Tamminiemi
Sivulta puuttuu | Tamminiemi (Villa Ekudden) |
|
|---|---|
 Tamminiemi Helsingin Meilahdessa, vasemmalla sauna |
|
| Osoite | Seurasaarentie 15 |
| Sijainti | Helsinki |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | museo |
| Valmistumisvuosi | 1904 |
| Suunnittelija | Sigurd Frosterus ja Gustaf Strengell |
| Omistaja | Suomen valtio |
| Käyttäjä | Urho Kekkosen museo Tamminiemi |
 |
|
Tamminiemi (ruots. Villa Ekudden) on entinen Suomen tasavallan presidenttien edustusasunto, nykyinen Urho Kekkosen museo Tamminiemi Helsingin Meilahdessa.
Sisällysluettelo |
Varhainen historia[muokkaa]
Tunnettujen suomalaisten jugend-arkkitehtien Sigurd Frosteruksen ja Gustaf Strengellin suunnittelema huvila meren rannalla, kauniin puiston keskellä, valmistui tukkukauppias Nissenin käyttöön 1904. Sen asuinpinta-ala on 450 neliömetriä. Omistajanvaihdosten jälkeen talon lahjoitti valtiolle kauppaneuvos Amos Anderson vuonna 1940. Helsingin ilmasuojelupäällikön, eversti Väinö Karikosken määräyksestä Tamminiemeen rakennettiin väestönsuoja loppuvuodesta 1944. [1]
Presidentin edustusasuntona[muokkaa]
Tamminiemeä käyttivät edustusasuntonaan ennen Kekkosta Risto Ryti ja Gustaf Mannerheim. J. K. Paasikivi viihtyi sen sijaan paremmin Presidentinlinnassa ja luovutti Tamminiemen puolisonsa Alli Paasikiven sukulaisten käyttöön. [2] Urho Kekkonen, jota miellyttivät Presidentinlinnaa vaatimattomampi edustusasunto ja sen ympäristön tarjoamat hyvät ulkoilumahdollisuudet, muutti mielellään Tamminiemeen ja rakennutti sinne hirsisaunan. Talo peruskorjattiin ja Sylvi Kekkonen sisusti sitä yhdessä asiantuntijoiden kanssa. Tamminiemen kirjastossa on kahden kirjailijan ja intohimoisen lukijan jäljiltä yli kolmetuhatta teosta. Yksityiselämänsä ohella Urho Kekkonen keskitti presidentintoimen hoidon Tamminiemeen niin täydellisesti, että hän kävi Presidentinlinnassa yleensä vain kerran viikossa, perjantaisin. Myös presidentin äiti Emilia Kekkonen asui viimeiset aikansa Tamminiemessä. [3]
Tamminiemi tuli kuuluisaksi 1960-luvulla muun muassa "lastenkutsuista", joihin Kekkonen kutsui nuorta älymystöä. Sylvi Kekkonen puolestaan kokosi ympärilleen kirjallisen piirin. Saunaan lisättiin myöhemmin uima-allasosasto ja siellä saunottiin lauantaisin vakiovieraiden, Tamminiemen saunaseuran kanssa. Vakiovieraisiin kuului muun muassa akateemikko Kustaa Vilkuna.[4]
Tamminiemestä ja Kekkosesta tuli monissa yhteyksissä synonyymejä. Teos, jossa Kekkonen kokosi yhteen linjanvetojaan ja jota on kutsuttu hänen poliittiseksi testamentikseen, sai nimen Tamminiemi julkaisun tapahtuessa 1980. Seuraavana vuonna ilmestyi kohuteos Tamminiemen pesänjakajat, jonka joukko poliittisia toimittajia Aarno Laitisen johdolla oli kirjoittanut Lauantaiseuran salanimellä ja jossa pohdittiin suorasukaisin sanankääntein vallan uusjakoa Kekkosen väistyessä.
Urho Kekkosen erotessa presidentin tehtävistä 1982 hänelle myönnettiin oikeus jäädä asumaan Tamminiemeen, mikä muutettiin hänen yksityiseksi palvelukodikseen.
Meilahdessa lähellä Tamminiemeä on tasavallan presidentin nykyinen edustusasunto, joka on nimetty edeltäjäänsä mukaillen Mäntyniemeksi.
Museona[muokkaa]
Kekkosen kuoltua Museovirasto sai keväällä 1987 tehtäväkseen muodostaa Tamminiemestä kotimuseon. Hankkeen toteutumisen teki mahdolliseksi Kekkosen kuolinpesän lahjoitus. Urho Kekkosen museon avasi joulukuussa 1987 tasavallan presidentti Mauno Koivisto. Museossa esitellään paitsi Kekkosen, myös Rytin ja Mannerheimin presidenttiaikaa sekä Suomen historiaa toisesta maailmansodasta 1980-luvun alkuun.
Lähteet[muokkaa]
- ↑ Olavi Jouslehto − Jaakko Okker: Tamminiemestä Mäntyniemeen, s. 7. WSOY 2000, Porvoo.
- ↑ Jouslehto − Okker 2000, s. 7.
- ↑ Jouslehto − Okker 2000, s. 8.
- ↑ Talonpoikainen akateemikko Kustaa Vilkuna Elävä arkisto, Yleisradio
Aiheesta muualla[muokkaa]
- Urho Kekkosen museo Tamminiemi Museot ja linnat, Museovirasto
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tamminiemi Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta 
