Venäjän väliaikainen hallitus
Wikipedia
Venäjän väliaikainen hallitus syntyi 1917, kun viimeinen tsaari Nikolai II syöstiin pois vallasta helmikuun vallankumouksessa maaliskuussa 1917. Pietarissa toimivaa väliaikaista hallitusta johti ensin ruhtinas Georgi Lvov ja sitten sosialistivallankumouksellinen (eseri) Aleksandr Kerenski, lopulta diktaattorina.
Väliaikainen hallitus oli aluksi liberaalien johdossa, toteutti sananvapauden ja muut ihmisoikeudet, lakkautti kuolemantuomion, vapautti poliittiset vangit (muun muassa bolsevikit ja P. E. Svinhufvudin), päätti sortokauden jne, mutta se jatkoi erittäin epäsuosittua ensimmäistä maailmansotaa Saksaa vastaan, mikä murensi hallituksen suosion. Bolsevikit epäonnistuivat heinäkuun kaappausyrityksessään, mutta tällöin liberaalit luopuivat vallasta Kerenskin hyväksi ja bolsevikit kaatoivat Kerenskin väliaikaisen hallituksen vallankaappauksella, joka synnytti lopulta sosialistisen Neuvostoliiton.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Väliaikainen hallitus
Ensimmäinen maailmansota oli ajanut maan epäjärjestykseen vuonna 1915–6 ja osaltaan aiheuttanut tsaarin kukistumisen. Tsaaria vastustava oppositio voimistui sodan edetessä ja 1916 alkoi näkyä puute Pietarissa, jossa lopulta puhkesi leipämellakoita. Maaliskuun vallankumous ajoi keisari Nikolai II:n vallasta 28. maaliskuuta ja hänen veljensä Mikael Aleksandrovitšin luopumaan vallasta seuraavana päivänä, jonka jälkeen Nikolai suljettiin kesäasunnolleen Tsarskoje Seloon.
| Ministeri | Tehtävissä | Puolue |
|---|---|---|
| Pääministeri ja sisäasiainministeri Georgi Lvov Aleksandr Kerenski |
23.3.1917 – 21.7.1917 21.7.1917– 8.11.1917 |
sitoutumaton eseri |
| Ulkoasiainministeri Pavel Miljukov Mihail Tereštšenko |
23.3.1917 – 15.5.1917 15.5.1917 – |
kadetti sitoutumaton |
| Sota- ja laivastoministeri Aleksander Gutškov |
23.3.1917 – 29.4.1917 29.4.1917 – |
kadetti |
| Kulkulaitosministeri N.V. Nekrasov |
23.3.1917 – 21.7.1917 |
kadetti |
| Valtiovarainministeri N.V. Nekrasov |
21.7.1917 – 17.9.1917 |
kadetti |
| Kauppa- ja teollisuusministeri Aleksander Konovalov |
23.3.1917 – |
kadetti |
| Talousministeri Mihail Tereštšenko |
23.3.1917 – |
sitoutumaton |
| Opetusministeri Andrei Manuilov |
23.3.1917 – |
kadetti |
| Pyhän synodin yliprokuraattori V. N. Lvov |
23.3.1917 – |
keskustalainen |
| Maatalousministeri Andrei Šingarev |
23.3.1917 – |
kadetti |
| Oikeusministeri Aleksandr Kerenski |
23.3.1917 – |
eseri |
Neljännen valtakunnanduuman väliaikainen komitea otti tsaarin vallan. Väliaikaisen komitean luottamus oli väliaikaisen hallituksen toiminnan pohja. Sen perustuslaillisuus oli kyseenalainen, koska Nikolai hajotti duuman jo ennen vallasta poistumistaan, mutta ulkovallat tunnustivat väliaikaisen hallituksen pian Venäjän lailliseksi hallitukseksi.
Sitä johtanut pääministeri oli samalla valtionpäämies. Näin Venäjästä tuli käytännössä parlamentaarinen maa, vaikka se oli teoriassa monarkia, jossa tsaarin valtaa käytti pääministeri. Pääministerinä toimi ensin ruhtinas Georgi Lvov, myöhemmin Aleksandr Kerenski. Lvovin ruhtinaan johtaman hallituksen näkyvimmät jäsenet olivat perustuslaillisdemokraattinen (kadetti) ulkoministeri Pavel Miljukov ja sosialistivallankumouksellinen (eseri) oikeusministeri Kerenski, jota sanottiin hallituksen todelliseksi pääministeriksi. Väliaikainen hallitus loi osaltaan kaksoisvallan Venäjälle, sillä sen kanssa kilpaili Pietarin neuvosto.
Väliaikainen hallitus oli oikeistolainen ja siinä oli paljon kadettipuolueen jäseniä. Väliaikaisen hallituksen aikana Venäjän hallitusmuoto muuttui keisarikunnasta tasavallaksi. Se antoi vapaamielisen julistuksen, joka poisti muun muassa uskontoon perustavan syrjinnän ja kuolemanrangaistuksen, ja muun muassa palautti Suomelle sillä ennen vuotta 1899 olleet oikeudet. Välikaista hallitusta ei oltu tarkoitettu pysyväksi, vaan uuden hallituksen nimittävä perustuslakia säätävä kansalliskokous oli tarkoitus järjestää marraskuussa 1917. Perustuslakia säätävän kokouksen oli määrä päättää Venäjän kohtalosta.
kk, np.
Bolsevikit saattoivat toimia laillisesti väliaikaisen hallituksen johtaessa maata. He joutuivat alussa hyväksymään väliaikaisen hallituksen, koska olivat heikkoja. Pian bolsevikit jakautuivat hallituksen sotapolitiikan suosijoihin ja vastustajiin. Vasta Vladimir Leninin saapuminen 3. huhtikuuta 1917 Pietariin ajoi bolsevikit samalle linjalle ja Lenin vaati heti huhtikuussa Venäjälle saapuessaan kaiken vallan siirtämistä neuvostoille.
Kerenskin rooli väliaikaisessa hallituksessa oli kaksijakoinen, hän oli sekä Pietarin neuvoston varapuheenjohtaja ja kuului myös hallitukseen.
Kerenskin hallitus ei halunnut irrottaa Venäjää ensimmäisestä maailmansodasta, vaan tuki ympärysvaltoja, erityisesti vanhaa liittolaistaan Ranskaa. Ranska halusi Venäjän taistelevan itärintamalla, koska se helpotti heihin kohdistuvaa painetta länsirintamalla. Länsivallat tunnustivat väliaikaisen hallituksen nopeasti, koska uskoivat sen olevan demokraattinen ja Venäjän sen avulla pysyvän ympärysvaltojen puolella sodassa. Neuvostojen ja väliaikaisen hallituksen välit ja kansan kannatus huononivat kevään edetessä sen takia, että hallitus päätti pysyä sodassa. Miljukov julisti ympärysvalloille lähettämässään nootissa hallituksen jatkavan sotaa Konstantinopolin ja Turkin salmien saamiseksi Venäjälle, eli jatkamaan perinteistä sotapolitiikkaa. Tämä "Miljukovin nootti" johti bolsevikkien aiheuttamiin mielenosoituksiin Miljukovia vastaan, ja niinpä hänet erotettiin hallituksesta eli "Lvovin ministeriöstä" toukokuun 5. päivänä.
Väliaikaiseen hallituksen nimitettiin lisää neuvostoista menševikkejä ja sosialistivallankumouksellisia ja siten yritettiin heikentää hallituksen ja neuvostojen välistä kilpailua.
Kerenskin käskystä aloitettiin niin sanottu Kerenskin hyökkäys itävaltalaisia vastaan kesäkuussa 1917. Sen tarkoituksena oli parantaa hallituksen mainetta voittoisan sodan johtajana. Se eteni jonkin matkaa Karpaattien lähistöillä, mutta kun saksalaiset tulivat itävaltalaisten avuksi, hyökkäys pysähtyi ja Kerenskin hallituksen ote herpaantui entisestään. Kapina riehui armeijassa ja venäläisiä rykmenttejä pakeni rintamalta.
Maaseudun talonpojat kaappasivat maan omasta aloitteestaan väkivalloin. Väliaikaisessa hallituksessa istuva eseripuolue ei kannattanut tätä anarkiaa maaseudulla. Vaikka eseri Tšernov kehotti lopettamaan maanvaltaukset, tästä ei maaseudulla välitetty. Maaseudun elintarviketoimituksia häirittiin tarkoituksella, jotta aiheutettaisiin nälkää ja tyytymättömyyttä kaupungeissa ja niiden kansa nousemaan kapinaan. Pietariin perustettiin bolsevikkien toimesta tehdaskomiteoita, jotka erottivat tehtaanjohtajia ja omistajia.
2. heinäkuuta syntyi spontaani lähinnä bolsevikkien kannattajien kansannousu, mutta se meni pieleen. Puoluejohto oli vastustanut kumousyritystä näin varhain, sillä bolsevikit olivat vielä heikkoja. Tämä ajoi myös hallituksen kriisiin ja ruhtinas Lvov erosi, 7. heinäkuuta Kerenskistä tuli hallituksen pääministeri ja muitakin liberaaleja korvattiin sosialisteilla. Heinäkuun lopulla kadettipuolue tuli taas hallitukseen.
Elokuussa 1917 monet ministerit erosivat ja pääministeri Aleksandr Kerenskistä tuli käytännössä Venäjän diktaattori.
Elokuun lopulla kapinallinen kenraali Lavrenti Kornilov hyökkäsi kohti Pietaria, aikoen kaapata vallan ja ryhtyä sotilasdiktaattoriksi tai palauttamaan tsaarinvallan pelastaakseen isänmaan ja heittääkseen pois vallasta sekä väliaikaisen hallituksen, että neuvostot. Kerenski pyysi apua muun muassa bolsevikeilta ja vapautti heinäkuun kapinan takia vangittuja bolsevikkijohtajia. Näin kapinoineet matruusit asettuivat Kerenskin kanssa yhdessä Kornilovia vastaan ja kaappaushanke torjuttiin, kun rautatietyöläiset kieltäytyivät kuljettamasta Kornilovia joukkoineen Pietariin. Silti samalla bolsevikit saivat enemmistön Pietarin ja Moskovan neuvostoissa. Maaseudulla talonpojat ryöstelivät yhä useammin suurtiloja.
[muokkaa] Viiden neuvosto
Vastustaakseen Pietarin neuvostoa Kerenski julisti 19. syyskuuta 1917 voimaan viiden neuvoston. Direktiohallitukseen kuuluivat tällöin enää vain Kerenski pääministerinä, Tereštšenko ulkoasiainministerinä, Verhovski sotaministerinä, Derderevski meriministerinä ja Nikitin posti- ja lennätinministerinä.
[muokkaa] Lokakuun vallankumous
-
Pääartikkeli: Lokakuun vallankumous
Pietarin neuvoston sotilaskomitea kaappasi vallan väliaikaiselta hallitukselta lokakuun vallankumouksessa marraskuussa 1917 bolsevikkien johdolla. Lokakuun vallankumouksen jälkeen syttyi Venäjän sisällissota, joka päättyi vuonna 1921 bolsevikkien voittoon. Vuonna 1922 muodostettiin Neuvostoliitto.
[muokkaa] Väliaikaisen hallituksen pääministerit
- Georgi Lvov (23. maaliskuuta – 21. heinäkuuta 1917)
- Aleksandr Kerenski (21. heinäkuuta – 8. marraskuuta 1917)
