Aisa Hakimcan

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aisa Hakimcan
Aisja Hakimdžanov
Айся Хакимджанов
Ğäysä Xäkimcanov
Kazan, Neuvostoliitto 1970; Aysa Hakimcan kolmas seisomassa. Kuvassa myös Ymär Daher (istumassa oikealla) sekä İlbaris Nadirov (ensimmäinen vasemmalta).
Kazan, Neuvostoliitto 1970; Aysa Hakimcan kolmas seisomassa. Kuvassa myös Ymär Daher (istumassa oikealla) sekä İlbaris Nadirov (ensimmäinen vasemmalta).
Henkilötiedot
Muut nimet Aisja Hakimsanoff / Hakimsan
Syntynyt13. maaliskuuta, 1896
Nižni Novgorodin kuvernementti, Venäjän keisarikunta
Kuollut5. marraskuuta, 1972 (76 vuotta)
Tampere, Suomi
Kansalaisuus  Venäjä,  Suomi
Ammatti Taiteilija, johtaja, julkaisija, kauppias
Puoliso Sylvia
Lapset Aliye, Räshid
Muut tiedot
Järjestö Tampereen Islamilainen Seurakunta, Tampereen Turkkilainen Yhdistys
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Aisa Hakimcan [d͡ʒan][1] (tat. Гайсә Хәкимҗанов, Ğäysä Xäkimcanov, ven. Айся Хакимджанов, Aisja Hakimdžanov - myös muotoon Hakimsan(off); 13. maaliskuuta 18965. marraskuuta 1972) oli Tampereen tataariyhteisön keskuudessa vaikuttanut taiteilija, johtaja sekä julkaisija. Hakimcan tunnettiin kansallismielisenä kulttuurihahmona, joka oli myös ulkomailla mukana yhteisönsä toiminnassa. Hän muutti 1900-luvun alkupuolella Suomeen ja asettui Tampereelle. Hakimcanin poika Räshid oli Ilveksessä pelannut jääkiekkoilija.

Biografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hakimcan (takana oik.), Helsinki 1920. Ymär Abdrahimin datša. Kuvassa myös imaami Weli-Ahmed Hakim (istumassa oikealla).

Ğäysä Xäkimcanov, eli Aisa Hakimcan oli kotoisin Venäjän Keisarikunnan Nižni Novgorodin kuvernementin Aktukin kylästä. Suomeen hän tuli vuonna 1917.[2][3]

Sukupolvensa tataarien tavoin hän toimi kauppiaana, mutta Tampereen tataariyhteisön keskuudessa Hakimcan tunnettiin pääsääntöisesti monipuolisena taiteilijana ja vankkana johtajana.[2][4]

Hakimcan oli vuonna 1939 perustetun lyhytikäiseksi jääneen Tampereen islamilaisen yhdistyksen puheenjohtaja.[5] Hän oli 1940-luvulla mukana perustamassa Tampereen islamilaista seurakuntaa (vuodesta 2019 Tampereen tataariseurakunta) ja toimi sen hallituksessa. Hakimcan oli Tampereen Turkkilaisen Yhdistyksen puheenjohtaja 1940-luvun lopulla ja varapuheenjohtaja monia kertoja.[2][4][6]

Taiteilijana, Hakimcan hallitsi monet instrumentit. Hän toimi kuoronjohtajana, teatteriohjaajana ja kirjoitti runoja. Hänet tunnettiin etenkin näytelmistä Aliye-Banu sekä Asıl Yar. Hakimcan esiintyi lavalla myös itse; muun muassa 1930-luvulla, kun Ayaz Ishakin vierailun kunniaksi järjestettiin näytös Tampereen Teatterissa, jolloin Hakimcan esitti yhtä "Zöleyhan" pääosista.[7] Hakimcanin ääntä on kuvailtu hyvin melodiseksi, sopien myös Ramadan kuukausien tarawih-rukouksiin, joita hän lausui yhteisönsä keskuudessa kymmenien vuosien ajan.[2]

Hakimcanin runous käsitti usein hänen kotikyläänsä. Hän ilmaisi itseään muun muassa seuraavasti; "Bılmesem il dertlerın, min bulay yazmas idım. Milletımni söymesem, kulıma kalem almas idım", (suomeksi) "Ellen kansani tuskaa tietäisi, näin en kirjoittaisi. Kynää käteeni en ottaisi, ellen kansaani rakastaisi". Kyseinen teksti löytyi hänen itse julkaisemastaan kolmiosaisesta vihkosesta, "Kisäk millī ši`ïr vä ğïrlar" (1956-1966, suom. Pieniä kansallisia runoja ja lauluja), johon hän oli kerännyt yhteisönsä tuotoksia.[2][4]  

Hakimcan painatti ja julkaisi ystävänsä imaami Habiburrahman Shakirin kanssa monia lauluja ja runoja. Vuonna 1966, he julkaisivat kansallisrunoilija Abdulla Tukaille omistetun lehtisen. Kauppias Semiulla Wafinin kanssa Hakimcan julkaisi uskonnosta kertovan teoksen "Islām dīne ḥaqq dīnder" (suom. Islamin usko on oikea usko). [2][8]

Hakimcan oli yksi seitsemästä Suomen tataareista, joka osallistui vuonna 1938 Varsovassa järjestettyihin Idel Uralin 20-vuotismuistojuhliin. (Idel-Ural oli ollut lyhytaikainen yritys luoda valtio Volgan ja Uralvuoriston tienoille vuonna 1918).[9]

Hakimcanin on sanottu kokeneen ainaista kaipuuta synnyinseuduillensa. Kesäkuussa vuonna 1970 hänet kutsuttiin Kazaniin kulttuurivaikuttaja Ymär Daherin yhdistyksen järjestämänä. Siellä heidät otettiin virallisissa merkeissä vastaan Tatarstanin tiedeakatemian G. Ibrahimovin kielen, kirjallisuuden ja taiteen instituutissa. Vieraana oli myös muun muassa Tampereella luennoinut tiedemies-folkloristi İlbaris Nadirov. Matkan aikana Hakimcan kävi samalla osoittamassa kunnioituksensa runoilija Tukain haudalla.[10][2][11]

Venäläinen tutkija Z.G. Garipova vuonna 2015 tekstissään "tataarit maanpaossa" mainitsi Hakimcanin viitatessaan ulkomailla vaikuttaneisiin tataarilaisiin tekijöihin.[12]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aysa ja poikansa, jääkiekkoilija Räshid Hakimsan.
Tytär, näyttelijä/laulaja Aliye, Moskovan rautatieasemalla vuonna 1957.

Aisa Hakimcanin vaimo oli nokialainen Sylvia (1904-1965), joka kääntyi islamin uskoon ja oli aktiivisesti mukana tataariyhteisön toiminnassa miehensä kanssa.[13] Heillä oli kaksi lasta; teatterinäyttelijätär/laulaja Aliye (1922-2013), sekä poika, jääkiekkoilija/erotuomari Räshid Hakimsan.[14][15] Hakimcanin kaksi vanhempaa veljeä, Ibrahim ja Siddik, sekä hänen äitinsä Merjam Alautdinoff (1863-1947) asuivat myös Suomessa.[16]

Versioita nimestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläisittäin Айся Хакимджанов; Aisja Hakimdžanov, Hakimsanoff, Hakimsan - Aisa Hakimcan. Tataarin kirjakielellä nimi on Ğäysä Xäkimcanov (Гайсә Хәкимҗанов).[8][2][17][18][19][20][21]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Baibulat, Muazzez: Tampereen Islamilainen Seurakunta: juuret ja historia. Gummerus Kirjapaino Oy, 2004. ISBN 952-91-6753-9.
  • Bedretdin, Kadriye: Kirjoituksia Suomen Tataareista. Suomen Itämainen Seura, 2011. ISBN 978-951-9380-78-0.
  • Leitzinger, Antero: Mishäärit - Suomen vanha islamilainen yhteisö. Kirja-Leitzinger, 1996. ISBN 952-9752-08-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Antero Leitzinger: Mishäärit: Suomen vanha islamilainen yhteisö, s. 45. (Sukunimen ääntäminen). Kirja-Leitzinger, 1996. ISBN 952-9752-08-3.
  2. a b c d e f g h Baibulat, Muazzez: Tampereen Islamilainen Seurakunta: juuret ja historia, s. 146. Gummerus Kirjapaino Oy, 2004. ISBN 952-91-6753-9.
  3. Leitzinger 1996, s. 45
  4. a b c Harry Halen: Lahjan Hedelmät (kirjassa Tugan Tel - Kirjoituksia Suomen Tataareista, 2011, toim. Kadriye Bedretdin), s. 341. Suomen Itämainen Seura, 1996. ISBN 978-951-9380-78-0.
  5. Leitzinger 1996, s. 218
  6. Tampereen tataariseurakunta Kauppalehti. Viitattu 17.10.2021.
  7. Baibulat 2004, s. 190, 192.
  8. a b Harry Halen: Lahjan Hedelmät (kirjassa Tugan Tel: Kirjoituksia Suomen Tataareista, toim. Kadriye Bedretdin, 2011), s. 346. Suomen Itämainen Seura, 1996. ISBN 978-951-9380-78-0.
  9. Muazzez Baibulat: Tampereen Islamilainen Seurakunta: juuret ja historia, s. 114. Gummerus Kirjapaino Oy, 2004. ISBN 952-91-6753-9.
  10. Minnullin K.M., O.R. Khisamov & M.I. Ibragimov (eds) 2019. Institut yazyka, literatury i isskustva imeni G. Ibragimova [The Ġ. Ibrahimov Institute of Language, Literature and the Arts]. Kazan: Institut yazyka, literatury i isskustva imeni G. Ibragimova.
  11. Baibulat 2004, s. 158
  12. З.Г. Гарипова: Мөһаҗирлектәге татарларның милли-мәдәни тормышы ft.antat.ru. 2015. Viitattu 9.8.2022.
  13. Baibulat 2004, s. 66, 197, 207
  14. Baibulat, Muazzez: Tampereen Islamilainen Seurakunta: juuret ja historia, s. 254 & 179. Gummerus Kirjapaino Oy, 2004. ISBN 952-91-6753-9.
  15. HAKIMSAN ALIYE ROSE-MARIE hautahaku.fi. Viitattu 22.6.2022.
  16. Leitzinger 1996, s. 131, Baibulat 2004, s. 66
  17. 01.12.1935 Tampereen osoitekalenteri No. 1936 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 26.5.2022.
  18. Ramil Belyaev: [https://core.ac.uk/download/pdf/132490955.pdf ТАТАРСКАЯ ДИАСПОРА ФИНЛЯНДИИ: ВОПРОСЫ ИНТЕГРАЦИИ И СОХРАНЕНИЯ ИДЕНТИЧНОСТИ] 2017. UNIVERSITY OF HELSINKI - Department of World Cultures. Viitattu 14.4.2022.
  19. ТАТАР ИР-АТ ИСЕМНӘРЕ (ТАТАРСКИЕ МУЖСКИЕ ИМЕНА В АЛФАВИТНОМ ПОРЯДКЕ) magarif-uku.ru. Viitattu 26.5.2022.
  20. TATAR TABLE OF CORRESPONDENCES CYRILLIC - ROMAN BGN/PCGN 2007 Agreement geonames.nga.mil. Viitattu 26.5.2022.
  21. kärim kamal: Könbatış xristiannarı Pasxanı bilgeli, yaña Papa üzeneñ berençe "Urbi et Orbi" yullamasın yasadı 2006. Viitattu 1.8.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]