Mikael Aleksandrovitš Romanov

Suuriruhtinas Mikael Aleksandrovitš

Suuriruhtinas Mikael Aleksandrovitš Romanov (ven. Михаил Александрович Романов, Mihail Aleksandrovitš Romanov; 4. joulukuuta (J: 22. marraskuuta) 1878 - 12. kesäkuuta 1918) oli Aleksanteri III:n ja Maria Fjodorovnan poika ja keisari Nikolai II:n veli. Mikaelin isoisä oli Aleksanteri II. Nikolain lisäksi Mikaelilla oli 4 sisarusta

• suuriruhtinas Aleksanteri Aleksandrovitš Romanov (7. kesäkuuta 1869–2. toukokuuta 1870), kuoli lapsena
• suuriruhtinas Georgi Aleksandrovitš Romanov (6. toukokuuta 1871–9. elokuuta 1899)
• suuriruhtinatar Ksenia Aleksandrovna Romanova (6. huhtikuuta 1875–20. huhtikuuta 1960)
• suuriruhtinatar Olga Aleksandrovna Romanova (13. kesäkuuta 1882–24. marraskuuta 1960).

Veljensä Georgin kuoleman jälkeen vuonna 1899 Mikaelistä tuli kruununperillinen kunnes Nikolaille syntyi poika, Aleksei, vuonna 1904.

Mikael aloitti suhteen Natalja Sergejevna Wulffertin (os. Šeremetervskaja), kahdesti eronneen aatelittoman naisen kanssa. He saivat pojan Georgin vuonna 1910. Mikael nimesi pojan veljensä Georgi Aleksandrovitš Romanovin mukaan. Georgi tunnettiin nimellä kreivi Brasov ja hän kuoli auto-onnettomuudessa 22. heinäkuuta vuonna 1931.

Mikael matkusti naisen kanssa ulkomaille ja he menivät salaa naimisiin Wienissä Pyhän Savvan serbialaisessa kirkossa 30. lokakuuta 1911. Ulkomaiset tiedustelupalvelut kuitenkin jäljittivät paria tiukasti ja Mikael menetti perintöruhtinas Aleksein syntymän jälkeen vuonna 1904 saamansa sijaishallitsijan arvonimen, eikä saanut palata kotimaahansa.

Mikael sai palata Venäjälle sodan sytyttyä. Hänen vaimonsa käytti nyt arvonimeä kreivitär Brasova. Hän puheli duuman vasemmistoedustajien kanssa, jopa asioita, joista kuka tahansa muu olisi kyyditty pariksikymmeneksi vuodeksi Siperiaan.

Suuriruhtinas Mikael komensi ensimmäisessa maailmansodassa ratsuväen "Villiä divisioonaa" ja palkittiin Pyhän Yrjön ristillä.

2. maaliskuuta/15. maaliskuuta vuonna 1917 Nikolai II luopui Pihkovassa kruunusta, jonka hän jätti veljelleen. Seuraavana päivänä Mikael allekirjoitti Pietarissa manifestin, jossa hän sanoi suostuvansa vain jos perustuslakia säätävä kokous niin päättäisi.

Historioitsijat eivät ole yksimielisiä siitä, oliko Mikael viimeinen keisari, Mikael II. Toisten mielestä hänestä tuli keisari Nikolai II:n luovuttua kruunusta. Toisten mielestä hänestä olisi tullut keisari vain hyväksyessään aseman. Oli tai ei, hänen valtansa olisi kestänyt vain päivän, ja kysymyksestä tuli teoreettinen, kun monarkia de facto lopetettiin.

Luotettavimpien arkistolähteiden mukaan Mikael teloitettiin Permin lähistöllä 12. kesäkuuta 1918 Permin Tšekan käskystä.