Tekijä X

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tekijä X
Protein F10 PDB 1c5m.png
Ihmisen tekijä X (PDBID: 1C5M)
Tunnisteet
CAS-numero 9002-05-5
EC-numero 3.4.21.6
Tietokannat
KEGGt KEGG
Entrez 2159
OMIM 613872
UniProt P00742

Hyytymistekijä X (geeni F10) on ihmisten ja monien muiden eläinten veren inaktiivinen tsymogeeni. Sen tuotto vaatii K-vitamiinia. Veren hyytymisreaktiossa se katkeaa aktiiviseksi tekijäksi Xa. Xa on seriiniproteaasi-entsyymi. Xa:ita yhtyy tekijä Va:ihin tuottaen verenvuotoalueen solukalvoille Xa-Va-komplekseja eli protrombinaaseja.[1] Komplekseissa Xa pilkkoo veren protrombiinia trombiiniksi, joka muun muassa pilkkoo fibrinogeeneistä verihyytymän tuottavaa fibriiniä.[2] Tekijän X muita nimiä ovat Stuart-tekijä ja Stuart-Prower-tekijä.[1]

Tietyt hyytymistekijän Xa estäjät ovat antikoagulanttilääkkeitä.[1]

Geeni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisillä tekijän X geeni on F10. Tämä on kromosomissa 13 kohdassa 13q34. Geenin pituus on noin 27 kiloemäsparia. Siinä on 7 intronia ja 8 eksonia.[1]

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisillä tekijän X esiasteessa on 488 aminohappoa (AH) heti translaation jälkeen. Esiaste käy läpi translaation jälkeisiä muokkauksia: siitä poistuu N-terminaalinen 23 AH:n signaalisekvenssi loppuosan ohjautuessa endoplasmakalvostoon. Jäljelle jää N-terminaalinen 17 AH:n pätkä, joka toimii tunnistusalueena K-vitamiiniriippuvaiselle gammaglutamyylikarboksylaasille. Karboksylaasi muuntaa tekijässä 11 tietyssä kohdassa olevaa glutamaattia γ-karboksiglumaateiksi. Tämä on välttämätöntä tekijän X toiminnan kannalta. Esimerkiksi varfariini estää karboksylaatiota. Karboksylaation jälkeen 17 AH:n pätkä poistuu. Muutama aminohappo myös O-glykosyloituu.[1]

Esiaste ohjautuu Golgin laitteeseen, jonka trans-kalvolla esiasteen R142–S143-peptidisidos katkeaa. Muodostuu kaksi peptidiketjua, kevyt ja raskas ketju, jotka pysyvät toisissaan disulfidisidoksella kiinni. Kevyen ketjun C-terminaalista poistuu 3 aminohappoa (R140–K141–R142) tuntemattomalla tavalla, jolloin lopullinen tekijä X on valmis. Sen massa on 58.9 kDa. Siinä on 139 AH:n kevyt ketju, jonka massa on 17 kDa, ja 306 AH:n aktiivisen kohdan omaava raskas ketju, jonka massa on 49 kDa.[1]

Ihmisillä tekijä X aktivoituu Xa:ksi kun R194–I195-peptidisidos katkeaa TF-VIIa- tai VIIIa-IXa-välitteisesti. Katkeamisen poistaa raskaan ketjun N-terminaalista poistuu 52 AH:n aktivaatiopeptidin. Raskaan ketjun kolmiulotteinen muoto muuntuu, jolloin sen aktiivinen kohta voi toimia entsymaattisesti. Muitakin aktivaatiotapoja on olemassa. Esimerkiksi raskaan ketjun L177–L178-sidos voi myös katketa toisten kehon entsyymien vaikutuksesta. Joidenkin käärmelajien myrkyt voivat myös aktivoida tekijän X eri tavoin.[1] Eräs esimerkki on ketjukyyn russellysiini (EC-numero 3.4.24.58).[3]

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisillä tekijä X muodostuu pääosin maksassa, josta se vapautuu vereen.[1] Sen pitoisuus veriplasmassa on noin 10 µg/ml (0.1786 µmol/l) ja puoliintumisaika 30–40 tuntia.[4][2]

Tekijä X aktivoituu Xa:ksi TF-VIIa- tai VIIIa-IXa-kompleksin avulla. Edeltävä koostuu kudostekijästä (TF) ja tekijä VIIa:sta, jälkimmäinen tekijä VIIIa:sta ja tekijä IXa:sta.[2]

Aktivoiduttuaan Xa liittyy pian hyytymäalueella johonkin solukalvoon, jossa on ulkopinnalla fosfatidyyliseriinejä. Xa tuottaa kofaktorinsa, tekijä Va:n, kanssa kalvoon protrombinaasin eli Xa-Va-kompleksin.[1] Xa pilkkoo kompleksissa protrombiinia trombiiniksi. Trombiini muun muassa pilkkoo vereen liukoista fibrinogeeniä liukenemattomaksi fibriiniksi, joka tuottaa verihyytymän.[2]

Mutaatiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisillä tekijää X koodaavan geenin mutaatio voi aiheuttaa tekijän heikkotoimisuutta. Tämä aiheuttaa autosomaalisesti ja resessiivisesti periytyvää verenvuototautia. 1:llä ihmisellä 2 miljoonasta ilmenee tämä verenvuototauti. Virheellisen geenin omaavilla homotsygooteilla ilmenee vakavaa verenvuotoa. Heterotsygooteilla vuototaipumus ei ole vakavaa, mutta voi aiheuttaa vakavampaa vuotoa vaikkapa leikkauksissa.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ND Rawlings et al: Handbook of proteolytic enzymes. 3. painos. Academic Press, 2012. ISBN 9780123822192.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Rawlings, s. 2908-2912
  2. a b c d S Palta, R Saroa, A Palta: Overview of the coagulation system. Indian Journal of Anaesthesia, 2014, 58. vsk, nro 5, s. 515–523. PubMed:25535411. doi:10.4103/0019-5049.144643. ISSN 0019-5049. Artikkelin verkkoversio.
  3. Rawlings, s. 1051-1053
  4. CE Marcucci et al: Perioperative hemostasis: coagulation for anesthesiologists, s. 193. Springer-Verlag, 2015. ISBN 9783642550041. doi:10.1007/978-3-642-55004-1.
  5. T Chatterjee et al: Inherited factor X (Stuart–Prower factor) deficiency and its management. Medical Journal, Armed Forces India, 2015, 71. vsk, nro Suppl 1, s. S184–S186. PubMed:26265825. doi:10.1016/j.mjafi.2014.01.007. ISSN 0377-1237. Artikkelin verkkoversio.