Nikolai Vissarionovitš Nekrasov
Wikipedia
Nikolai Vissarionovitš Nekrasov (ven. Николай Виссарионович Некрасов, 1. helmikuuta 1879, Pietari, Venäjän keisarikunta – 7. toukokuuta 1940, Kazan, Neuvostoliitto) oli venäläinen liberaalipoliitikko. Hän toimi Suomen kenraalikuvernöörinä 17. syyskuuta 1917 – 7. marraskuuta 1917. Järjestyksessään hän oli Suomen viimeinen kenraalikuvernööri.
Nekrasov kävi kimnaasin Pietarissa ja sen jälkeen insinööri teknillisestä instituutista 1902. Valmistuttuaan hän toimi Tomskin teknologian instituutin rakennusinsinööriosaston lehtorina ja vuodesta 1905 statiikan ja sillanrakennustekniikan professorina.
Poliitikan puolella Nekrasov valittiin duuman jäseneksi 1907–1912 ja 1915–1917, josta ajasta hän vuosina 1915–1917 toimi varapuhemiehenä. Maaliskuun vallankumouksen jälkeen hän toimi ruhtinas Georgi Lvovin hallituksessa kulkulaitosministerinä 15. maaliskuuta – 21. heinäkuuta 1917 sekä sen jälkeen Aleksandr Kerenskin hallituksessa valtiovarainministerinä ja varapääministerinä 21. heinäkuuta – 17. syyskuuta 1917, jonka jälkeen hänet nimitettiin Suomen kenraalikuvernööriksi.
Nekrasovin lähtiessä 7. marraskuuta virkamatkalle Pietariin bolševikit aloittivat lokakuun vallankumouksen. Marraskuun 30. 1917 hän ilmoitti estyneensä hoitamasta virkaansa.
[muokkaa] Kirjallisuutta
Håkon Holmberg: (Keisarillisen) Suomen senaatin talousosaston puheenjohtajat, jäsenet ja virkamiehet 1909–1918 – elämäkerrallinen luettelo, Helsinki, 1964.
 |
Edeltäjä: Mihail Aleksandrovitš Stahovitš |
Suomen kenraalikuvernööri 1917 |
Seuraaja: – |
