Vladimir Kirillovitš Romanov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vladimir Kirillovitš Romanov (toinen oikealta).

Suuriruhtinas Vladimir Kirillovitš Romanov (venäjäksi Влади́мир Кири́ллович Рома́нов) (30. elokuuta 1917 Porvoo21. huhtikuuta 1992 Miami) oli venäläinen aatelismies ja Romanov-suvun päämies vuodesta 1938 vuoteen 1992. Häntä pidettiin perimysjärjestyksen mukaisena keisarillisen Venäjän kruununtavoittelijana.

Vladimir Kirillovitšin vanhemmat Kirill Vladimirovitš Romanov ja Victoria Melita Saksi-Koburg pakenivat Venäjän vallankumouksen tieltä 1917 turvaan Suomeen, Haikon kartanoon. Vladimir Kirillovitš syntyi Porvoossa ja kastettiin Haikossa. Suomesta Romanovin perhe muutti Coburgiin, Saksaan ja lopulta Ranskaan, missä hänen vanhempansa asuivat koko loppuelämänsä.

Hän meni naimisiin ruhtinatar Leonida Georgijevna Bagration-Muhranskin kanssa 13. elokuuta vuonna 1948. Puoliso oli myös venäläistä aatelissukua, jonka juuret ovat Georgiassa.

1930-luvulla Vladimir Kirillovitš asui Englannissa, jossa hän työskenteli autotehtaassa. Toisen maailmansodan aikana hän asui Saint-Brieuc'ssä, Bretagnessa. Vuonna 1944 miehittäjä-Saksan armeija vaati häntä lähtemään, koska pelättiin vihollisen maihinnousua. Hän asui vanhimman sisarensa Maria Kirillovnan miehen, Emich-Leningenin prinssi Karlin linnassa Amorbachissa, Baijerissa vuoteen 1945. Saksan tappion jälkeen suurruhtinas pelkäsi jäävänsä neuvostoliittolaisten vangiksi ja siirtyi Itävaltaan ja sitten Liechtensteinin rajalle. Kuitenkaan Liechtenstein ja sen paremmin Sveitsikään ei antanut hänelle viisumia joten hän palasi takaisin Itävaltaan missä hän asui kuukauden amerikkalaisten miehitysvyöhykkeellä.

Vladimirin täti Orleansin Beatrice Orleansin prinssi Alfonson vaimo hankki hänelle Espanjan viisumin. Vladimir asui San Lucarssa. Espanjasta Vladimir muutti Yhdysvaltoihin. Loppuelämänsä Vladimir Kirillovitš Romanov asui lähinnä Madridssa, mutta vietti paljon aikaa myös Bretagnessa ja Pariisissa.

Vladimir Kirillovitš vieraili Venäjällä ensimmäistä kertaa marraskussa vuonna 1991 tuolloisen Pietarin kaupunginjohtajan Anatoli Sobtshakin kutsusta. Matkan aikana hän tapasi myös Venäjän ortodoksisen kirkon johtajan, patriarkka Aleksi II:n. Tämä matka jäi hänen ainoakseen Venäjälle. Vladimir kuoli sydänkohtaukseen ollessaan vierailulla Yhdysvalloissa Miamissa, Floridassa huhtikuussa 1992.

Suuriruhtinas Vladimir haudattiin suurin juhlallisuuksin Pietari-Paavalin linnoitukseen Pietariin. Samassa linnoituksessa lepäävät kaikki Venäjän hallitsijat aina Aleksanteri Nevskistä Nikolai II:een. Hänen kuolemansa jälkeen hänen tyttärestään Maria Vladimirovna Romanovasta tuli Romanov-suvun päämies ja Venäjän kruununtavoittelija; perimysjärjestyksestä on myös muita tulkintoja. Eräs merkittävimpiä on tsaari Paavali I:n säätämä Paavalin laki, joka määrää kruununperimyksen kulkemaan vain suoraa mieslinjaa pitkin eli naiset eivät olisi oikeutettuja perimykseen. Tämän lain oletetaan juontuvan tsaari Paavalin äärimmäisen vaikeasta suhteesta äitiinsä Katariina Suureen.