Mikael Aleksandrovitš Romanov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suuriruhtinas Mikael Aleksandrovitš

Suuriruhtinas Mikael [1] Aleksandrovitš Romanov (ven. Михаил Александрович Романов, Mihail Aleksandrovitš Romanov; 4. joulukuuta (J: 22. marraskuuta) 1878 - 12. kesäkuuta 1918) oli Aleksanteri III:n ja Maria Fjodorovnan poika ja keisari Nikolai II:n veli. Mikaelin isoisä oli Aleksanteri II. Nikolain lisäksi Mikaelilla oli 4 sisarusta

Veljensä Georgin kuoleman jälkeen vuonna 1899 Mikaelistä tuli kruununperillinen kunnes Nikolaille syntyi poika, Aleksei, vuonna 1904.

Mikael aloitti suhteen Natalja Sergejevna Wulffertin (os. Šeremetervskaja), kahdesti eronneen aatelittoman naisen kanssa. He saivat pojan Georgin vuonna 1910. Mikael nimesi pojan veljensä Georgi Aleksandrovitš Romanovin mukaan. Georgi tunnettiin nimellä kreivi Brasov ja hän kuoli auto-onnettomuudessa 22. heinäkuuta vuonna 1931.

Mikael matkusti naisen kanssa ulkomaille ja he menivät salaa naimisiin Wienissä Pyhän Savvan serbialaisessa kirkossa 30. lokakuuta 1911. Ulkomaiset tiedustelupalvelut kuitenkin jäljittivät paria tiukasti ja Mikael menetti perintöruhtinas Aleksein syntymän jälkeen vuonna 1904 saamansa sijaishallitsijan arvonimen, eikä saanut palata kotimaahansa.

Mikael sai palata Venäjälle sodan sytyttyä. Hänen vaimonsa käytti nyt arvonimeä kreivitär Brasova. Hän puheli duuman vasemmistoedustajien kanssa, jopa asioita, joista kuka tahansa muu olisi kyyditty pariksikymmeneksi vuodeksi Siperiaan.

Suuriruhtinas Mikael komensi ensimmäisessa maailmansodassa ratsuväen "Villiä divisioonaa" ja palkittiin Pyhän Yrjön ristillä.

2. maaliskuuta/15. maaliskuuta vuonna 1917 Nikolai II luopui Pihkovassa kruunusta, jonka hän jätti veljelleen. Seuraavana päivänä Mikael allekirjoitti Pietarissa manifestin, jossa hän sanoi suostuvansa vain jos perustuslakia säätävä kokous niin päättäisi. Mikaelin manifesti:

» JULISTUSKIRJA.

Raskas taakka on Veljeni tahdosta laskeutunut hartioilleni, kun Hän on ennenkuulumattoman sodan ja kansassa vallitsevan levottomuuden aikana Minulle luovuttanut Venäjän Keisarillisen Valtaistuimen.

Kun Minua, samoin kuin koko kansaa, elähyttää ajatus, että Isänmaamme onni on ylin kaikesta, olen vakaasti päättänyt vastaanottaa Korkeimman vallan ainoastaan siinä tapauksessa, että sitä tahtoo meidän suuri kansamme, jonka tulee yleisellä kansanäänestyksellä valittujen edustajiensa kautta Perustavassa Kokouksessa säätää Venäjän Valtakunnalle hallitusmuoto ja uudet perustuslait.

Rukoillen Jumalan siunausta pyydän sentähden Venäjän Valtakunnan kaikkia kansalaisia alistumaan Valtakunnanduuman alotteesta syntyneen ja täydellä vallalla varustetun Väliaikaisen Hallituksen alaisiksi, kunnes mahdollisimman pian koollekutsuttava, yleisen, välittömän, yhtäläisen ja salaisen äänestyksen perusteella valittu Perustava Kokous hallitusmuotoa koskevalla päätöksellään ilmaisee kansan tahdon.

Allekirjoitti:

"MIKAEL". 3/III - 1917.

Petrograd.[2] »

Historioitsijat eivät ole yksimielisiä siitä, oliko Mikael viimeinen keisari, Mikael II. Toisten mielestä hänestä tuli keisari Nikolai II:n luovuttua kruunusta. Toisten mielestä hänestä olisi tullut keisari vain hyväksyessään aseman. Oli tai ei, hänen valtansa olisi kestänyt vain päivän, ja kysymyksestä tuli teoreettinen, kun monarkia de facto lopetettiin.

Luotettavimpien arkistolähteiden mukaan Mikael teloitettiin Permin lähistöllä 12. kesäkuuta 1918 Permin Tšekan käskystä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan suuri ensyklopedia, osa 6., s. 4719. hakusana Nikolai II: "...luopui kruunusta ... veljensä Mikaelin hyväksi". Helsinki: Otava, 1979.
  2. Julistuskirja. "MIKAEL". 3/III - 1917. 1998. Tampereen yliopiston historiatieteen laitos: Suomi80.