Väestönsuoja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
S1-luokan väestönsuojan teräsovi.

Väestönsuoja on erityinen tila tai rakennus, joka on tarkoitettu suojaamaan väestöä mahdollisen kaasu- tai myrkkyvuodon, aseellisen hyökkäyksen kuten sodan, radioaktiivisen laskeuman tai muun vastaavan uhatessa.

Aiemmin yleisesti käytetty sana pommisuoja on perua ajalta, jolloin pääasiallisen uhan muodostivat lentopommitukset. Pommisuojia ei yleensä varustettu suojaamaan väestöä esimerkiksi kaasuhyökkäykseltä. Pomminkestävyyskin oli usein kyseenalainen. Sen sijaan pommisuoja yleensä antoi varsin hyvän suojan sirpaleilta ja kevyiden aseiden tulelta.

Väestönsuojat Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suojien rakentaminen määritetään Suomessa pelastuslailla ja pelastustoimiasetuksella. Väestönsuoja on rakennettava rakennukseen tai rakennusryhmään, jonka pinta-ala on vähintään 1 200 m2. Väestönsuojan on oltava kooltaan vähintään kaksi prosenttia rakennuksen kerrosalasta ja samalla vähintään 12 neliömetriä. Lisäksi tarvitaan asianmukaiset aputilat. Väestönsuojan kapasiteetiksi lasketaan 1 henkilö 0,75 tehollista suojaneliömetriä kohden.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1954 annettujen määräysten mukaiset suojat tehtiin antamaan suojaa rakennussortumia, sirpaleita ja taistelukaasuja vastaan. Suojissa oli kolmen millimetrin paksuinen kaasutiivis teräsovi. Ilmanvaihtolaitteita ei vaadittu. Vuodesta 1959 silloisen C-luokan suojan ovet tehtiin vähintään 20 mm:n teräksestä ja varusteisiin lisättiin käsikäyttöinen ilmanvaihtolaitteisto hiekkasuodattimella. Vuodesta 1963 C- ja B-luokan suojiin tuli hiekkasuodattimen lisäksi erityissuodatin, joka sisälsi hiukkas- ja kaasusuodatinosan.

Väestönsuojamääräykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luokat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin väestönsuojat jaetaan luokkiin K, S1, S3 ja S6. Näistä K-luokan suoja on rakenteiltaan muita kevyempi, pienkerros- ja rivitalojen väestönsuoja, ja S1-luokan suoja tavanomainen kerrostalon väestönsuoja. K-luokan suoja voidaan rakentaa joko teräksisenä tai teräsbetonisena, kun taas S1-luokan suojien on oltava teräsbetonia. S3 on joko kevytrakenteinen kalliosuoja tai raskas teräsbetoninen väestönsuoja. Luokan S6 väestönsuojat ovat suuria kalliosuojia, joiden rakenteet kestävät 6 barin räjähdyskuormituksen. Tyypillisen taktisen ydinaseen räjähtäessä ilmassa räjähdyspaine ei kohdistu näin voimakkaana edes suoraan räjähdyksen alapuolelle.[1]

Kallioväestönsuojan lujitus tapahtuu ruiskubetonilla, jonka paksuus on määrätty suojan katossa vähintään 60 millimetriksi ja suojan seinissä vähintään 40 millimetriksi.

Koska suuren suojan todennäköisyys saada suora pommiosuma on suurempi kuin pienen, suuret suojat on rakennettava pieniä vahvemmiksi. Tämän vuoksi kunkin suojaluokan väestönsuojille on määrätty maksimikoot, jotka riippuvat siitä, missä suoja sijaitsee.

Suojelukohteet ja valvonta-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 2011 asti sisäministeriö määritti erityiset suojelukohteet. Muut alueet ovat valvonta-alueita. Suojelukohteiden oletettiin joutuvan muuta maata todennäköisemmin hyökkäyksen kohteiksi, koska niissä oli riskejä aiheuttavaa toimintaa tai ne olivat esimerkiksi liikenteelliseltä merkitykseltään tavanomaista tärkeämmät. Suojelukohteita olivat suurimmat kaupungit ja eräät liikenteen solmukohdat. Entisen Uudenmaan läänin alueella suojelukohdekuntia olivat muiden muassa Espoo, Helsinki, Hyvinkää, Järvenpää, Kauniainen, Loviisa, Porvoo ja Vantaa.

Suojien laitteisto ja varusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkien suojien oletetaan joutuvan yhtä todennäköisesti kaasuhyökkäyksen tai ydinlaskeuman kohteeksi, minkä vuoksi kaikki suojat on varustettava radioaktiivisilta aseaerosoleilta sekä biologisilta ja kemiallisilta haitta-aineilta suojaavalla ilmastointijärjestelmällä.

Nykyaikaisessa suomalaisessa väestönsuojassa on sisäänkäynnin kohdalla suojateltta tai -huone. Lisäksi suojassa on syytä olla yksi tai useampi käsi- ja sähkökäyttöinen ilmanvaihtokoje suodattimineen, lankapuhelinliittymä, ainakin yksi varauloskäynti, kuivakäymälöitä, varavesisäiliöitä, säteilymittari, raivaustyökaluja ja ensiapuvälineet. Varusteista määrätään lakisääteisesti. Suojalle tulee lain mukaan määrätä suojanhoitaja ja mahdollisesti myös varahenkilö. Heidän odotetaan suorittavan suojanhoitajan kurssin.

Väestönsuojan normaaliolojen käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestönsuoja on saatava käyttökuntoon 72 tunnin[2] aikana. Tuona aikana normaaliolojen mahdolliset lisärakenteet on purettava ja ylimääräiset tavarat siirrettävä, pystytettävä suojan vaatimat väliseinät, täytettävä varapoistumisteiden aukot ja varmistettava suojan tiiviys ja varusteiden kunto.

29. huhtikuuta säädetyn pelastuslain myötä rakennusneliömäärärajoiksi tuli 1200 neliötä asuinkiinteistöissä ja 1500 neliötä liiketiloissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rakennustieto Oy: RT 92-10771 S1-luokan teräsbetoniväestönsuoja ja K-luokan väestönsuoja. Rakennustietokortisto. Ohjetiedosto. Rakennustietosäätiö RTS, 2002.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nuclear Blast & Fallout Shelters FAQ. (Viitattu 7.12.2007) Kuvat, jotka on otettu teoksesta Courtesy of Nuclear Attack Environment Handbook, FEMA, 1990, antavat perusteen laskea räjähdyspaineen voimakkuuden nollakohdassa. Jos oletetaan paineen olevan kääntäen verrannollinen etäisyyteen räjähdyksestä, huomataan, että räjähdyspaine on maanpinnalla 500 kilotonnin ilmaräjähdyksen alapuolella vain 3,4 bar.
  2. Suomen Säädöskokoelma: Pelastuslaki 379/2011 76§

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]