Tämä on lupaava artikkeli.

Sadri Maksudi Arsal

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sadri Maksudi Arsal
Sadreddīn b. Nizāmeddin al-Maqsūdī
Muotokuva vuodelta 1907.
Muotokuva vuodelta 1907.
Henkilötiedot
Syntynyt23. heinäkuuta 1878
Kazan, Venäjän keisarikunta
Kuollut20. helmikuuta 1957 (78 vuotta)
Istanbul, Turkki
Poliitikko
Puolue Islamilainen perustuslaillinen puolue
Asema Idel-Uralin presidentti
Tutkinnot Sorbonnen yliopisto
Puoliso Kamile Arsal

Sadri Maksudi Arsal (18801957) oli 1900-luvun alun Venäjän tataarien kansallisen heräämisen johtomiehiä. Hän toimi monipuolisesti kirjailijana, lakimiehenä, kansanedustajana sekä Venäjän duumassa että Turkissa, presidenttinä, oikeushistorian professorina, turkkilaisuuden tutkijana ja Kansainliiton valtuutettuna. Hän oli myös läheisessä kosketuksessa Suomen ja suomalaisten kanssa. Arsal oli lyhytaikaisen Idel-Ural valtion presidentti.[1][2]

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maksudin nimi oli alun perin Sadreddīn b. Nizāmeddin al-Maqsūdī. Toimiessaan poliitikkona Venäjällä hänen nimekseen kirjattiin matrikkeliin venäläistetty muoto Sadrutdin Nisamutdinovitš Maksudov (Садретдин Низаметдинович Максудов). Turkissa hän käytti vuodesta 1935 lähtien nimeä Sadri Maksudi Arsal. Hänen vaimonsa nimi oli Kamile Arsal.[1]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maksudi syntyi vuonna 1880, (vanhan ajanlaskun mukaan 1879) Tašsun (”Kiviveden”) kylässä lähellä Kazania. Juuri täältä ovat lähteneet myös useimmat Suomessa asuvista tataareista, mikä saattaa selittää Maksudin mielenkiinnon Suomea kohtaan. Perheen kotikielenä oli ”turkki” (nykytermein kyseessä on tataari). Sadri Maksudin isä Nisamutdin lienee ollut opillisesti sivistynyt. Isänsä johdolla poika sai varhaisimmat opinalkeet.[3]

Viisitoistavuotiaana Maksudi matkusti vanhimman veljensä kanssa Krimille Bahtšisaraihin, missä hän perehtyi islamilaisen lainopin alkeisiin ja arabian kieleen. Myöhemmin hän oleskeli jonkin aikaa Pietarissa ja myös Jasnaja Poljanassa Leo Tolstoin luona. Sieltä Maksudi matkusti elokuussa 1901 Konstantinopolin kautta Pariisiin. Vuoden 1902 lopulla hänet hyväksyttiin Pariisin yliopiston lainopilliseen tiedekuntaan, missä hän suoritti lakitieteen kandidaatin tutkinnon. Samaan aikaan hän opiskeli Sorbonnessa filosofiaa, kirjallisuutta ja sosiologiaa. Viimeisellä kurssilla hän toimi jo lehtorina ja selvitteli Venäjän islamilaisten kansojen olosuhteita opiskelijoille.[3]

Poliitikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuun alussa 1906 Maksudi palasi Berliinin kautta Venäjälle. Nižni Novgorodissa hän liittyi islamilaiseen perustuslailliseen puolueeseen ja toimi tehokkaasti puolueen järjestämiseksi. Puolue valitsi hänet piirikunnan edustajaksi, mutta pian hän sai tärkeämmän luottamustoimen, sillä hänet valittiin 1907 Kazanin kuvernementin turkkilaisten edustajaksi toiseen valtakunnanduumaan.[3]

Duuman edustajaksi tultuaan Maksudi sai huomattavan luottamustoimen, sillä duuma valitsi keskuudestaan sihteerin ja viisi apulaissihteeriä; turkkilaisten edustajan osaksi tulivat ensimmäisen apulaissihteerin tehtävät. Kun toinen valtakunnanduuma hajotettiin, Maksudi valittiin jälleen entisen vaalipiirinsä edustajaksi kolmanteen duumaan 1908. Duuman jäsenenä hän hyvin puolusti erityisesti Venäjän turkkilaisten oikeuksia. Kolmannessa duumassa Maksudi puolusti myös Suomen oikeuksia kiihkovenäläisten Suomen itsehallintoon ja hallitusmuotoon suunnattuja hyökkäyksiä vastaan. Hän esitti eräässä tapauksessa jopa vastalauseen Suomen puolesta.[3]

Vuonna 1917 bolševikkien julistettua kaikkien kansallisuuksien itsemääräämisoikeuden kokoontui Ufaan Idel-Uralin valtuuskunta, eräänlainen eduskunta, jonka puheenjohtajaksi Maksudi valittiin. Hänen aloitteestaan perustettiin myös Sisä-Venäjällä ja Siperiassa asuvien islamilaisten Kansallis-sivistyksellinen vapausliike -niminen järjestö. Maksudi tuli myös sen järjestön puheenjohtajaksi. Bolševismin saatua kyllin lujan otteen islamilaisten kansallinen liike hajotettiin, ja Maksudi joutui 1918 pakenemaan Suomeen, mistä hän löysi oleskelupaikan Tampereelta, paikallisen tataarin Imad Samaletdinin kotoa.[3][2]

Maanpaossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sadri Maksudi Bey Turkin-vuosinaan.

Suomesta Maksudi jatkoi matkaansa 1919 Pariisin rauhankonferenssiin, jossa hän vetosi Sisä-Venäjällä ja Siperiassa asuvien turkkilaisten poliittisten oikeuksien puolesta. Ensimmäisen maailmansodan voittajavaltiot eivät tosin osoittaneet myötätuntoa. Maksudi nimitettiin kuitenkin Sorbonnen yliopiston yhteydessä toimineeseen laitokseen turkkilais-tataarilaisten kansojen historian professoriksi.[3]

Muutaman vuoden kuluttua uusi Turkin valtio kutsui hänet Ankaran yliopistoon oikeustieteen professoriksi. Turkissa Maksudi toimi myös kansanedustajana kolmen vaalikauden ajan. Turkin uudistusten yhteydessä hän joutui usein neuvottelemaan, varsinkin vuosien 1928 ja 1938 sivistyksellisistä, kielellisistä ja yhteiskunnallisista muutoksista. Myöhemmin hän sai myös Istanbulin yliopiston kunniaprofessorin arvon.[3]

Maksudi tunsi hyvin myös Suomen historian, Kalevalan ja suomen kielen nousun sivistyskieleksi. Hän olisi vielä vanhoilla päivillään halunnut vierailla Suomessa, mutta aie ei toteutunut, sillä Sadri Maksudi Arsal kuoli helmikuussa 1957 Istanbulissa.[3]

Turkissa julkaistuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oikeustieteen perusopit (Hakukun Umumi Esasları), Ankara 1937.[3]
  • Oikeushistorian opit (Hukuk Tarihi Dersleri), Ankara 1941.[3]
  • Yleinen oikeushistoria (Umumi Hukuk Tarihi), Ankara 1942.[3]
  • Turkin historia ja oikeus (Türk Tarihi ve Hukuk), Istanbul 1947.[3]
  • Kansallisuus ja sen sosiologiset perusteet, Istanbul 1955.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Anon. 1932: Suomalaisilla tutkijoilla suuri osuus turkkilaisten kansojen historian ja kielen tutkimisessa. – Kirjassa Tugan tel. Kirjoituksia Suomen tataareista. Toim. Kadriye Bedretdin. Suomen Itämainen Seura. Helsinki 2011. S. 155–157. Viittaussivu: 155. (Julk. ens. kerran Uudessa Suomessa 24.9.1932.)
  2. a b Muazzez Baibulat: Tampereen Islamilainen Seurakunta: juuret ja historia, s. 107. Gummerus Kirjapaino Oy, 2004. ISBN 952-91-6753-9.
  3. a b c d e f g h i j k l m Raevuori, Yrjö 1966: Turkkilainen lakimies Suomen ystävänä. – Kirjassa Tugan tel. Kirjoituksia Suomen tataareista. Toim. Kadriye Bedretdin. Suomen Itämainen Seura. Helsinki 2011. S. 159–167. Viittaussivut: 160–162, 164–165, 167.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Halén, Harry 1970: Sadri Maksudi Arsal – tataarilainen valtiomies ja kirjailija. Helsingin yliopiston altailaisen kielentutkimuksen pro gradu -tutkielma.
  • Baibulat, Muazzez: Tampereen Islamilainen Seurakunta: juuret ja historia. Gummerus Kirjapaino Oy, 2004. ISBN 952-91-6753-9.