Stokely Carmichael
| Stokely Carmichael | |
|---|---|
.jpg) Stokely Carmichael vuonna 1966 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. kesäkuuta 1941 Port of Spain, Trinidad ja Tobago, Brittiläinen Länsi-Intia |
| Kuollut | 15. marraskuuta 1998 (57 vuotta) Conakry, Guinea |
| Ammatti | kansalaisoikeusaktivisti |
| Puoliso | Miriam Makeba ( 1968; 1979) |
| Muut tiedot | |
| Koulutus | Howardin yliopisto |
Stokely Carmichael (myöhemmin Kwame Toure; 29. kesäkuuta 1941 Port of Spain, Trinidad ja Tobago – 15. marraskuuta 1998 Conakry, Guinea) oli trinidadilaissyntyinen, Yhdysvalloissa vaikuttanut afroamerikkalainen kansalaisoikeusaktivisti ja yksi Yhdysvaltain mustien nationalistien johtajista 1960-luvulla. Hän teki kuuluisaksi iskulauseen ”Black Power”. Myöhemmin hänestä tuli panafrikkalaisuuden kannattaja, ja hän muutti vuonna 1969 Guineaan, Länsi-Afrikkaan.[1]
Carmichael oli vuosina 1968–1979 naimisissa eteläafrikkalaisen laulajan Miriam Makeban kanssa.[1]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Carmichael muutti Trinidadilta New Yorkiin vuonna 1952 ja kävi koulunsa Bronxissa. Hän aloitti vuonna 1960 opiskelun Howardin yliopistossa ja liittyi Student Nonviolent Coordinating Committee (SNCC) -kansalaisjärjestöön sekä Nonviolent Action Group -nimiseen opiskelijaryhmään. Vuonna 1961 hän oli mukana niin sanotuissa vapausmatkustajissa (freedom riders), jotka kyseenalaistivat Etelävaltioiden rotuerottelulait matkustamalla mielenosoituksellisesti valkoisille tarkoitetuissa linja-autoissa. Tämän tempauksen yhteydessä hänet pidätettiin Jacksonissa, Mississippissä, ja vangittiin 49 päivän ajaksi. Carmichael valmistui Howardista vuonna 1964 ja jatkoi toimintaansa mustien kansalaisoikeusliikkeessä. Hän osallistui samana vuonna Alabaman Lowndesin piirikunnassa mustien äänestäjäksirekisteröitymiskampanjaan, jonka yhteydessä perustettiin Lowndes County Freedom Organization -niminen puolue. Puolue otti tunnuksekseen mustan pantterin kuvan, jonka radikaali Mustat pantterit -järjestö myöhemmin omaksui.[1]
Carmichael kannatti alun perin Martin Luther Kingin ajamaa väkivallattoman vastarinnan periaatetta, mutta moniin kansalaisoikeusaktivisteihin kohdistuneet hyökkäykset ja murhat saivat hänet vähitellen luopumaan väkivallattomuuden periaatteesta. Hänet valittiin vuonna 1966 SNCC:n puheenjohtajaksi.[1] Kesäkuussa 1966 hän osallistui Kingin ja muiden kansalaisoikeusliikkeen johtajien kanssa suureen mielenosoitusmarssiin Mississippissä ja joutui jälleen pidätetyksi muutaman päivän ajaksi. Vapauduttuaan hän kokosi 16. kesäkuuta kannattajansa ja piti heille kuuluisan ”black power” (”musta valta”) -puheensa.[2] Puheessa hän kehotti perustamaan black power -liikkeen, joka korosti itsepuolustuksellista väkivaltaa, poliittisen ja taloudellisen vallan tavoittelua sekä mustien rotuylpeyttä. Monet mustat pitivät tätä jyrkkää linjaa mustien kansalaisoikeusliikkeelle vahingollisena, ja monet valkoiset suhtautuivat siihen kielteisesti.[1]
Seuraavina vuosina Carmichael matkusti ulkomailla puhumassa poliittista ja taloudellista sortoa sekä Yhdysvaltojen Vietnamin sotaan osallistumista vastaan.[1] Hän vieraili monissa sosialistimaissa. Havannassa hän piti hyvin jyrkän puheen, jossa sanoi Yhdysvaltain mustien valmistautuvan kaupunkisissisotaan puolustaakseen itseään ”kuolemaan saakka”.[3] Kun Carmichael palasi Yhdysvaltoihin, viranomaiset takavarikoivat hänen passinsa kymmenen kuukauden ajaksi. Hän jätti SNCC:n johdon vuonna 1968.[1] Mustat pantterit -puolue puolestaan nimesi Carmichaelin ”kunniapääministerikseen”.[2] Vuonna 1969 Carmichael kuitenkin erosi Mustista panttereista ja sen pääministeriydestä puolueen ”dogmaattisuuden ja epärehellisyyden” vuoksi. Erokirjeessään hän myös arvosteli puolueen ”aseellista taistelua valkoisen lännen herruutta vastaan”.[4]
Vuonna 1969 Carmichael lähti Yhdysvalloista ja muutti Guineaan Länsi-Afrikkaan. Hän kertoi irtisanoutuvansa Mustista panttereista, koska puolue kannatti liittoa valkoisten radikaalien kanssa, ja hän ryhtyi sen sijaan yhteistyöhön afrikkalaisten johtajien kanssa.[3] Hän muutti nimekseen Kwame Toure kunnianosoituksena kahdelle panafrikkalaisuuden esitaistelijana pitämälleen valtiomiehelle, Ghanan ensimmäiselle presidentille Kwame Nkrumahille ja Guinean ensimmäiselle presidentille Ahmed Sékou Tourélle. Hän osallistui ”Yleisafrikkalainen kansan vallankumouspuolue” (All-African People’s Revolutionary Party) -nimisen kansainvälisen puolueen perustamiseen. Sen tarkoituksena oli edistää panafrikkalaisuutta ja kaikkien maailman mustien aseman parantamista.[1] Toure asui pääosan loppuelämästään Guineassa, mutta vieraili usein Yhdysvalloissa värväämässä kannattajia puolueelleen. Hänen uudet radikaalit mielipiteensä saivat kuitenkin enää vain marginaalista kannatusta Yhdysvalloissa.[3] Hän julkaisi vuonna 1971 kirjan Stokely Speaks: Black Power Back to Pan-Africanism.[1] .
Guinean presidentti Tourén kuoltua vuonna 1984 Guinean viranomaiset pidättivät Touren kolmeksi päiväksi syytettynä juonittelusta.[2] Hän kuoli eturauhasen syöpään 57-vuotiaana vuonna 1998.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Stokely Carmichael (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 9.1.2015.
- ↑ a b c Stokely Carmichael (englanniksi) Spartacus international. Viitattu 9.1.2015.
- ↑ a b c d Michael T. Kaufman: Stokely Carmichael, Rights Leader Who Coined 'Black Power,' Dies at 57 (englanniksi) New York Times 16.11.1998. Viitattu 10.1.2015.
- ↑ Wilsonia syytettiin Malmössä Biafrasta Helsingin Sanomat. 5.7.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stokely Carmichael Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
