Alexandre Yersin
Alexandre Émile Jean Yersin[1] (22. syyskuuta 1863 lähellä Aubonnea, Vaud, Sveitsi – 1. maaliskuuta 1943 Nha Trang, Ranskan Indokiina)[2][3] oli sveitsiläissyntyinen ranskalainen bakteriologi, joka löysi ruttoa aiheuttavan Yersinia pestis -bakteerin samanaikaisesti Kitasato Shibasaburōn kanssa vuonna 1894 ja kehitti myöhemmin sitä vastaan käytettävän antiseerumin. Bakteeri on nimetty Yersinin mukaan. Hän asui ja työskenteli pääosan elämästään Ranskan Indokiinassa, nykyisessä Vietnamissa, jossa hän suoritti myös tutkimusretkiä.
Varhaisempi ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yersin oli lähtöisin Lavaux’sta Sveitsin ranskankielisestä osasta.[4] Hänen isänsä Jean-Alexandre-Marc Yersin oli luonnontieteiden opettaja ja ruutitehtaan johtaja, joka julkaisi tutkimuksia entomologiasta.[5] Isä kuoli hieman ennen poikansa syntymää, ja Yersin vietti lapsuutensa Morges’ssa, johon hänen äitinsä perusti tyttökoulun.[4] Yersin kävi koulunsa Lausannessa ja opiskeli lääketiedettä vuosina 1883–1884 Lausannen, 1884–1885 Marburgin ja vuodesta 1885 Pariisin yliopistossa.[4][3][6] Hän harjoitteli Pariisin Hôtel-Dieu-sairaalassa.[2] Suorittaessaan kerran ruumiinavausta vesikauhuun kuolleelle ihmiselle Yersin leikkasi vahingossa haavan omaan käteensä, mutta Louis Pasteurin apulaisena tunnettu bakteriologi Émile Roux pelasti hänen henkensä antamalla hänelle ajoissa ruiskeen uutta antiseerumia.[6]
Yersin työskenteli vuosina 1886–1888 Roux’n palkattuna assistenttina,[4][2] ja vuonna 1887 jonkin aikaa professori Jacques-Joseph Grancher’n johtamassa Hôpital des Enfants-malades -lastensairaalassa Pariisissa.[7] Vuonna 1888 hän avusti Berliinissä Robert Kochia tämän tutkiessa tuberkuloosibasillia. Yersin väitteli samana vuonna lääketieteen tohtoriksi tuberkuloosia koskeneella tutkimuksella Etude sur le développement du tubercule expérimental.[4][7][6][3] Hän sai Ranskan kansalaisuuden ja työpaikan Roux’n alaisena preparaattorina uudessa Pasteur-instituutissa.[6][3][4][8] Roux ja Yersin onnistuivat yhdessä eristämään kurkkumätäbakteerin erittämän eksotoksiinin ja osoittivat, että kurkkumätää aiheutti tämä toksiini eikä bakteeri itsessään.[3][4] He osoittivat myös oireettomien taudinkantajien merkityksen kurkkumädän leviämisessä.[4] Yersin ei kuitenkaan pitänyt opetustyöstä.[4]
Vuonna 1889 Yersin värväytyi lääkäriksi höyrylaivalle, joka matkasi Saigoniin ja Manilaan.[6] Palattuaan lyhyesti Pariisiin hän ryhtyi seuraavana vuonna laivalääkäriksi Indokiinan rannikolla Saigonin ja Haiphongin välillä liikkuneille Messageries Maritimes -yhtiön aluksille.[3][6][4][2] Vuodesta 1892 hän oli Ranskan siirtomaahallinnon palveluksessa.[3][4] Yersin teki vuosina 1890–1894 ensin omin päin ja sitten Ranskan valtion kustannuksella useita tutkimusretkiä Vietnamin sisämaahan edeten aina nykyisen Kambodžan ja Laosin alueille saakka.[3][6][4] Hän löysi Đồng Nai -joen alkulähteen ja samosi Lâm Viên -ylänköä, jonne hän ehdotti perustettavaksi uutta kaupunkia. Đà Lạtin kaupunki perustettiin aikanaan Yersinin suosittamalle paikalle.[3][6]
Ruttobakteerin löytäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yersin lähetettiin vuonna 1894 Vietnamista Hongkongiin, sillä Kiinassa oli puhjennut suuri paiseruttoepidemia, jonka leviäminen Ranskan Indokiinaan haluttiin torjua. Hän perusti Hongkongiin pienen laboratorion, alkoi tutkia ruttoon kuolleiden ruumiita ja onnistui löytämään tautia aiheuttavan bakteerin 20. kesäkuuta 1894, vain viisi päivää saapumisensa jälkeen.[4][6][3][2] Hongkongiin kolme päivää ennen Yersiniä samassa tarkoituksessa saapunut japanilainen Kitasato Shibasaburō teki itsenäisesti saman löydön.[9] Epidemian tutkimisesta vastannut brittilääkäri James A. Lowson määräsi kaikki ruttoon kuolleiden ruumiit annettaviksi Kitasatolle, joten Yersin joutui lahjomaan merimiehiä saadakseen ruumiita leikeltäväkseen. Kitasaton bakteeriviljelmä oli pneumokokin kontaminoima mutta hän julkaisi tutkimustuloksensa ensin, joten britit väittivät Kitasatoa ja ranskalaiset Yersiniä ruttobakteerin ensimmäiseksi löytäjäksi. Kitasato antoi vuonna 1925 kunnian löydöstä kokonaan Yersinille.[4]
Vuonna 1895 Yersin palasi Pasteur-instituuttiin jatkamaan tutkimustaan. Yhdessä Albert Calmetten ja Amédée Borrelin kanssa hän havaitsi, että jotkin eläimet tulivat immuuneiksi rutolle, jos niihin injektoi kuolleita ruttobakteereja. Yersin sai eristettyä ruton antiseerumin.[6][4][7] Hän perusti uuden laboratorion Vietnamin Nha Trangiin,[3] ja testasi antiseerumiaan ruttopotilaisiin vaihtelevalla menestyksellä Kiinan Kantonissa ja Amoyssa vuonna 1896 sekä Intian Bombayssa vuonna 1897.[4][8][7] Yersin kehitti antiseerumin lopulta niin tehokkaaksi, että tartunnan saaneiden kuolleisuus aleni 90 prosentista noin seitsemään prosenttiin.[6] Ranskalainen Paul-Louis Simond osoitti vuonna 1898, että rutto levisi rotista ihmisiin Xenopsylla cheopis -lajisten kirppujen puremien kautta.[10]
Myöhempi ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yersin tutki Nha Trangin laboratoriossaan myös jäykkäkouristusta, koleraa, isorokkoa ja karjan tartuntatauteja. Rahoittaakseen laboratorion toimintaa Yersin viljeli maissia, riisiä, kahvipensaita ja kumipuita.[3] Hän istutti vuonna 1897 Brasiliasta tuomansa Indokiinan ensimmäiset kumipuut.[4] Hän teki maataloustieteellistä tutkimusta ja perehtyi Indokiinan luonnonhistoriaan.[6] Hän harrasti myös valokuvausta, tähtitiedettä ja meteorologiaa.[4]
Yersin oli Ranskan Indokiinan kenraalikuvernöörin Paul Doumerin Hanoihin perustaman lääketieteellisen korkeakoulun ensimmäinen johtaja vuosina 1902–1904.[4][6][3][7] Hän omisti ensimmäisenä Hanoissa auton.[2] Yersinin laboratorio Nha Trangissa siirtyi vuonna 1905 siirtomaahallinnon alaisuudesta Pasteur-instituutin alaisuuteen, ja hän johti sitä vuoteen 1924.[4] Hän kasvatti vuodesta 1915 kiinapuita ja valmisti niistä kiniiniä, jonka avulla saatiin torjuttua malariaa Indokiinassa.[4][3][6] Yersin sai Ranskan tiedeakatemian Leconte-palkinnon vuonna 1927[7] ja Ranskan hallitus nimitti hänet Pariisin Pasteur-instituutin kunniapuheenjohtajaksi vuonna 1933.[3][6] Hän kuoli vuonna 1943 Nha Trangissa, johon hänet haudattiin.[2]
Muistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yersin antoi ruttobakteerin nimeksi Pasteurella pestis Louis Pasteurin mukaan,[10] mutta Ranskassa siitä alettiin käyttää vuonna 1949 nimeä Yersinia pestis Yersinin mukaan. Nimi hyväksyttiin kansainväliseen käyttöön vuonna 1980.[4]
Yersin on edelleen hyvin arvostettu henkilö Vietnamissa, jossa on useita hänen mukaansa nimettyjä katuja. Nha Trangissa on hänelle omistettu museo.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Yersin, Alexandre Émile Jean (englanniksi) The Columbia Encyclopedia, Encyclopedia.com. Viitattu 27.11.2023.
- ↑ a b c d e f g Alexandre Yersin, the man who discovered the bacterium responsible for the plague (englanniksi) Insitut Pasteur. Viitattu 27.11.2023.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Alexandre Yersin (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 27.11.2023.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w Olli Meurman: Henkilöitä bakteerinimien takana 5: Alexandre Yersin – Yersinia Pestis Suomen Sairaalahygienialehti 2011 (29), s. 221–222.
- ↑ Raoul J. Mutter: Jean-Alexandre-Marc Yersin (saksaksi) Historisches Lexikon der Schweitz 30.1.2014. Viitattu 27.11.2023.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o P. E. Pilet: Yersin, Alexandre (englanniksi) Complete Dictionary of Scientific Biography (2007), Encyclopedia.com. Viitattu 27.11.2023.
- ↑ a b c d e f Alexandre Yersin (1863-1943) (ranskaksi) Insitut Pasteur (Internet Archive). Viitattu 27.11.2023.
- ↑ a b Nordisk familjebok (1922), s. 541 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 27.11.2023.
- ↑ Kitasato Shibasaburo (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 26.11.2023.
- ↑ a b plague (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 27.11.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alexandre Yersin Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
