Axel Fredrik Granfelt
| Axel Fredrik Granfelt | |
|---|---|
 A. F. Granfelt vuonna 1862 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. huhtikuuta 1815 Hausjärvi |
| Kuollut | 16. tammikuuta 1892 (76 vuotta) Hattula |
| Ammatti | pappi, professori, valtiopäivämies, kirjailija |
| Vanhemmat | August Fredrik Granfelt ja Magdalena Elisabeth af Enehjelm |
| Puoliso |
I Agatha Fredrika Nordenswan (k. 1855) II Gustava Johansdotter Cleve |
| Lapset | Axel August, Göthilda Fredrika Elisabet, Carl Zacharias Ossian, Bertha Carolina ja Wava |
| Kirjailija | |
| Aikakausi | 1846-1890 |
| Aiheet | kristinuskon idealistinen uudelleentulkinta, uskon ja tiedon harmonia |
| Pääteokset | Kristliga dogmatik (1861) ja Den kristliga sedeläran (1872–1873) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
 |
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. Tarkennus: Lähteisiin (teos, sivu) ei viitata lainkaan, joten on epäselvää, mistä mikäkin fakta tai väite on peräisin. Artikkelia olisi korjattava tältä osin. Ohjeita: Wikipedia:Merkitse lähteet |
Axel Fredrik Granfelt (26. huhtikuuta 1815 Hausjärvi – 16. tammikuuta 1892 Hattula) oli suomalainen pappi, valtiopäivämies ja Helsingin yliopiston dogmatiikan ja siveysopin professori.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sosiaaliselta taustaltaan Granfelt kuului aikansa alaluokkaistuvassa luterilaisessa papistossa sen vähemmistöön, aatelistaustaiseen säätyläistöön. Granfeltin vanhemmat olivat ylijahtimestari August Fredrik Granfelt ja Magdalena Elisabet af Enehjelm. Granfeltin sotilassuku oli aateloitu 1757. Granfelt tuli ylioppilaaksi 1832, filosofian kandidaatiksi 1838 ja maisteriksi 1840. Hän siirtyi opiskelemaan teologiaa ja valmistui teologian kandidaatiksi 1842 ja teologian lisensiaatiksi, mikä tuolloin vastasi nykyistä tohtoriksi väittelemistä, 1844. Granfelt vihittiin papiksi 1848 ja teologian tohtori hänestä tuli 1857. Vuoden 1857 promootiossa hän oli teologisen tiedekunnan priimustohtori.
Granfelt anoi 1847 teologian apulaisen virkaa väitöskirjalla, joka yliopiston konsistorin tarkastelussa paljastui suurelta osin plagiaatiksi saksalaisen Johann Tobias Beckin (1804–1878) teoksesta Umriss der biblischen Seelenlehre. Jo hänen käsikirjoituksena säilynyt lisensiaatintyönsä oli pääosin lyhennelmä Gotthard Victor Lechlerin teoksesta Geschichte des englischen Deismus (1841). Granfeltin pelasti teologisen tiedekunnan vankkumaton tuki, hänen aiempi kirjallinen tuotantonsa ja vaikutusvaltaiset tuttavansa, ja näin hän sai apulaisen viran. Hän ei opiskellut eikä tehnyt tutkimusta ulkomailla, mutta ihaili tanskalaista professoria ja sittemmin piispaa Hans Lassen Martensenia sekä viittasi usein hänen näkemyksiinsä omissa töissään.
Granfelt toimi Helsingin yliopiston teologian apulaisena 1848–1852 (asetettiin lakkautuspalkalle 1853) sekä vt. professorina 1848–1849 (eksegetiikassa). Hän haki eksegetiikan professuuria 1849, mutta epäonnistui haussa puutteellisen heprean kielen taitonsa vuoksi. Vuosina 1850–1851 ja 1852–1854 hän toimi dogmatiikan ja siveysopin vt. professorina. Granfeltin dogmatiikan professuuria varten laadittu virkaväitöskirja käsitteli Saksassa inkarnaatiosta käytyä ajankohtaiskeskustelua ja arvioitiin erinomaiseksi. Hän toimi vakinaisena professorina 1854–1875 ja teologisen tiedekunnan dekaanina 1871-1875. Granfelt oli myös Nurmijärven prebendaseurakunnan kirkkoherrana 1848–1891.
Granfelt osallistui säätyvaltiopäiville pappissäädyn edustajana 1863 1867 ja 1872. Pappissäädyssä hän mm. puolusti naisten oikeuksien laajentamista. Hän oli kirkolliskokouksen jäsen 1876 ja 1886 sekä Suomen lähetysseuran hallituksen jäsen 1859–1863 ja 1869–1875.
Granfelt oli hyvin musikaalinen, hän harrasti laulua ja oli kiinnostunut oopperasta. Hän viritti itse pianonsa sekä soitti pianon lisäksi viulua, huilua ja kitaraa. Granfelt oli ruotsinkielinen, mutta osasi jonkin verran suomea. Hän itse totesi, että kielikysymyksessä "järki oli suomen, mutta sydän ruotsin puolella". Hänen tiedetään lainanneen rahaa Aleksis Kivelle, mutta muusta mahdollisesta tuesta ei ole säilynyt tietoja.
Granfelt oli naimisissa kaksi kertaa:
- 1845–1855 Agata Fredrika Nordensvanin (k. 1855) kanssa
- 1865–1874 Gustava Cleven (k. 1874) kanssa
Hänellä oli neljä lasta ensimmäisestä ja yksi lapsi toisesta avioliitosta. Tunnetuin lapsista oli Kansanvalistusseuran sihteeri Axel August Granfelt (1846–1919).
Granfeltilla oli laaja kirjallinen tuotanto, jonka pääteokset ovat Kristlig dogmatik, ensimmäinen uskonopin suomalainen yleisesitys, sekä mittava Den kristliga sedeläran. Siveysoppi -teos on Granfeltin laaja hahmotelma yksilön tehtävistä kristillisessä valtiossa. Granfelt on lähinnä luokiteltavissa välitysteologiksi. Hänen tavoitteenaan oli kristinuskon idealistinen uudelleentulkinta, uskon ja tiedon harmonia. Hän kannatti synteresis-oppia sen intellektuaalisessa muodossa; tieto on uudelleenmuistamista ja perustuu omassatunnon totuuksiin, mikä johti hänet teologian tieteellistä ylivaltaa korostaviin erikoisiin näkemyksiin. Hän kehitti tietoteoreettisen järjestelmän, joka, kuten moni muukin vastaava, on pätevä, jos jakaa järjestelmän laatijan lähtöoletukset.
Granfeltin laajan tuotannon teoksia mm.[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Neljä teologista väitöskirjaa latinaksi
- Försök till utredning af begreppen auktoritet och auktoritets-tro. 1846.
- Dansen betraktad från kristlig synpunkt. 1857
- Kristliga dogmatik. 1861 (2. p. 1870, 3 p. 1880)
- I tidens frågor 1–3. 1871–1881
- Den kristliga sedeläran. 1872–1873
- Kristillinen siveys-oppi : oppikirjan koe. Suomentanut K. A. H. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1878
- De första offentligt af finske män emot kristendom och kyrka riktade angreppen. 1884
Myöhemmät arviot Granfeltistä ovat vaihdelleet suuresti. Hänen opintonsa Helsingissä ajoittuivat aikaan, jolloin teologisessa tiedekunnassa ei ollut itsenäisten tieteellisten monografioiden tuottamisen traditiota ja tieteelliset opinnäytteet laadittiin virkapätevyyden osoittamiseksi, ei kontribuutioiksi kansainväliseen tai kotimaiseen keskusteluun. Tässä tilanteessa hänen laaja tuotantonsa on tulkittu ansiokkaaksi.
Hänen uransa ajoittuu myös aikaan, jolloin konservatismi voitti sijaa teologisessa tiedekunnassa, tiedekunnan opiskelija-aines alkoi voimakkaasti suomenkielistyä ja jolloin filosofiasta sekä luonnontieteistä alkoi tulla osa teologista viholliskuvaa. Granfeltissa on nähty mitä uljaimpien uusien aikojen airut ja suurin tieteellinen kyky teologisessa tiedekunnassa moniin sukupolviin sekä idiootti ja oppinut aasi, jonka kohtalona olisi valistuneempina aikoina ollut maaseutukappalaisen, ei yliopistoteologin ura. Granfelt oli kuitenkin älykäs ja tuottelias; uuden sukupolven kriittistä nuorisoa ja sen uusia kysymyksenasetteluja hänen näkemyksensä eivät vakuuttaneet.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Axel Fredrik Granfelt SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
- Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesmatrikkeli 1640–1917, osa A–G.
- Murtorinne, Eino: Suomalainen teologia autonomian kautena 1828–1918. 1986.
- Luukkanen, Tarja-Liisa: Deismi kristinuskon vihollisena. A. F. Granfeltin kadonneeksi luultu lisensiaatintyö. – SKHS vuosikirja, s. 80–81. Helsinki 1991.
- Luukkanen, Tarja-Liisa: In Quest of Certainty. Axel Fredrik Granfelt's theological epistemology. Schriften der Luther-Agricola-Gesellschaft 29. Helsinki 1993.
- Luukkanen, Tarja-Liisa: Fosterlandet, religionen och den nationella identiteten. – Kyrkan och nationalism i Norden. Lund 1998.
- Luukkanen, Tarja-Liisa: Granfelt, Axel Fredrik (1815–1892). Kansallisbiografia (maksullinen artikkeli).
| ||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||
