Kirill Vladimirovitš Romanov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kiril Vladimirovitš Romanov

Suuriruhtinas Kirill Vladimirovitš Romanov (Кири́лл Влади́мирович Рома́нов, 12. lokakuuta 1876 Tsarskoje Selo, Venäjä12. lokakuuta 1938 Neuilly, Ranska) oli venäläinen aatelismies, Romanov-suvun päämies vuodesta 1917 vuoteen 1938 ja Venäjän kruununtavoittelija.

Kirill Vladimirovitš Romanovin vanhemmat olivat suuriruhtinas Vladimir Alexandrovitš Romanov, joka oli tsaari Aleksanteri II:n poika, sekä suuriruhtinatar Maria Pavlovna. Kirill Vladimirovitš sai merisotakoulutuksen ja palveli myöhemmin Japanin sodassa Port Arthurissa komentaja Makarovin lippulaivalla Petropavlovskilla. Suuriruhtinas selvisi sodasta täpärästi ja haavoittuneena aluksen ajettua japanilaisten miinaan.

Nikolai II:n kruunajaisjuhlissa vuonna 1896 Kirill rakastui serkkuunsa Victoria Melita Saksi-Koburgiin, joka oli muun muassa Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Viktorian pojantytär. Sukulaisuussuhde ja se, että Victoria oli jo naimisissa Hessenin suurherttuan Ernst Ludwigin kanssa, tekivät suhteesta kuitenkin hovin piirissä mahdottoman. Erityisesti sitä vastusti keisarinna Aleksandra Fjodorovna, joka oli Ernst Ludvigin sisar. Vaikka Victorian ja Ernst Ludvigin liitto päättyi eroon 1901, Kirillin pyytämä avioliittolupa evättiin säännöllisesti. Kirill Vladimirovitš karkotettiin Venäjän kaukoitään, jossa hän osallistui Japanin sotaan. Tämän jälkeen hänen sallittiin muuttaa Saksaan, missä pariskunta avioitui syksyllä 1905. Tsaari riisti häneltä hänen arvonimensä ja määrärahansa eikä sallinut perheen asettua Venäjälle.

Kirill ja Victoria Melita asettuivat Saksassa Coburgiin Viktorian äidin palatsin vieressä sijaitsevaan taloon, jossa heidän ensimmäinen lapsensa Maria Kirillovna Romanova syntyi helmikuussa 1907. Myöhemmistä lapsista suuriruhtinatar Kira Kirillovna Romanova syntyi vuonna 1910 ja suuriruhtinas Vladimir Kirillovitš Romanov vuonna 1917 Suomessa.

Nikolai II leppyi vähitellen Kirillin vanhempien painostuksen vuoksi; hän tunnusti avioliiton pian ensimmäisen tyttären syntymän jälkeen ja myönsi äidille ja lapselle asianmukaiset arvonimet. Vuonna 1908 hän salli Kirillin palata Venäjälle ja palautti hänellä laivastossa olleen sotilasarvon. Kirillin asemaa vahvisti hänen nousunsa kolmanneksi kruununperimysjärjestyksessä. Vuonna 1910 Kirill asettui vaimonsa ja kahden tyttärensä kanssa Pietariin.

Helmikuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1917 Kirill Vladimirovitš Romanov ja Victoria pakenivat Suomeen Haikon kartanoon. Samana vuonna, 30. elokuuta 1917, heille syntyi Porvoossa poika, joka kastettiin Haikossa Vladimir Kirillovitš Romanoviksi. Tsaariperheen tuhouduttua suuriruhtinas Kirillistä tuli ympäri maailmaa hajaantuneen Romanov-suvun päämies. Suomesta Kirill Vladimirovitš ja Victoria muuttivat pois vuonna 1919 ja asettuivat ensin Saksaan Coburgiin. Lopulta 1925 he asettuivat Ranskaan loppuelämäkseen.

Vuonna 1924 Kirill Vladimirovitš Romanov julisti itsensä Pariisissa Venäjän maanpaossa olevaksi keisariksi ja ryhtyi tavoittelemaan kruunua. Hän kuoli vuonna 1938 Ranskassa, kaksi vuotta puolisonsa jälkeen.