Suomalainen alkoholikulttuuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomalainen alkoholikulttuuri koskee alkoholijuomien käyttöä Suomessa ja siihen liittyviä tapoja ja tottumuksia.

Vuonna 2012 alkoholin kokonaiskulutus Suomessa oli 9,6 litraa 100-prosenttista alkoholia asukasta kohti, mikä oli viisi prosenttia vähemmän kuin vuonna 2011. Alkoholin kulutus on laskenut vuodesta 2007 alkaen.[1] Suomessa käytetään alkoholia henkilöä kohti toiseksi eniten Pohjoismaista.[2] 1960-luvun alusta alkoholin kokonaiskulutus on kuitenkin nelinkertaistunut[3] ja samalla alkoholihaitat ovat kasvaneet.[4] Merkittävimmät alkoholin aiheuttamat haitat Suomessa ovat työikäisten miesten kuolleisuus[5] ja väkivaltarikokset.[6]

Humalatilaa ei ole suomalaisessa kulttuurissa pidetty häpeällisenä. Päinvastoin sitä ylistetään ja pidetään sosiaalisuuden merkkinä.[7][8] Juomisen arkistuminen ei ole johtanut kulutuksen tai humalajuomisen vähenemiseen, vaan kehitys on ollut päinvastainen. Suomalainen humalahakuinen alkoholikulttuuri ei kuitenkaan ole poikkeus maailmassa. Eurooppalaisia viinikulttuureita lukuun ottamatta alkoholi on maailmalla ravintoaineen sijasta yleensä päihde.[4]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisesta kansanperinteestä on tallennettu karhulauluja (Kalevalan 46. runo, säkeet 547–606) ja vainajain muistajaisia. Karhulauluissa kerrotaan kaadetun karhun kunniaksi pidetyistä peijaisista, ”otson häistä”, joiden päätteeksi karhun kallo vietiin ”hääsaatossa” takaisin metsään. Siellä se täytettiin juhlaoluella ja nostettiin uhripuuhun, jotta metsästysonni säilyisi. Hautajaismenoihin liittyviä ikivanhoja piirteitä on kirjoitettu muistiin Tverin Karjalassa vielä vuonna 1958. Haudalla pidettiin muistoateria, johon vainajan ajateltiin osallistuvan. Jos vainaja oli pitänyt viinasta, sitä tarjottiin myös haudalla.[9]

Suomessa on pantu olutta ainakin rautakaudelta (500 eKr.) alkaen.[10] Perinteistä suomalaista suodattamatonta olutta kutsutaan sahdiksi. Sahdin teossa käytetään etupäässä ohramaltaita.[11][12] Sahti on rekisteröity Euroopan unionin aidoksi perinteiseksi tuotteeksi vuonna 2002.[13] Olutasiantuntija Michael Jackson sanoi sahdin olevan ”oluenteon historian puuttuva rengas Mesopotamian ja nykypäivän välillä”, kuin ”lasillinen antropologiaa”.[14]

Osaltaan suomalaiseen alkoholikulttuuriin vaikutti raittiusliike ja vuosina 1919–1932 voimassa ollut kieltolaki, joka johti alkoholin salakuljetukseen ja laittomaan myyntiin. Lisäksi väkevien alkoholijuomien käyttö lisääntyi. Kieltolain jälkeen alkoholikauppaa harjoitti valtion omistaman Alkon monopoli, ja vuosina 1944–1956 käytössä oli niin kutsuttu viinakortti, jolla alkoholin ostamista rajoitettiin.[15]

Nykyinen alkoholinkäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkoholinkäyttö on Suomessa lisääntynyt naisten keskuudessa. 1960-luvulla lähes puolet 30–49-vuotiaista naisista ilmoitti olevansa raittiita, vuonna 2000 enää neljä prosenttia. Käytön lisääntyminen on arkipäiväistänyt suhtautumista alkoholiin ja hämärtänyt siihen liittyviä vaaroja. On ehdotettu, että rattijuoppo-ongelmaa vastaan tarkoitettu suomalainen iskulause ”Jos ajat, et ota” muotoiltaisiin uudeksi ohjeeksi ”Jos odotat, et ota” ja lisättäisiin se alkoholia sisältävien juomien etiketteihin.[16]

Alkoholinkäytön lisääntyminen on merkinnyt, että alkoholittomia alueita ei ole enää yhtä paljon kuin ennen. Tämä tuo paineita esimerkiksi nuorten alkoholinkäyttöön ja raittiudesta luopumiseen.[17] Raittius on kuitenkin yleistynyt nuorison keskuudessa. Toisin kuin 1960-luvun ”märän sukupolven” ajattelussa, alkoholinkäyttö saatetaan yhdistää vapautuneisuuden sijasta ärsyttävään teeskentelyyn. Nuorten harrastusmahdollisuudet ovat parantuneet ja päihtymiseen kannustava ryhmäpaine on vähentynyt.[7] Kulutus- ja ruokatietoisuus on lisääntynyt, ja myös alkoholin epäterveellisyys – lihottavuus, vaikutus aivoihin ja niin edelleen – tiedostetaan entistä laajemmin.[18] Jossain määrin Suomeen on levinnyt niin sanottu streittariliike, joka syntyi punk-piireissä vastalauseena itsetuhoisalle elämäntavalle ja välinpitämättömyydelle maailmasta.[19]

Työikäisten kuolemista[20] ja henkirikoksista[21] valtaosa johtuu alkoholin käytöstä. Alkoholismi lähtee usein liikkeelle päivittäisestä keskioluen käytöstä.[22][23][24] 2000-luvulla onkin ehdotettu keskioluen palauttamista Alkoon ja ravintoloihin. Tutkimuksen mukaan vuosittain noin 350 suomalaista välttyisi alkoholin aiheuttamalta ennenaikaiselta kuolemalta. Vaikutus olisi merkittävä, sillä esimerkiksi liikenteessä kuolee vuosittain noin 300 suomalaista.[25] Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Pia Mäkelän mukaan keskioluen poistuminen kaupoista tuskin kuitenkaan muuttaisi suomalaisten suhtautumista alkoholiin. On arvioitu, että jos elintarvikeliikkeissä saisi myydä vain kakkosoluen vahvuisia alkoholijuomia, alkoholin kokonaiskulutus vähenisi noin kymmeneksellä, minkä seurauksena myös haitat vähenesivät suurin piirtein samoin luvuin.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lähteenmaa, Jaana: Nuorisokulttuuri ja alkoholi 2000-luvun Suomessa: lievää käännettä humala- ja alkoholikielteisyyteen ja sen tulkintaa. Turmiolan Tommi: Mietteitä alkoholi- ja huumetutkimuksesta, 2004. Helsinki: Alkoholi- ja huumetutkijain seura ry. ISSN 1458-9982. Artikkelin verkkoversio (PDF).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Alkoholijuomien kulutus 2012 6.5.2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 24.08.2013.
  2. http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0003/160680/e96457.pdf
  3. Österberg, Esa: Alkoholin kulutuksen kasvu vuonna 2004. Turmiolan Tommi: Mietteitä alkoholi- ja huumetutkimuksesta, 2005. Helsinki: Alkoholi- ja huumetutkijain seura ry. ISSN 1458-9982. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 2.5.2009.
  4. a b c Jussila, Noora: Kännäyskulttuuri. Suomen kuvalehti, 31/2013, s. 11.
  5. Repo, Päivi: Maksakirroosia esiintyy paljon jo alle 40-vuotiailla Helsingin sanomat. 1.5.2009. Viitattu 2.5.2009.
  6. Alkoholi ja väkivalta Suomen riesa 28.11.2006. MTV3 / STT. Viitattu 8.5.2009.
  7. a b Rämö, Matti: Rakas humala (Artikkeli pohjautuu Satu Apon, Jaana Lähteenmaan, Antti Maunun, Matti Peltosen, Mikko Salasuon ja Pekka Sulkusen haastatteluihin) Ylioppilaslehti. 27.4.2007. Helsinki: Helsingin yliopiston ylioppilaskunta. Viitattu 8.5.2009.
  8. Kisnanen, Natalia: Suomalaiset erikoisuudet 4.8.2011. Raitis.fi. Viitattu 9.12.2012.
  9. Seppälä, Anu & Virkkunen, Anu: Käytös- ja tapatieto. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1977. ISBN 951-0-05967-6.
  10. Tuhansien vuosien humala Helsingin Sanomat 1.6.2014.
  11. Rokka, Jussi: Sahti on jäänne 13.5.2010. Helsingin sanomat. Viitattu 9.12.2012.
  12. Manninen, Ari: Mistä saisi sahtia – aurinkoa juoksevassa muodossa 19.07.2012. Helsingin sanomat. Viitattu 9.12.2012.
  13. Suojatut suomalaiset tuotteet 11.5.2012. Maa- ja metsätalousministeriö. Viitattu 9.12.2012.
  14. Olutspesialisti Michael Jackson on kuollut 30.8.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 30.8.2007.
  15. Parhi-Riikola, Päivi: Suomalainen viinapää Tiede.fi. 6/2003. Viitattu 31.3.2014.
  16. Autti-Rämö, Ilona: Alkoholinkäyttö fertiili-ikäisillä naisilla lisääntyy – miten käy vielä syntymättömän sukupolven?. Turmiolan Tommi: Mietteitä alkoholi- ja huumetutkimuksesta, 2004. Helsinki: Alkoholi- ja huumetutkijain seura ry. ISSN 1458-9982. Artikkelin verkkoversio (PDF).
  17. Winter, Torsten: Nuorten raittius ja siihen vaikuttavat tekijät, s. 11. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Kansanterveystieteen julkaisuja M 182. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2004. ISBN 952-10-1364-8. Teoksen verkkoversio (PDF).
  18. Lähteenmaa 2004, s. 31.
  19. Lähteenmaa 2004, s. 36.
  20. Repo, Päivi: Maksakirroosia esiintyy paljon jo alle 40-vuotiailla Helsingin sanomat. 1.5.2009. Viitattu 2.5.2009.
  21. Alkoholi ja väkivalta Suomen riesa 28.11.2006. MTV3 / STT. Viitattu 8.5.2009.
  22. Elo, Aulikki: Oikeuspsykiatri: Keskiolut Alkoon Savon sanomat. 16.3.2010. Viitattu 16.3.2010.
  23. Remu Aaltonen kannattaa keskioluen myynnin siirtämistä Alkoon 7.3.2012. MTV3. Viitattu 9.12.2012.
  24. Remu Aaltonen kannattaa keskioluen myynnin siirtämistä Alkoon 7.3.2012. MTV3. Viitattu 9.12.2012.
  25. Kariniemi, Olli: Tutkimus: Keskioluen siirtäminen Alkoon säästäisi satojen hengen 13.9.2011. Sininauhaliitto. Viitattu 9.12.2012.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Apo, Satu: Viinan voima: Näkökulmia suomalaisten kansanomaiseen alkoholiajatteluun ja -kulttuuriin. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2001. ISBN 951-746-067-8.
  • Kuusi, Hanna: Viinistä vapautta: Alkoholi, hallinta ja identiteetti 1960-luvun Suomessa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-551-3.
  • Kuusisto, Alina (toim.): Wiinan viemää: Artikkeleita alkoholin ja sen lieveilmiöiden historiasta. Joensuu: Pohjois-Karjalan historiallinen yhdistys, 2007. ISBN 978-952-99525-1-9.
  • Mäkelä, Pia & Mustonen, Heli & Tigerstedt, Christoffer: Suomi juo: Suomalaisten alkoholinkäyttö ja sen muutokset 1968–2008. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2010. ISBN 978-952-245-268-9. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Numminen, M. A.: Baarien mies: Tosiokuvitteellinen romaani. Helsinki: Kirjayhtymä, 1986. ISBN 951-26-3003-6.
  • Peltonen, Matti & Kuusi, Hanna & Kilpiö, Kaarina (toim.): Alkoholin vuosisata: Suomalaisten alkoholiolojen vaiheita 1900-luvulla. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-823-7.
  • Peltonen, Matti: Remua ja ryhtiä: Alkoholiolot ja tapakasvatus 1950-luvun Suomessa. Helsinki: Gaudeamus, 2002. ISBN 951-662-858-3.
  • Sillanpää, Merja: Säännöstelty huvi: Suomalainen ravintola 1900-luvulla. Väitöskirja, Tampereen yliopisto. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002. ISBN 951-746-352-9.
  • Tigerstedt, Christoffer (toim.): Nuoret ja alkoholi. Helsinki: Alkoholi- ja huumetutkijain seura: Nuorisotutkimusseura: Nuorisotutkimusverkosto, 2007. ISBN 978-952-92-1938-4. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Tikkanen, Unto: Viinin ja oluen lähteillä. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-3071-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]