Miriam Makeba

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Miriam Makeba ja Dizzy Gillespie korsertoimassa Ranskassa 1991.

Miriam Makeba (koko nimeltään Zenzile Makeba Qgwashu Nguvama Yiketheli Nxgowa Bantana Balomzi Xa Ufun Ubajabulisa Ubaphekeli Mbiza Yotshwala Sithi Xa Saku Qgiba Ukutja Sithathe Izitsha Sizi Khabe Singama Lawu Singama Qgwashu Singama Nqamla Nqgithi [1]), myös Mama Afrika, 4. maaliskuuta 1932 Johannesburg, Etelä-Afrikka9. marraskuuta 2008 Castel Volturno, Italia) oli eteläafrikkalainen laulaja ja ihmisoikeusaktivisti, jota pidetään mm. kaikkien aikojen kuuluisimpana afrikkalaisena esiintyvänä taiteilijana.[2] Hänen tunnetuin kappaleensa on "Pata Pata".

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miriam Makeba syntyi 1932 Nonkomndelo (engl. nimi Christina) Makeban ja Mpambane (engl. nimi Caswell) Makeban tyttären kuudentena lapsena Johannesburgin laitamilla Melspruitissa, erillisellä mustien asuma-alueella, jolloin hänestä isänsä perusteella tuli xhosa-heimon jäsen.[3] Kahdeksantoista päivän vanhana, tuolloin vielä etunimeltään "Zenzi", Makeba joutuu ensimmäisen kerran vankilaan, äitinsä saatua kuuden kuukauden tuomion umqombothin, eräänlaisen maissioluen valmistamisesta.[4] Viisivuotiaana, isänsä kuoltua, hän muuttaa asumaan isoäitinsä luo Riversiden asuma-aluelle Pretoriaan.[5]

Lapsena Makeba oli myös kahden kummallisen tapahtuman todistajana: hänen ollessaan viisivuotias hän näki kissan tappavan ihmisen ja joitakin vuosia myöhemmin näki, kuinka salama tappoi koulumatkalla erään hänen tovereistaan.[6] Nämä tapahtumat jättivät jäljen hänen persoonallisuuteensa.

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Makeba lauloi pikkulapsena kirkkokuorossa ja pääsi vähän myöhemmin poikkeusluvalla isosiskonsa koulun seniorikuoroon. Amerikkalaisia jazzlevyjä hän kuuli ensimmäistä kertaa veljensä luona.

Makeban ensimmäinen yhtye oli Cuban Brothers. Vuonna 1954 hänet valittiin Etelä-Afrikan tunnetuimman yhtyeen Manhattan Brothersin laulusolistiksi, jolloin hän myös sai pysyvän taiteilijanimensä.[7] Pian hän levytti ensimmäisen soolosinglensä, nimeltään Lakutshuna Ilangu, eteläafrikkalaiselle Gallotone Recordsille.[8] Vuonna 1956 Makeba esiintyi African Jazz and Variety - revyykiertueella yhdessä tulevan, toisen aviomiehensä, intialaistaustaisen Sonny Pillayn kanssa, ja hänet valittiin myös vain naisista koostuvan Skylarks-yhtyeen ykkössolistiksi.

Venetsian elokuvajuhlilla kriitikoiden palkinnon voittaneen, Etelä-Afrikassa kuvatun dokumenttielokuvan Come Back, Africa sivuosa toi Miriam Makeballe kutsun Yhdysvaltoihin. Vuoden 1959 esiintyminen Steve Allen Showssa sinetöi amerikanvalloituksen alkaneeksi. Seuraavaa esiintymistä, konserttia New Yorkin Village Vanguard -klubilla olivat seuraamassa mm. Duke Ellington, Nina Simone ja Miles Davis.[9]

Ura Yhdysvalloissa 1959 - 1968[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkein Miriam Makeban tukija Yhdysvalloissa oli epäilemättä Harry Belafonte, joka auttoi Makeban uran alkuun ja tuki häntä aina Makeban vuoden 1967 juutalaisasenteisiin liittyvästä väärinkäsityksestä johtuvaan välirikkoon saakka.[10]

Ensimmäinen kokopitkä soololevy julkaistiin amerikkalaisen RCA Recordsin toimesta vuonna 1960, mutta rojaltit valuivat Makeban entiselle levy-yhtiölle Etelä-Afrikassa, jolta hän ei kuitenkaan ollut saanut korvauksia myydyistä levyistään puoleentoista vuoteen.[11] Samana vuonna Etelä-Afrikan hallitus mitätöi Makeban passin ja esti näin hänen paluunsa kotimaahansa - näin hänestä oli tullut ensimmäistä kertaa maanpakolainen.[12]

Vuonna 1962 Makeba esiintyi YK:n yleisistunnon hallintokomitealle ja myöhemmin piti erityiskomission edessä puheen, jossa mm. vaati täydellista kauppasaartoa Etelä-Afrikkaan. Tämän seurauksena Makeban levyt joutuivat Etelä-Afrikassa myyntikieltoon, ja Miriam Makeba muuttui maailman silmissä "sorretun kansan symboliksi".[13]

Yksi Makeban mainittavia esiintymisiä hänen Yhdysvaltain vuosiltaan on Addis Abebassa Etiopiassa pidetty Afrikan yhtenäisyysjärjestön perustamiskokous, jossa hän tapasi mm. keisari Haile Selassien. Vähän tämän jälkeen Makeballa todettiin kohdunkaulan syöpä, joka leikattiin, mikä teki hänet hedelmättömäksi.[14]

Avioiduttuaan noin kahden vuoden ajaksi tuolloin New Yorkissa opiskelevan trumpetisti Hugh Masakelan kanssa Makeba asui Dizzy Gillespien naapurissa. Yhdysvalloissa asuessaan Makeba tapasi mm. Martin Luther Kingin, asui myös jazzpianisti Horace Silverin naapurina, sekä ystävystyi Marlon Brandon kanssa. Esiintyminen presidentti Kennedyn syntymäpäivillä oli Makeban mukaan hänen uransa huippuhetkiä.[15] Hän myös sanoi olleensa vastuussa afro-kampauksen tulemisesta Yhdysvaltoihin.[16]

Vuoden 1967 maaliskuussa Miriam Makeba avioitui pelättyjen Mustien pantterien johtajiin kuuluneen Stokely Carmichaelin kanssa. Makeba oli miehensä kanssa samaa mieltä mustien vastarinnan tarpeesta, mutta eri mieltä tuon vastarinnan keinoista.[17] Avioliitto aiheutti Makeballe vaikeuksia mm. Bahamasaarilla ja Jamaikalla, mutta suurin tappio oli Makeban "toiseen maanpakolaisuuteen" johtanut esiintymisten ja Reprise Recordsin kanssa tehtävien levytysten peruuntumisista johtuva vaikea taloudellinen tilanne.

Maanpakolaisuus Afrikassa 1968 - 1991[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miriam Makeba sai Yhdysvalloista lähtemisensä jälkeen asuinpaikan Guineasta presidentti Ahmed Sékou Tourén suojeluksessa, mutta tämän kuoltua vuonna 1984 tilanne vaikeutui.

Makeba pääsi palaamaan Etelä-Afrikkaan vuonna 1991.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1950 Makeba meni ensimmäisen kerran naimisiin[18], ja sai liitosta ainoan lapsensa, Bongi-nimisen tyttären, joka kuoli vuonna 1985. 1950-luvun lopulla avioliitto taiteilija Sonny Pillayn kanssa kesti kolmisen kuukautta.[19] Makeban kolmas aviomies oli trumpetisti Hugh Masekela.[20] Viimeisen kerran Makeba solmi avioliiton maaliskuussa 1968 Stokely Carmichaelin kanssa, mikä myös päättyi eroon.

Levytyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Miriam Makeba, 1960
  • The World Of Miriam Makeba, 1962
  • Makeba, 1963
  • An Evening With Belafonte/Makeba (Harry Belafonten kanssa), 1965
  • The Click Song, 1965
  • Pata Pata, 1967
  • The Promise, 1974
  • Country Girl, 1975
  • Sangoma, 1988
  • Welela, 1989
  • Sing Me A Song, 1993
  • Live From Paris & Conakry, 1998
  • Homeland, 2000
  • Keep Me In Mind, 2002
  • Reflections, 2004

Dokumenttielokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Michael Pilz: „Die Löwin schläft – zum Tod von Miriam Makeba“, Die Welt, 10. November 2008
  2. http://www.allaboutjazz.com/php/article.php?id=9730 viitattu 29. 10. 2009
  3. Miriam Makeba, James Hall: Miriam Makeba - Etelä-Afrikan ääni, s. 9, 10
  4. Makeba, Hall 1987, s. 13
  5. Makeba, Hall 1987, s. 15, 16
  6. Makeba, Hall 1987, s. 15, 24
  7. Makeba, Hall 1987, s. 63-65
  8. Makeba, Hall 1987, s. 70
  9. Makeba, Hall 1987, s. 113
  10. Makeba, Hall 1987, s. 185
  11. Makeba, Hall 1987, s. 125, 126
  12. Makeba, Hall 1987, s. 128
  13. Makeba, Hall 1987, s. 143 - 145
  14. Makeba, Hall 1987, s. 151, 158
  15. Makeba, Hall 1987, s. 150
  16. Makeba, Hall 1987, s. 173
  17. Makeba, Hall 1987, s. 200, 199
  18. Makeba, Hall 1987, s. 48
  19. Makeba, Hall 1987, s. 108
  20. Makeba, Hall 1987, s. 168

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]