeana rasvana talvea varten.[18]

Kyy kestää hetkittäin jopa neljää miinusastetta, mutta pitkään se ei selviä pakkasessa.[19] Kyy horrostaa syyskuusta huhti–toukokuuhun. Ajat vaihtelevat ilmojen ja sijainnin mukaan: Pohjois-Suomessa kyy voi horrostaa kahdeksan kuukautta, eteläisemmässä Euroopassa vain kuukauden.[20] Kyy talvehtii mieluiten lajitoveriensa kanssa maan alla tai kivenkolossa, ja hyvää talvikoloa käytetään yhä uudelleen. Etelä-Suomessa talvehtimiskolo on puolen metrin syvyydessä, Pohjois-Suomessa syvyys on jopa puolitoista metriä.lähde? Joskus samasta talvehtimispaikasta on löytynyt satojen kyiden yhteenkietoutunut möykky.

Horroksessa käärmeen ruumiinlämpötila on lähellä nollaa, ja sen hengitys ja sydämenlyönnit ovat lähes pysähtyneet. Pakkasessa kyy jäätyy, mutta toisaalta liian lämmin lämpötila kiihdyttää elintoimintoja ja kuluttaa energiavarastoja, jolloin käärme voi kuolla nälkään. Arviolta puolet poikasista eivät selviä ensimmäisestä talvestaan, ja vääränlainen talvi tai huonosti valittu talvisuoja tappavat myös aikuisia yksilöitä.[21]

Keväällä ensimmäisten pälvien ilmestyttyä koiraat alkavat heräillä koloistaan lämmittelemään, jotta niiden siittiöt valmistuisivat. Ne voivat kerääntyä lämmittelemään yhdessä auringonpaisteeseen. Naaraat heräävät pari viikkoa koiraiden jälkeen, ja viimeisenä ulos kolosta tulevat poikaset.[22]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen parittelua koiraat kypsyttävät siittiönsä, luovat nahkansa ja mittelevät naaraista. Paritteluoikeuksista kamppaillessaan ne eivät vahingoita toisiaan, vaan kietoutuvat yhteen, painivat ja yrittävät painaa vastustajansa pään alas. Ottelun voittanut koiras alkaa liehitellä naarasta, ja parittelu alkaa vasta, kun naaras on suostuvainen. Parittelu voi kestää pari tuntia, ja sen yhteydessä koiras ruiskauttaa naaraaseen ainetta, joka hedelmöittymisen tapahduttua tukkii munanjohtimen uloimmat osat muutamaksi päiväksi. Tämä varmistaa koiraan perintötekijöiden siirtymisen seuraavalle sukupolvelle, mutta menetelmä ei ole täysin varma, ja yhden poikueen poikasilla voi olla useampi isä. Parittelun jälkeen koiras saattaa vartioida naarasta jonkin aikaa, tai se lähtee etsimään lisää naaraita. Hedelmöitys tapahtuu noin kuukauden päästä parittelusta.[23][24] Kyy ei muni, vaan synnyttää eläviä poikasia. Poikaset syntyvät elokuussa.

Naaras synnyttää yleensä vain joka toinen vuosi, kerrallaan 3–18 poikasta.[4] Poikaset ovat syntyessään 14–23 senttimetrin mittaisia ja painavat neljästä kuuteen grammaa. Kolmena ensimmäisenä elinvuotenaan kyyt kasvavat noin kymmenen senttiä joka vuosi.[7] Tämän jälkeen pituuskasvu hidastuu ja yli viisivuotiaat kyyt kasvavatkin enää vain 1–2 senttiä vuodessa.lähde? Kyyt saavuttavat sukukypsyyden 3–4 vuoden ikäisinä.[4] Ne voivat elää jopa 15–25-vuotiaiksi.

Myrkky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyy käyttää verimyrkkyä saalistukseen ja puolustautumiseen. Kyy saalistaa normaalisti noin kerran viikossa ja myrkkyrauhasen täyttyminen kestää noin viisi vuorokautta. Näin ollen kyyn purema voi olla jopa hyttysenpistomaisen vaaraton, mikäli kyy on juuri metsästänyt. Jotkut uskovat, että nuoren kyyn purema on vaarallisempi kuin vanhan, koska nuoret kyyt eivät osaisi säännöstellä myrkkyrauhasen annostelua kuten täysi-ikäiset kyyt. Tälle väitteelle ei kuitenkaan ole tieteellistä tukea[25].

Vaikka kyy on myrkyllinen, sen purema ei ole normaalisti vaarallinen terveelle aikuiselle ihmiselle. Lapsille ja iäkkäille purema on vaarallisempi.[26] Jos kyy on purrut lasta, tai henkilön peruselintoiminnot ovat vaarassa, on soitettava hätänumeroon.[27][28] Kaikkien tulee kuitenkin pureman saatuaan välittömästi hakeutua lääkärille. Alkuoireena voi olla turvotusta purema-alueella, ja myöhemmin voi tulla yleisoireita kuten oksentamista, ripulia ja päänsärkyä. Kyyn myrkylle voi myös olla allerginen, jolloin purema aiheuttaa nopeasti vakavia oireita, kuten kurkunpään turvotusta. Noin 25 %:lle aiheutuu puremasta paikallisia oireita vakavampia oireita.[29]

Pureman saaneen henkilön on syytä välttää liikkumista sekä erityisesti puremakohdan liikuttamista. Purtu raaja on hyvä lastoittaa ja pitää kohollaan. Henkilöä kannattaa rauhoittaa, ja raajaan purtu voidaan kantaa hoitoon. Puremakohtaan ei saa koskea. Tulehduskipulääkkeitä ei tule käyttää, eikä myrkkyä kannata yrittää imeä ulos haavasta.[29] Puremaa voi helpottaa kyypakkaus, joka sisältää tulehdusreaktiota lievittävää hydrokortisonia eli kortisolia. Koska kyypakkauksen ottamisesta ei ole kuitenkaan tieteellisesti osoitettu olevan hyötyä, se ei poista lääkärissä käynnin tarvetta, eikä siitä ole hyötyä allergiselle henkilölle. Lääkärissä henkilölle voidaan antaa käärmeseerumia sekä muita hoitoja.[30]

Kyyn purema johti Suomessa kuolemaan viimeksi vuonna 1998 ja sitä ennen 1980-luvulla.[31]

Kyyn karkottaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkävartiset saappaat suojaavat puremilta, koska käärme ei yllä puremaan kovinkaan korkealle. Käärme suosii suojaisia paikkoja ja pyrkii pääosin välttämään aukeaa, joten pihapiirissä kyiden poissa pitäminen onnistuu parhaiten pitämällä nurmikko lyhyeksi leikattuna ja poistamalla pihalta mättäiköt, pensaikot, risu- ja romukasat ja muut maan tasalla olevat paikat, joihin käärme voi piiloutua. Toinen kyitä mahdollisesti houkutteleva tekijä on tarjolla oleva ravinto.[32] Jätteet tulisi laittaa sellaisiin astioihin ja lintujen ruokinta suunnitella niin, etteivät ne houkuttele paikalle kyyn ravintoa, jyrsijöitä.[33]

Käärmeiden vaistomainen suojautumismekanismi on pysähtyminen liikkumattomaksi, joten tiheässä maastossa kyyn huomaa usein vasta ollessaan sen kohdalla. Kyy syö vain pienikokoisia eläimiä eikä hyökkää vapaaehtoisesti uhkana pitämiään suuria eläimiä tai ihmistä kohti. Lähietäisyydellä käärme saattaa puolustautua puremalla, yleensä vasta äänekkään varoitussihinän jälkeen. Kyyn pureman voi välttää astumalla rauhallisesti pari askelta taaksepäin. Liian nopea liike voi säikäyttää käärmeen puremaan.

Kyyn puremisetäisyys on vain puolisen metriä ja käärmettä voikin ohjailla pitkällä kepillä kauemmaksi, tai sen voi ohjata kannelliseen astiaan ja siirtää parin kilometrin päähän. Kyy ei yleensä etsi tietään takaisin samalle alueelle. Sopiva elinympäristö voi kuitenkin houkutella poistettujen kyiden tilalle pian uusia yksilöitä. Jos kyistä halutaan päästä lopullisesti eroon, on piha muutettava sellaiseksi, ettei se ole käärmeille mieluinen.[32]

Jos haluaa päin vastoin houkutella kyyn luokseen, tällöin kannattaa muistaa, että käärmeet pelkäävät korkeita liikkuvia hahmoja, kuten seisoma-asennossa olevia ihmisiä. Sen sijaan ne tulevat helposti tarkastelemaan kalliolla makuullaan olevaa ihmistä.

Kyy Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyy on rantakäärmeen ja Ahvenanmaalla elävän kangaskäärmeen ohella yksi kolmesta Suomen luonnossa esiintyvästä käärmelajista, ja niistä ainoa myrkyllinen.[34] Kyyt ovat vähentyneet Suomessa monin paikoin voimakkaasti rakentamisen, liikenteen ja vainon takia. Muista Länsi-Euroopan maista poiketen kyy ei ole Suomessa rauhoitettu laji,[35] joten sen tappamisesta ei rangaista. Euroopan luonnonsuojelusopimus edellyttää kaikkien matelijoiden rauhoittamista, mutta Suomi teki kyyn kohdalla varauksen liittyessään sopimukseen vuonna 1983.

Kyyn rauhoittamista on esitetty vuosina 1981 ja 2010. Kansalaisjärjestö on laatimassa aloitetta kyyn rauhoittamaiseksi muualla kuin pihapiirissä.[31]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vipera berus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2009. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.6.2014. (englanniksi)
  2. Tiainen, Jorma O. (toim.): Tietojätti – Gummeruksen yksiosainen tietosanakirja. Gummerus. ISBN 951-20-2429-2 s. 632
  3. Latva & Tarnanen, s. 58, 62
  4. a b c d e Adder (Vipera berus) Wildscreen Arkive. Viitattu 28.5.2017. (englanniksi)
  5. Latva & Tarnanen, s. 64-66
  6. Latva & Tarnanen, s. 61
  7. a b c Gustafsson, Niina & Joonas: Kyy Sammakkolampi.fi. Viitattu 6.3.2017.
  8. Latva & Tarnanen, s. 152
  9. a b c Rökman, Marika: Suomen luonnonvaraiset matelijat. Herpetomania, 1996, 5. vsk, nro 3–4, s. 5–13. Artikkelin verkkoversio Viitattu 6.3.2017.
  10. Latva & Tarnanen, s. 144
  11. a b c Beckman, Toni: Kyyn purema ja sienestäjän ensiapu. Sienilehti, 2/2016, s. 45. Suomen Sieniseura.
  12. Miksi käärmeen kieli on kaksihaarainen Tieteen kuvalehti. 1.9.2007. Viitattu 8.7.2016.
  13. Koli, s. 123
  14. Latva & Tarnanen, s. 53, 95
  15. Kilpamäki, Heini: Käärme ei viihdy ihmisen jaloissa UTUonline - Turun yliopiston verkkolehti. 18.5.2011. Viitattu 11.6.2017.
  16. Kesäläinen, Tuomo: Kyy on talvisin rauhallinen kämppäkaveri: Voi jakaa kolonsa monien eri saaliseläinten kanssa Maaseudun Tulevaisuus. 28.3.2017. Viitattu 11.6.2017.
  17. Lumme, Hanna: Siili tai muurahainen ei karkota kyytä Yle Uutiset. 2.8.2011. Viitattu 11.6.2017.
  18. Latva & Tarnanen, s. 80, s. 120-122
  19. Latva & Tarnanen, s.13
  20. Latva & Tarnanen, s. 68
  21. Latva & Tarnanen, s.13-14
  22. Latva & Tarnanen, s. 14-15
  23. Latva & Tarnanen, s. 70
  24. Koli, s. 127
  25. Nuori kyy ei ole myrkyllisempi kuin aikuinen Suomen Luonto. 11.4.2017. Suomen luonnonsuojeluliitto. Viitattu 28.5.2017.
  26. Onko kyypakkauksesta apua kyyn puremaan? Aamulehti. 17.5.2010. [vanhentunut linkki]
  27. Harkas, Marke: Punkit, käärmeet, hyttyset ja hämähäkit – asiantuntijat kertovat, miten yleisimmiltä kesävitsauksilta voi suojautua Helsingin Sanomat. 6.7.2016. Viitattu 11.6.2017.
  28. Eläin hädässä - 112 Hätäkeskuslaitos Hätäkeskuslaitos. Viitattu 11.6.2017.
  29. a b Saarelma, Osmo: Kyyn purema Duodecim - Terveyskirjasto. 17.3.2016. Viitattu 11.6.2017.
  30. Kärjä, Anu-Maija: Kyypakkaus - harhaanjohtava turhake vai oiva ensiapu? Yle - Akuutti. 18.6.2015. Viitattu 11.6.2017.
  31. a b Kyyn rauhoittaminen Suomessa Kyyn rauhoittaminen Suomessa -kansalaisaloite. Viitattu 6.3.2017.
  32. a b Siili tai muurahainen ei karkota kyytä Yle Uutiset. 2011. Viitattu 6.3.2017.
  33. Gustafsson, Niina & Joonas: Kyy pois pihamaalta Sammakkolampi.fi. Viitattu 6.3.2017.
  34. Myrkyllistä puolustusta Suomen Luonto. Elokuu 2004. Suomen luonnonsuojeluliitto. Viitattu 28.5.2017.
  35. Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit 4.4.2008. Ympäristöministeriö. Viitattu 29.9.2009. [vanhentunut linkki]