Epsilon
Epsilon (isona kirjaimena Ε, pienenä ε tai ϵ, kreik. έψιλον) on kreikkalaisen kirjaimiston viides kirjain. Sen äännearvo on sekä muinais- että nykykreikassa [e], ja sen nimi epsilon tai e psilos tarkoittaa ”paljasta e:tä” vastakohtana eetalle. Kreikkalaisissa numeroissa epsilonin lukuarvo on 5.[1]
Muinaiskreikassa epsilon äännettiin lyhyenä [e]-äänteenä, siinä missä eeta äännettiin pitkänä [e:]-äänteenä. Nykykreikassa epsilonin ääntämys on säilynyt samana, kun taas eeta ei enää vastaa sen pidennettyä versiota vaan [i]-äännettä.[1]
Latinalaisessa kirjaimistossa epsilonia vastaa kirjain E/e ja kyrillisessä kirjaimistossa kirjain Е/е. Suomen kieleen epsilon translitteroidaan sekä muinaiskreikasta että nykykreikasta e.
Muoto ja sen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Epsilon on kehittynyt foinikialaisen kirjaimiston kirjaimesta 
(he), josta ovat kehittyneet myös heprean kielen he ja arabian kielen hā’. He-kirjain merkitsi konsonanttia, mutta kreikan kielessä siitä kehittyi vokaali. He on luultavasti kuvannut kädet pystyssä seisovaa ihmistä, mutta sen muoto on pelkistynyt ja kääntynyt poikittain.[2]
Arkaaisissa kirjaimistoissa epsilon oli foinikialaisen esikuvan tavoin usein peilikuva nykyiseen nähden, ja sen ”piikit” osoittivat vasemmalle. Myöhemmin kirjain kääntyi nykyiseen asentoon.[3] Epsilon oli käytössä kaikissa paikallisissa kreikkalaisissa kirjaimistoissa, ja sen muoto oli suuntaa ja kallistusta lukuun ottamatta suhteellisen samanlainen useimmissa kirjaimistoissa. Joissakin kirjaimistoissa (mm. Korintti, Epeiros) epsilon saattoi kuitenkin muistuttaa B-kirjainta ja toisissa (mm. Sikyon) tiimalasia.[4]
Epigrafisissa lähteissä epsilonista esiintyy muun muassa seuraavanlaisia variantteja:[5]
Merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ε on usein kulman nimenä.
- ϵ on mielivaltaisen pieni positiivinen luku, esimerkiksi raja-arvon ja funktion jatkuvuuden määritelmissä ja niihin perustuvissa todistuksissa.
- ϵ on Levi-Civita-symboli.
- ε on suorituskyvyn tunnus.
- ε on permittiivisyyden tunnus.
- ε on emissiosuhde.
- ε on lujuusopissa venymän tunnus.
Muita merkityksiä
- ε´ on kreikkalaisissa numeroissa luku 5.[1]
- ε on tietojenkäsittelytieteessä tyhjä merkkijono (pituus 0)
- ε on graafiteoriassa tyhjän kaaren merkki.
- ε on LVI-tekniikassa rekuperaatioasteen tunnus.lähde?
- ε on tähtitieteessä yleensä tähdistön viidenneksi kirkkain tähti (Bayerin designaatio).
- ɛ on IPA:ssa lavea puoliväljä etuvokaali
Tietokonejärjestelmissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tietokoneissa epsilon koodataan eri merkistöissä seuraavasti:
| Ε | ε | ϵ | |
|---|---|---|---|
| ASCII, koodisivut 437, 860, 861, 862, 863 |
0x45 |
0xEE | |
| ASCII, koodisivut 850, 852, 857, 864 | 0x45 | ||
| ASCII, koodisivu 869 | 0xA8 | 0xDE | |
| Unicode | U+0395 | U+03B5 | U+03F5 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kiilunen, Jarmo & Nikki, Nina: Alfasta oomegaan. Uuden testamentin kreikan tukipaketti, s. 124–127. Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 103. Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2013. ISBN 978-951-9217-58-1.
- ↑ Korpela, Jukka K.: Kirjainten tarinoita (pdf) (s. 59) jkorpela.fi. Viitattu 15.4.2016.
- ↑ Voutiras, E.: ”The introduction of the alphabet”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 267. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3.
- ↑ Karali, M.: ”Writing systems”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 204–205. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3.
- ↑ Ancient Greek letter forms Poinikastas. Centre for the Study of Ancient Documents, University of Oxford. Viitattu 15.12018.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Epsilon Wikimedia Commonsissa
