Gustaf Idman

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karl Gustaf Idman.JPG

Karl Gustaf Idman (1. joulukuuta 1885 Tampere13. huhtikuuta 1961 Helsinki) oli ulkoasiainministerinä Tulenheimon hallituksessa huhtikuusta joulukuuhun vuonna 1925.[1] Hän ei ollut puolueen edustaja vaan virkamiehenä ministerin tehtävässä.

K. G. Idman suoritti lakiteteessä tohtorin tutkinnon 1914 toimien sen jälkeen Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden dosenttina vuodesta 1915 ja professorina 1915–1917.

Suomen itsenäistyttyä tohtori Idman toimi tammikuusta 1918 alkaen Suomen ulkoasiankanslian virkamiehenä. Hän oli mukana kahdessa valtuuskunnassa, jotka kävivät 1917 Pietarin Smolnassa Leninin puheilla hakemassa allekirjoituksen Suomen itsenäisyyden tunnustamisasiakirjaan.

Sen jälkeen hän toimi ulkoasiainhallinnon palveluksessa: kansliapäällikkönä kesäkuusta 1918, erikoislähettiläänä ja täysivaltaisena ministerinä Kööpenhaminassa 19191927 ja sen ohessa Budapestissä 1922–1927, Riiassa ja Kaunasissa 1927–1928 sekä sen ohessa Prahassa 1927–1935, Varsovassa 1928–1938 ja sen ohessa Bukarestissä 1928–1938. Vastaavissa tehtävissä hän toimi toisen maailmansodan aikaan Tokiossa 1. lokakuuta 1939 alkaen ja sen ohella myös Mukdenissa eli Mantšukuon japanilaisessa marionettivaltiossa elokuusta 1941 alkaen. Hänet asetettiin disponibiliteettiin 5. huhtikuuta 1945 ja hän erosi ulkoministeriön palveluksesta 1947.

Idman oli varakas Hatanpään kartanon isäntä Tampereen seudulta. Hänen isänsä oli Gustaf Rudolf Idman (1857–1927), lääkintöneuvos ja yksi Duodecim-seuran perustajista. Ministeri Idman jätti testamentissaan rahaa säätiölle, joka jakaa tamperelaisille opiskelijoille vuosittain apurahoja liki miljoonan euron edestä.[2] Suomalainen lakimiesyhdistys jakaa joka toinen vuosi Ministeri, molempien oikeuksien tohtori K. G. Idmanin rahastosta 5000 euron palkintoja.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gustaf Idman Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
  2. Gustaf Rudolf Idman (1857–1927) Duodecim. Viitattu 20.4.2013.
  3. Ministeri K. G. Idmanin rahastosta jaetut palkinnot Lakimiesyhdistys. Viitattu 20.4.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Hjalmar Procopé
Suomen ulkoministeri
1925
Seuraaja:
E. N. Setälä
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.