Tämä on lupaava artikkeli.

Barbaarielokuva

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Barbaarit-elokuvan (1987) suomenkielisen VHS-julkaisun kansi.

Barbaarielokuva on fantasiaelokuvan lajityyppi, jonka määrittäviä piirteitä ovat lihaksikkaat ja vähäpukeiset päähenkilöt, myyttisiä ja yliluonnollisia elementtejä sisältävä miljöö sekä runsas seksi ja väkivalta. Tyypillinen barbaarielokuva kertoo muinaisesta soturista, joka kostaa pahalle velholle kotikylänsä tuhoamisen. Ensimmäiset barbaarielokuvat ilmestyivät 1970-luvun lopulla, ja niiden suosion huippukausi ajoittui seuraavan vuosikymmenen ensimmäiselle puoliskolle. Lajityypin perusteoksena pidetään vuonna 1982 ilmestynyttä Conan barbaaria.

Suurin osa barbaarielokuvista tehtiin melko pienellä budjetilla, ja niiden saamat arvostelut olivat usein kielteisiä. Kotivideomarkkinoiden kasvu ja menestyneempien fantasiaelokuvien vanaveteen ajoittunut julkaisu mahdollisti halvalla tehtyjen elokuvien taloudellisen kannattavuuden. Myöhemmissä analyyseissä barbaarielokuvien viehätyksen onkin usein katsottu kumpuavan taiteellisten ansioiden sijaan seksin, väkivallan ja eksotiikan kaltaisesta eskapismista sekä myös tahattomasta komiikasta.

Barbaarielokuvat tunnetaan myös miekka ja magia -elokuvina samannimisen kirjallisuudenlajin mukaan.[1]

Arkkityyppisiä piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raju totuus barbaariheimojen taisteluista. Kostaja, joka tappoi elääkseen ja eli vain kostaakseen rakkaittensa kuoleman.

Voittamattoman kostajan (1982) suomalainen mainoslause.[2]

Barbaarielokuville on leimallista, että ne ovat variaatioita muutamasta perusjuonikuviosta. Monissa barbaarielokuvissa onkin lajityypin muista elokuvista sellaisenaan lainattuja kohtauksia. Tyypillinen sankari on myyttisessä menneisyydessä tai fantasiamaailmassa asuva barbaari, joka taistelee pahuutta vastaan. Yleensä päähenkilö on korostetun maskuliininen mies, mutta jotkin barbaarielokuvat kertovat naissotureista. Sekä mies- että naisbarbaarit tapaavat olla barbaarielokuvissa lihaksikkaita ja vähäpukeisia. Tarinan konna tai hänen kätyrinsä on usein paha velho.[3]

Tyypillinen barbaarielokuva alkaa päähenkilön kotikylän tuhoamisella. Sankari on ainoa eloonjäänyt ja päättää kostaa vanhempiensa kuoleman. Toisinaan tähän liittyy profetia. Joskus päähenkilö on tarinan alussa vasta lapsi ja joutuu varttumaan kovissa olosuhteissa, minkä ansiosta oppii seikkailuissa tarvitsemiaan taitoja. Mieheksi kasvamiseen liittyy monesti myyttisen tai maagisen aseen haltuun saaminen. Sankari lähtee tutkimaan maailmaa ja etsimään tarinan konnaa. Seikkailujensa aikana hän saa mukaansa uskollisia apureita ja kohtaa erilaisia vaaroja, joista osa on yliluonnollisia. Usein tarinassa esiintyy myös neito pulassa, jonka sankari pelastaa. Lopussa päähenkilö surmaa vihollisensa ja suuntaa uusiin seikkailuihin.[3]

Barbaarielokuvien toistuvia aineksia ovat pahat kultit, noidat, hirviöt, ennustukset, aseiden ihannointi, eksoottiset tapahtumapaikat ja runsas seksi ja väkivalta.[4] Vaikka barbaarigenren mytologiasta ja kansantarinoista lainatut elementit muuttuivat nopeasti kliseiksi, olivat ne lajityypin varhaisina vuosina tuoreita piirteitä valtavirran elokuvissa.[5]

Lajityypin historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barbaarielokuvat ovat amerikkalaisen fantasiakirjailija Robert E. Howardin ja tämän luoman sankarin Conan barbaarin henkisiä perillisiä.[6] Elokuvallisia edeltäjiä olivat italialaiset peplum-elokuvat, jotka yleensä kertoivat antiikin mytologioista, kuten Herkuleesta.[7] Jokunen barbaarielokuva tehtiin jo 1970-luvun lopulla ja 1980-alussa, mutta varsinaisen barbaaribuumin käynnisti vuonna 1982 ilmestynyt, John Miliusin ohjaama Conan barbaari (Conan the Barbarian), jossa pääosaa esitti Arnold Schwarzenegger ja joka teki lajityypin keskeiset elementit tunnetuksi.[8] Muita samana vuonna ilmestyneitä barbaariaiheisia menestyselokuvia olivat Albert Pyunin Julma miekka (The Sword and the Sorcerer) sekä Don Coscarellin Voittamaton kostaja (The Beastmaster).[9] Jälkimmäisenä mainittu tosin menestyi alkuperäisellä teatterikierroksellaan heikosti, mutta kohosi vähitellen kulttiklassikoksi TV-esitysten ja kotivideolevityksen myötä.[5]

Auktoriteetteja vastustava ja ongelmat väkivallalla ratkaiseva sankarityyppi sopi hyvin reaganilaisen Amerikan ilmapiiriin.[10] Vuosina 1982–1987 ilmestyikin useita kymmeniä barbaarielokuvia, jotka pyrkivät ratsastamaan erityisesti Conanin menestyksellä.[11] Pienen budjetin barbaarielokuvien tehtailemisessa kunnostautui erityisesti B-elokuvan pitkäaikainen taustavaikuttaja Roger Corman, joka laajensi lajityypin kuvastoa tuottamalla naisbarbaareista kertovia elokuvia. Taloudellisista syistä Corman tuotti barbaarielokuvansa latinalaisessa Amerikassa, mutta ne oli suunnattu lähinnä länsimaiselle yleisölle.[12] Myös Italiassa tuotettiin paljon barbaarielokuvia.[7] Kasvavat kotivideomarkkinat mahdollistivat halvalla tehtyjen elokuvien taloudellisen kannattavuuden. Usein barbaarielokuvien markkinointi oli harhaanjohtavaa ja värikkäät kansikuvat antoivat katteettomia lupauksia dramaattisista tapahtumista ja näyttävistä erikoistehosteista.[8] Yrittäjien suuresta määrästä huolimatta yksikään myöhempi barbaarielokuva ei yltänyt Conan-sarjan kaupalliseen menestykseen.[13]

Atorin (1982) ja Deathstalkerin (1983) kaltaisten, teknisesti heikkolaatuisten pienen budjetin tuotantojen ylitarjonta johti nopeasti barbaarielokuvien suosion romahtamiseen. Suuret rahoittajat vetäytyivät genren parista viimeistään taloudellisesti ja taiteellisesti epäonnistuneen Red Sonjan (1985) jälkeen.[14] Vuosikymmenen loppuun mennessä buumi oli ohi, eikä tyylilajin elokuvia ole sittemmin juurikaan tehty.[15] 80- ja 90-lukujen taitteessa viaton camp-henkinen toimintaviihde menetti sitä paitsi muutenkin suosiotaan.[16]

Kylmän sodan päätyttyä ilmapiiri alkoi korostaa poliittista korrektiutta ja elokuvatuottajat pyrkivät huomioimaan naisten ja vähemmistöjen näkökulman aiempaa paremmin. Samalla suuren ja pienen budjetin tuotantojen välinen kuilu kasvoi, mikä muutti tuotantokulttuuria pysyvästi. Toimintaelokuvista tulikin 90-luvulla aiempaa itseironisempia tai jopa parodisia.[17] Kehitys heijastui aikakauden verrattain harvoihin barbaarielokuviin. Esimerkiksi vuonna 1991 ilmestynyt Beastmaster 2 oli humoristinen tieteisparodia, jossa entisaikain barbaari päätyi seikkailemaan 90-luvun New Yorkiin.[18] Vuosikymmenen lopussa nähtiin myös varhaisempiin barbaarielokuviin löyhästi perustuneet TV-sarjat Conan the Adventurer (1997–1998)[19] ja Beastmaster (1999–2002).[20]

Vuosituhannen vaihteen jälkeen barbaarigenre koki hienoisen renessanssin, kun digitaalinen teknologia ja markkinoiden pirstaloituminen madalsivat sekä elokuvien tuotantokustannuksia että tuotto-odotuksia. Samalla Peter Jacksonin Taru sormusten herrasta -trilogia (2001–2003) lisäsi kiinnostusta fantasiaelokuviin. Tämän seurauksena markkinoille ilmaantui muutamia uusia barbaarielokuvia ja lajin varhaisempia edustajia uudelleenjulkaisitin DVD-muodossa.[9] Vuonna 2011 ilmestyneen Conan the Barbarian -uusioversion saama väliinpitämätön vastaanotto osoitti kuitenkin, että lajityypin kunnian päivät olivat jo takana päin.[21]

Jälkimaine ja tulkinnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fantasiaelokuvat ovat roskaelokuvan ystävän suola. – – Rahanahneus, luovuus, kyvyttömyys ja baari-iltaa pienempi budjetti lyövät kättä ja tuloksena on roskaa, joskus jopa viihdyttävää.

– Elitistin suuri barbaarikatsaus, osa 1: Ator – taisteleva kalkkuna. (Mikko Kojo, 2004.)

Barbaarielokuvien teknisen kehnouden, estottoman alastomuuden ja tahattoman koomisuuden panivat merkille jo aikalaiskriitikot. Elokuvakriitikko Leonard Maltin kommentoi ensimmäisen Deathstalkerin olevan ”heikko tulkinta miekka ja magia -genrestä, ja kiinnostava ainoastaan tahattomasti aiheuttamansa naurun sekä avokätisesti tarjoilemiensa alastomien naisten ansiosta.”[22]

Nalle Virolainen sanoo Tähtivaeltajassa barbaarifilmien olevan jopa eksploitaatioelokuviksi äärimmäisen toisteisia, ja voidaankin puhua vain ”yhdestä ainoasta miekka ja magia -juonesta”, jota varioidaan vähäisin muutoksin. Sen viehätysvoima perustuu ainakin näennäisesti todellisuuspakoon: seikkailuun, jännitykseen, eksotiikkaan, kauniisiin alastomiin naisiin sekä vahvaa isähahmoa ilmentäviin komeisiin lihaksikkaisiin miehiin. Käytännössä suurin osa genren edustajista on kuitenkin liian pienellä budjetilla tehtyjä ja teknisesti kehnoja. Barbaarien (1987) kaltaiset elokuvat viihdyttävätkin Virolaisen mukaan ennen muuta outouden ja komiikan voimalla.[6] Verkkolehti Elitistin Suuri barbaarikatsaus -artikkelisarjassa huomautetaan, että Schwarzeneggerin barbaaritrilogiaa (kaksi Conan-elokuvaa ja Red Sonja) lukuunottamatta lajityypin edustajia ei voi pitää ”oikeina elokuvina”, vaan niiden ”mystinen vetovoima” perustuu alkukantaiseen mielihyvään ja viihdyttävään absurdiuteen. Jälkimmäistä vielä korostavat mytologioita ja historiallisia aikakausia vapaasti sekoittavat miljööt, jotka eivät rajoita tekijöiden mielikuvitusta tai aseta mahdottoman ja mahdollisen välille selkeää rajaa. Lehden mukaan ”täysin looginen barbaarielokuva on kuin Beastmaster ilman uskollisia hillereitään – auttamattoman hukassa.”[23]

Barbaarielokuvien sukupuoliroolit ovat yleensä hyvin konservatiivisia.[24] Joissakin naissotureista kertovissa barbaarielokuvissa on kuitenkin feministisiä teemoja, ja ne kuvaavat itsenäisiä, fyysisesti voimakkaita naisia, mikä 80-luvulla oli viihde-elokuvissa epätavallista. Merkittäviä barbaarirooleja tehneitä naisnäyttelijöitä olivat esimerkiksi Sandahl Bergman (Conan barbaari, 1982), Grace Jones (Conan hävittäjä, 1984), Lana Clarkson (Deathstalker, 1983; Barbarian Queen, 1985) ja Ty Randolph (oik. Mindi Miller, Amazon, 1986). Monet naisvetoiset barbaarielokuvat olivat Roger Cormanin tuottamia.[25] Jessica Amanda Salmonson, jonka toimittamaan Amazons!-antologiaan Cormanin samanniminen elokuva perustuu, on kuitenkin kommentoinut miekka ja magia -elokuvien feminismiä näennäiseksi: ”Näiden elokuvien ei ollut edes tarkoitus kertoa hyvää sankarifantasiatarinaa – – vaan tuottaa liikkuva versio seksikkäästä pin-up-kalenterista, tai herättää eloon Boris Vallejon ja Frank Frazettan fetisistiset maalaukset.”[26]

Luettelo barbaarielokuvista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat on järjestetty ensi-illan mukaan. Alkukielinen nimi (jos muu kuin englanninkielinen) on tilan säästämiseksi jätetty taulukosta pois ja sijoitettu englanninkielistä nimeä seuraavaan viitteeseen. Taulukon rivit voi aakkostaa kunkin sarakkeen jäsenten mukaan painamalla halutun otsikon yhteydessä olevaa nappia.

Englanninkielinen nimi Suomalainen levitysnimi Vuosi Sarja Ohjaaja Barbaarin roolissa Maa Huomioitavaa
The Norseman Norseman – barbaarien kuningas 1978 Charles B. Pierce Lee Majors Yhdysvallat Barbaarigenren rajamaille asettuva viikinkielokuva[8]
Hawk the Slayer Hawk the Slayer 1980 Terry Marcel John Terry Britannia Barbaarigenren rajamaille asettuva historiallinen fantasiaelokuva[6]
The Archer: Fugitive from the Empire[27] Toranin kosto 1981 Nicholas J. Corea Lane Caudell Yhdysvallat Tehty alkujaan TV-sarjan pilottijaksoksi[6]
Sorceress Sorceress – Pimeyden ruhtinaat 1982 Jack Hill Bob Nelson Meksiko, Yhdysvallat Roger Corman -tuotanto
Conan the Barbarian Conan barbaari 1982 Conan barbaari John Milius Arnold Schwarzenegger Yhdysvallat
The Sword and the Sorcerer Julma miekka 1982 Julma miekka Albert Pyun Lee Horsley Yhdysvallat
The Beastmaster Voittamaton kostaja 1982 Beastmaster Don Coscarelli Marc Singer Yhdysvallat, Saksa
Gunan, King of the Barbarians[28] Barbaarinaiset 1982 Franco Prosperi Pietro Torrisi, Sabrina Siani Italia
Ator, the Fighting Eagle[29] Ator – taisteleva kotka 1982 Ator Joe D'Amato Miles O'Keeffe Italia
The Sword of the Barbarians[30] Barbaarien miekka 1982 Michele Massimo Tarantini Pietro Torrisi, Sabrina Siani Italia
Thor the Conqueror[31] Thor, valloittaja 1983 Tonino Ricci Bruno Minniti Italia
Yor, the Hunter from the Future[32] Yor 1983 Antonio Margheriti Reb Brown Italia Tieteisteema
Ironmaster[33] Terässoturi 1983 Umberto Lenzi Sam Pasco, George Eastman Italia, Ranska Luolamiesteema
Fire and Ice Tulen ja jään maa 1983 Ralph Bakshi Randy Norton Yhdysvallat Animaatioelokuva
Conquest Conquest – Jumalten nuolet 1983 Lucio Fulci Andrea Occhipinti Italia
Throne of Fire[34] Tulen valtaistuin 1983 Franco Prosperi Pietro Torrisi, Sabrina Siani Italia Perustuu Richard Wagnerin Siegfried-oopperaan
Hundra Hundra – barbaarikuningatar 1983 Matt Cimber Laurene Landon Espanja, Yhdysvallat
Prisoners of the Lost Universe Kadonneen avaruuden vangit[35] 1983 Terry Marcel Richard Hatch, John Saxon Britannia Barbaarigenren rajamaille asettuva tieteiselokuva[6]
Deathstalker Deathstalker – viimeinen suuri soturikuningas 1983 Deathstalker James Sbardellati Rick Hill Argentiina, Yhdysvallat Roger Corman -tuotanto
Ator 2: The Blade Master[36] Ator II 1984[37] Ator Joe D'Amato Miles O'Keeffe Italia
She She – naarassoturi 1984 Avi Nesher Sandahl Bergman Italia, Yhdysvallat Post-apokalyptinen miljöö[8]
Conan the Destroyer Conan hävittäjä 1984 Conan barbaari Richard Fleischer Arnold Schwarzenegger Yhdysvallat
The Warrior and the Sorceress 1984 John C. Broderick David Carradine Argentiina, Yhdysvallat Roger Corman -tuotanto
The Devil's Sword[38] 1984 Ratno Timoer Barry Prima Indonesia
Barbarian Queen Queen of the Naked Steel 1985 Barbarian Queen Héctor Olivera Lana Clarkson Argentiina, Yhdysvallat Roger Corman -tuotanto
Red Sonja Red Sonja 1985 Richard Fleischer Arnold Schwarzenegger, Brigitte Nielsen Alankomaat, Yhdysvallat
Wizards of the Lost Kingdom Kadonneet velhot 1985 Kadonneet velhot Héctor Olivera Bo Svenson Argentiina, Yhdysvallat Roger Corman -tuotanto
Amazons[39] Amazon 1986 Alejandro Sessa Mindi Miller, Penelope Reed Argentiina Roger Corman -tuotanto
Iron Warrior[40] Rautasoturi 1987 Ator Alfonso Brescia Miles O'Keeffe Italia
The Barbarians Barbaarit 1987 Ruggero Deodato Peter ja David Paul Yhdysvallat, Italia
Stormquest 1987 Alejandro Sessa Brent Huff Argentiina Roger Corman -tuotanto
Deathstalker II: Duel of the Titans 1987 Deathstalker Jim Wynorski John Terlesky Argentiina, Yhdysvallat Roger Corman -tuotanto
Deathstalker and the Warriors from Hell 1988 Deathstalker Alfonso Corona John Allen Nelson Meksiko, Yhdysvallat Roger Corman -tuotanto
Wizards of the Lost Kingdom II Kadonneen valtakunnan taikurit 1989 Kadonneet velhot Charles B. Griffith David Carradine, Lana Clarkson Yhdysvallat Roger Corman -tuotanto
Barbarian Queen II: The Empress Strikes Back 1990 Barbarian Queen Héctor Olivera Lana Clarkson Meksiko, Yhdysvallat Roger Corman -tuotanto
A Nymphoid Barbarian in Dinosaur Hell 1990 Brett Piper Linda Corwin Yhdysvallat Post-apokalyptinen miljöö[41]
Quest for the Mighty Sword 1990 Ator Joe D'Amato Eric Allan Kramer Italia, Yhdysvallat
Beastmaster 2: Through the Portal of Time Beastmaster 2 – petojen herra 1991 Beastmaster Sylvio Tabet Marc Singer Yhdysvallat Tieteisteema
Deathstalker IV: Match of Titans 1991 Deathstalker Joe Finley Rick Hill Yhdysvallat Roger Corman -tuotanto
Time Barbarians 1991 Joseph J. Barmettler Deron McBee Yhdysvallat Tieteisteema
Beastmaster III: The Eye of Braxus 1996 Beastmaster Gabrielle Beaumont Marc Singer Yhdysvallat
Kull the Conqueror Kull, valloittaja 1997 John Nicolella Kevin Sorbo Yhdysvallat, Italia
Barbarian: The Last Great Warrior King 2003 Deathstalker John O'Halloran Michael O'Hearn Yhdysvallat Roger Corman -tuotanto
Abelar: Tales of an Ancient Empire 2010 Julma miekka Albert Pyun Kevin Sorbo Yhdysvallat
Conan the Barbarian Conan the Barbarian 2011 Conan barbaari Marcus Nispel Jason Momoa Yhdysvallat

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa julkaistujen barbaarielokuvakasettien osalta lähteenä on käytetty FIx-galleria-tietokantaa. (Viitattu 19.4.2020.)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Virolainen 1992; Mäkijärvi 2018, s. 75, 78.
  2. Voittamaton kostaja (1982) FIx-galleria. Viitattu 28.5.2020.
  3. a b Virolainen 1992; Suni, Kojo, Mustonen & Rautsi 2005.
  4. Lehtinen 2017; Virolainen 1992; Suni, Kojo, Mustonen & Rautsi 2005.
  5. a b Lehtinen 2017.
  6. a b c d e Virolainen 1992.
  7. a b Genresanasto - Peplum Elitisti. Viitattu 28.9.2016.
  8. a b c d Suni, Kojo, Mustonen & Rautsi 2005.
  9. a b Ashlin 2012.
  10. Mäkijärvi 2018, s. 76.
  11. Virolainen 1992; Ashlin 2012; Kojo 2004; Suni, Mustonen & Rautsi 2005; Suni, Kojo, Mustonen & Rautsi 2005, Falicov 2004.
  12. Falicov 2004; Salmonson 2006; Wong 2016.
  13. Mäkijärvi 2018, s. 78.
  14. Ashlin 2012. — Red Sonjan budjetti oli noin 17,9 miljoonaa dollaria, mutta se tuotti teatterikierroksellaan vain noin 6,9 miljoonaa dollaria. (Lähde: The Numbers, viitattu 19.4.2020.) Myös kriitikot suhtautuivat elokuvaan kielteisesti ja sitä pidettiin ”hengettömänä päätöksenä Schwarzeneggerin barbaaritrilogialle”. (Lähde: Rotten Tomatoes, viitattu 19.4.2020.)
  15. Virolainen 1992; Kojo 2004; Suni, Mustonen & Rautsi 2005; Suni, Kojo, Mustonen & Rautsi 2005. — ”The Barbarians tuli sekä ’barbaaribuumin’ että 80-luvun loppupuoliskolla [vuonna 1987]. Sitä voi siis myös haikein silmin katsoa eräänlaisena hyvästinä aikakaudelle, jona näin tajutonta kamaa pääsi syntymään.” (Rautsi 2005.)
  16. Kuten edellä, ks. myös Mäkijärvi 2018, ss. 221–230.
  17. Mäkijärvi 2018, ss. 221–230.
  18. Beastmaster 2: Through the Portal of Time Rotten Tomatoes. Viitattu 20.4.2020. (englanniksi)
  19. Conan TV.com. Viitattu 20.4.2020. (englanniksi)
  20. Beastmaster TV.com. Viitattu 20.4.2020. (englanniksi)
  21. Mäkijärvi 2018, s. 81.
  22. Falicov 2004. (Leonard Maltin: ”[Deathstalker is] a weak interpretation of the sword and sorcery genre, and interesting only for the involuntary laughter the film provokes and the gratuitous female nudity.”)
  23. Kojo 2004; Rautsi 2005; Suni, Kojo, Mustonen & Rautsi 2005.
  24. Virolainen 1992; Rautsi 2005; Suni, Kojo, Mustonen & Rautsi 2005.
  25. Wong 2016.
  26. Salmonson 2006.
  27. Tunnetaan myös nimellä The Archer and the Sorceress.
  28. Alkukielinen nimi Gunan il guerriero.
  29. Alkukielinen nimi Ator l'invincibile.
  30. Alkukielinen nimi Sangraal, la spada di fuoco.
  31. Alkukielinen nimi Thor il conquistatore.
  32. Alkukielinen nimi Il Mondo di Yor.
  33. Alkukielinen nimi La guerra del ferro - Ironmaster.
  34. Alkukielinen nimi Il trono di fuoco.
  35. Julkaistu myös nimellä Kadonneen maailman vangit.
  36. Alkukielinen nimi Ator 2: L'invincibile Orion.
  37. Joidenkin lähteiden mukaan Ator 2:n Italian-ensi-ilta olisi ollut jo joulukuussa 1982. Ilmeisesti elokuva kuvattiin kuitenkin vasta vuoden 1983 aikana.
  38. Alkukielinen nimi Golok Setan.
  39. Alkukielinen nimi Amazonas.
  40. Alkukielinen nimi Ator il guerriero di ferro.
  41. A Nymphoid Barbarian in Dinosaur Hell Rotten Tomatoes. Viitattu 23.4.2020. (englanniksi)