Aisa Hakimcan

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aisa Hakimcan
Aisä Häkimcan (cropped).jpg
Henkilötiedot
Muut nimet Aisja Hakimsan
Syntynyt13. maaliskuuta, 1896
Nižni Novgorodin kuvernementti, Venäjän keisarikunta
Kuollut5. marraskuuta, 1972 (76 vuotta)
Tampere, Suomi
Ammatti Taiteilija, johtaja, julkaisija, kauppias
Lapset Aliye Hakimsan, Räshid Hakimsan
Sukulaiset Ibrahim, Siddik (veljet)
Muut tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Aisa Hakimcan [hakimd͡ʒan] (myös nimellä Aisja Hakimsan, 13. maaliskuuta 18965. marraskuuta 1972) oli Tampereen tataariyhteisön piireissä vaikuttanut taiteilija, johtaja sekä julkaisija.[1][2][3]

Elämänkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aisa Hakimcan oli kotoisin Nižni Novgorodin kuvernementin Aktukin kylästä. Suomeen hän tuli vuonna 1917.[1][4]

Monien muiden sukupolvensa tataarien tavoin hän toimi kauppiaana, mutta Tampereen tataariyhteisön keskuudessa Hakimcan tunnettiin pääsääntöisesti vankkana johtajana sekä monipuolisena taiteilijana.[1][5]

Hakimcan oli vuonna 1939 perustetun lyhytikäiseksi jääneen Tampereen islamilaisen yhdistyksen puheenjohtaja.[6] Hän oli 1940-luvulla mukana perustamassa Tampereen islamilaista seurakuntaa (vuodesta 2019 Tampereen tataariseurakunta) ja myöhemmin toimi sen hallituksessa. Hakimcan oli Tampereen Turkkilaisen Yhdistyksen puheenjohtaja 1940-luvun lopulla ja varapuheenjohtaja monia kertoja.[1][5][7]

Taiteilijana, Hakimcan hallitsi monet instrumentit. Hän toimi myös kuoronjohtajana ja teatteriohjaajana. Hänet tunnettiin etenkin Aliye Banu sekä Asıl Yar -nimisistä näytelmistä. Välillä hän myös esiintyi lavalla itse. Hänen ääntään on kuvailtu hyvin melodiseksi, sopien myös Ramadan kuukausien tarawih-rukouksiin.[1]

Hakimcan tunnettiin myös runoilijana. Yksi hänen tekeleistään luki seuraavasti; "Bılmesem il dertlerın, min bulay yazmas idım. Milletımni söymesem, kulıma kalem almas idım", (suomeksi) "Ellen kansani tuskaa tietäisi, näin en kirjoittaisi. Kynää käteeni en ottaisi, ellen kansaani rakastaisi". Kyseinen teksti löytyi hänen itse julkaisemastaan kolmiosaisesta vihkosesta, johon hän oli kerännyt yhteisönsä tuotoksia 1950-luvulla.[1]  

Vuonna 1966, hän julkaisi imaami Habibur-Rahman Shakirin kanssa runoilija Abdulla Tukaille omistetun vihkosen. Kauppias Semiulla Wafinin kanssa hän julkaisi Islamin uskosta kertovan teoksen.[1][2]

Hakimcan oli yksi seitsemästä Suomen tataareista, joka osallistui vuonna 1938 Varsovassa järjestettyihin Idel Uralin 20-vuotismuistojuhliin.[8]

Tampereen tataariyhteisön jäsenten mukaan Aisa Hakimcan koki kaipuuta synnyinseuduillensa. Kolme vuotta ennen kuolemaansa, hän kuitenkin pääsi matkaamaan Kazaniin, käyden samalla mm. Tukain haudalla.[1]

Aisa Hakimcanilla oli tataarilaista teatteria harrastanut tytär Aliye, sekä poika, jääkiekkoilija Räshid Hakimsan.[9] Hakimcanilla oli kaksi veljeä, Ibrahim ja Siddik.[10]

Valikoidut julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kisäk millī ši`ïr vä ğïrlar (1956-1966, suom. Pieniä kansallisia runoja ja lauluja) [5]
  • Abdulla Tukay (1966, toim. Habibur-Rahman Shakir) [11]
  • Islām dīne ḥaqq dīnder (suom. Islamin usko on oikea usko) [2]

Valikoidut näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Zöleyha (1932, näyttelijä) [12]
  • Aliye Banu (1934, näyttelijä) [13]
  • Aliye Banu (1946, ohjaaja) [14]
  • Asıl Yar (1949, ohjaaja) [14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Baibulat, Muazzez: Tampereen Islamilainen Seurakunta: juuret ja historia. Gummerus Kirjapaino Oy, 2004. ISBN 952-91-6753-9.
  • Bedretdin, Kadriye: Kirjoituksia Suomen Tataareista. Suomen Itämainen Seura, 2011. ISBN 978-951-9380-78-0.
  • Leitzinger, Antero: Mishäärit - Suomen vanha islamilainen yhteisö. Kirja-Leitzinger, 1996. ISBN 952-9752-08-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Baibulat, Muazzez: Tampereen Islamilainen Seurakunta: juuret ja historia, s. 146. Gummerus Kirjapaino Oy, 2004. ISBN 952-91-6753-9.
  2. a b c Harry Halen: Lahjan Hedelmät (kirjassa Tugan Tel: Kirjoituksia Suomen Tataareista, toim. Kadriye Bedretdin, 2011), s. 346. Suomen Itämainen Seura, 1996. ISBN 978-951-9380-78-0.
  3. Antero Leitzinger: Mishäärit: Suomen vanha islamilainen yhteisö, s. 45. (Sukunimen ääntäminen). Kirja-Leitzinger, 1996. ISBN 952-9752-08-3.
  4. Leitzinger 1996, s. 45
  5. a b c Harry Halen: Lahjan Hedelmät (kirjassa Tugan Tel - Kirjoituksia Suomen Tataareista, 2011, toim. Kadriye Bedretdin), s. 341. Suomen Itämainen Seura, 1996. ISBN 978-951-9380-78-0.
  6. Leitzinger 1996, s. 218
  7. Tampereen tataariseurakunta Kauppalehti. Viitattu 17.10.2021.
  8. Muazzez Baibulat: Tampereen Islamilainen Seurakunta: juuret ja historia, s. 114. Gummerus Kirjapaino Oy, 2004. ISBN 952-91-6753-9.
  9. Baibulat, Muazzez: Tampereen Islamilainen Seurakunta: juuret ja historia, s. 254 & 179. Gummerus Kirjapaino Oy, 2004. ISBN 952-91-6753-9.
  10. Antero Leitzinger: Mishäärit - Suomen vanha islamilainen yhteisö, s. 131. Helsinki: Kirja-Leitzinger, 1996. ISBN 952-9752-08-3.
  11. Abdulla Tukay | Kansalliskirjasto finna.fi. Viitattu 12.5.2021.
  12. Baibulat 2004, s. 175
  13. Baibulat 2004, s. 177
  14. a b Baibulat 2004, s. 154