Mark Donskoi
| Mark Donskoi | |
|---|---|
 Mark Donskoi (keskellä) Moskovan elokuvajuhlilla 1963 itäsaksalaisten kuvaajien kanssa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. maaliskuuta 1901 Odessa |
| Kuollut | 21. maaliskuuta 1981 (80 vuotta) Moskova |
| Ammatti | ohjaaja ja käsikirjoittaja |
| Ohjaaja | |
| Aktiivisena | 1926–1981 |
| Tunnetuimmat ohjaukset | Gorki-trilogia (1938–40)[1] |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Mark Semjonovitš Donskoi (ven. Марк Семёнович Донско́й, 6. maaliskuuta 1901 Odessa, Venäjän keisarikunta – 21. maaliskuuta 1981 Moskova, Neuvostoliitto) oli neuvostoliittolainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Hänen tunnetuimpia ohjauksiaan ovat Maksim Gorkin omaelämänkerrallisiin teoksiin perustuvat elokuvat Gorkin nuoruus (1938), Maailmalla (1939) ja Elämäni yliopistot (1940).[1]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mark Donskoi syntyi Odessassa Ukrainassa juutalaiseen käsityöläisperheeseen.[2] Hän osallistui Venäjän sisällissotaan puna-armeijan riveissä 1919–21 ja oli valkoisten vankina.[3] Donskoi opiskeli Simferopolin yliopistossa aluksi psykiatriaa ja aivofysiologiaa[4] ja sitten lakia. Hän opiskeli myös musiikkia ja harrasti pianonsoittoa, nyrkkeilyä ja jalkapalloa.[5] Donskoi valmistui vuonna 1925 ja työskenteli juristina.[1][2][6]
1920-luvun puolivälissä Donskoin mielenkiinto alkoi suuntautua käsikirjoittamiseen. Vuonna 1926 Donskoi muutti Moskovaan opiskelemaan valtion elokuvakoulussa Sergei Eisensteinin johdolla. Hän alkoi työskennellä leningradilaisessa studiossa[7], aluksi apulaisohjaajana ja leikkaajan assistenttina. Yhdessä Mihail Averbahin kanssa hän ohjasi 1927 kokeellisen lyhytelokuvan Žižn (”Elämä”). Hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa oli Averbahin kanssa ohjattu komedia V bolšom gorode (1928, ”Suuressa kaupungissa”).[5] Ajankuvaus Tsena tšeloveka (”Ihmisen hinta”, 1929) on myös heidän yhteistöitään.[8] Donskoin varhaisista elokuvista merkittävimpiä on hänen ensimmäinen äänielokuvansa, lahjakkaita marinuoria kuvaava Pesnja o stšastje (1934, ”Laulu onnesta”, yhdessä Vladimir Legošinin kanssa).[1][8] Elokuva on humoristinen kuvaus syrjäseudun ihmisten sopeutumisesta uuteen elämään.[9] Donskoin uralle suuntaa antavina piirteinä elokuvassa olivat onnistunut työskentely lasten ja nuorten kanssa sekä Neuvostoliiton vähemmistökansan kuvaus.[1][8][10]
Donskoin tärkeimpiin töihin kuuluvat Maksim Gorkin omaelämänkerrallisiin teoksiin perustuvat Gorkin nuoruus (myös Gorkin lapsuus, ven. Detstvo Gorkogo, 1938), Maailmalla (V ljudjah, 1939) ja Elämäni yliopistot (Moi universitety, 1940). Niistä kaksi ensimmäistä saivat Stalin-palkinnon vuonna 1941.[8] Donskoin läheiseksi työtoveriksi tuli säveltäjä Lev Schwarz.[9]
Toisen maailmansodan aikana Donskoi ohjasi viisi elokuvaa[5]. Donskoi työskenteli Moskovassa vuosina 1940–42 ja 1946–49 sekä Kiovassa 1942–45[3]. Romantiki (”Romantikkoja”, 1941) on dokumentti pioneerien koulutustyöstä Siperian tšuktšien parissa.[7] Kuinka teräs karastui (Kak zakalâlas’ stal’, 1942) on filmatisointi Nikolai Ostrovskin romaanista.[1]. Elokuvatulkinta keskittyy ukrainalaisten vastarintaan Saksaa vastaan vuonna 1918.[9] Wanda Wasilewskan romaaniin perustuva elokuva Sateenkaari (Raduga, 1944), kuvaus saksalaisten miehittämästä ukrainalaiskylästä, herätti suurta huomiota varsinkin ulkomailla.[1][2] Donskoi loi elokuvaan vahvoja naishahmoja.[9] Voimakkaasti natsismin vastaisen elokuvan on sanottu antaneen vaikutteita Italian neorealisteille[1][5] ja yhdysvaltalaiset kriitikot arvostivat elokuvaa.[11] Elokuva sai Stalin-palkinnon vuonna 1946[8]. Sodasta kertoo myös Boris Gorbatovin teokseen perustuva Lannistumaton (Nepokorjonnyje, 1945), joka sai Venetsian elokuvajuhlien pääpalkinnon vuonna 1946.[8] Sinällään tavanomainen elokuva sisältää voimakkaan ja Neuvostoliiton elokuvahistorian ainoan Babi Jar -kohtauksen[12]. Stalin-palkinnon sai myös runollinen Kylän opettajatar (Selskaja utšitelnitsa, 1947)[8]. Siperialaisen opettajan kokemuksia kuvaava elokuva[5] liittyy toteutukseltaan sotaa seuranneeseen ristiriidattomuuden teorian aikakauteen[2]. Donskoi palaa elokuvassa vallankumouksen kynnykselle lupausten aikaan. Vera Maretskaja esiintyy vahvasti pääosassa ja Sergei Urusevski kuvaa taitavasti luontoa.[9]
1940-luvun lopun juutalaisvastaiseksi muuttuneessa ilmapiirissä Donskoi joutui useaksi vuodeksi epäsuosioon. Donskoi säästyi vankileiriltä, mutta hän joutui siirtymään vuonna 1949 Moskovasta Kiovaan.[11] Elokuva Alitet uhodit v gory (1950, ”Alitet lähtee vuorille”[9]) kiellettiin ja se on osittain tuhoutunut.[3]
1950-luvun loppupuolella suojasään aikana Donskoi saattoi palata Moskovaan. Hän palasi Gorki-filmatisointien pariin ensimmäisellä värielokuvallaan Äitini (Mat, 1956). Nimiroolissa on jälleen Vera Maretskaja ja poikana Aleksei Batalov.[9] Gorki-filmatisointi Kultaiset kahleet (Foma Gordejev, 1959) on Donskoin psykologisesti ja visuaalisesti vakuuttavimpia teoksia.[2] Se sai Locarnon elokuvajuhlien hopeamitalin vuonna 1960[8][3]. Trilogian tavoin elokuva kertoo nuorukaisen varttumisesta Volgan rannalla, mutta tällä kertaa kauppiassäädyssä.[9] Värielokuva Kalliilla hinnalla (Dorogoi tsenoi, 1958) kertoo bessarabialaisen maaorjan ja tilanherran tyttären mahdottomasta rakkaudesta 1830-luvulla.[5][9] Tyyliltään elokuva ennakoi Sergei Paradžanovin tuotantoa.[9]
Uransa loppuvaiheessa Donskoi ohjasi kaksi Leninin äidille omistettua elokuvaa,[12] Äidin sydän (Serdtse materi, 1966, Neuvostoliiton valtionpalkinto 1968) ja Äidin uskollisuus (Vernost materi, 1967)[8]. Donskoin Lenin-elokuvien sarjan kolmannen osan muodostaa 1974 valmistunut Nadežda, kertomus Leninin puolison Nadežda Krupskajan nuoruudesta ja tutustumisesta Vladimir Uljanoviin.[5] Vuonna 1978 Donskoi teki vielä heikkotasoisen Gorki-filmatisoinnin Suprugi Orlovy (”Orlovin vaimot”)[2]. Kauan suunniteltu elokuva laulaja Fjodor Šaljapinista jäi toteuttamatta[1].
Donskoi oli ohjaajana arvostetumpi ulkomailla kuin kotimaassaan. Italialaiset neorealistit kuten Giuseppe De Santis[11] ja ranskalaiset uuden aallon edustajat pitivät häntä yhtenä edelläkävijänään.[10]. Tšekkiläinen Miloš Forman on nimennyt Donskoin keskeiseksi esikuvakseen.[11] Neuvostoliitossa Donskoi tunnettiin käytökseltään erikoisena aatteellisena dogmaatikkona, joka osallistui jopa 1940-luvun lopun antisemitistiseen kosmopolitismin vastaiseen kampanjaan[2].
Donskoi oli NKP:n jäsen vuodesta 1945. Hän sai Neuvostoliiton kansantaiteilijan arvonimen vuonna 1966 ja sosialistisen työn sankarin arvonimen vuonna 1971.[8] Donskoi avioitui käsikirjoittaja Irina Sprinkin kanssa vuonna 1936 ja he saivat kaksi poikaa.[3]
Ohjauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Žižn (1927, Mihail Averbahin kanssa)
- V bolšom gorode (1928, Mihail Averbahin kanssa)
- Tsena tšeloveka (1929, Mihail Averbahin kanssa)
- Pesnja o stšastje (1934, Vladimir Legošinin kanssa)
- Gorkin nuoruus (Detstvo Gorkogo, 1938)
- Maailmalla (V ljudjah, 1939)
- Elämäni yliopistot (Moi universitety, 1940)
- Romantiki (1941)
- Kuinka teräs karastui (Kak zakalâlas’ stal’, 1942)
- Sateenkaari (Raduga, 1944)
- Lannistumaton (Nepokorjonnyje, 1945)
- Kylän opettajatar (Selskaja utšitelnitsa, 1947)
- Alitet uhodit v gory (1950)
- Äitini (Mat, 1956)
- Kalliilla hinnalla (Dorogoi tsenoi, 1958)
- Kultaiset kahleet (Foma Gordejev, 1959)
- Äidin sydän (Serdtse materi, 1966)
- Äidin uskollisuus (Vernost materi, 1967)
- Nadežda (1974)
- Suprugi Orlovy (1978)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i ”Donskoi, Mark”, Spectrum 2, s. 416. Helsinki Porvoo: WSOY, 1976. ISBN 951-0-07241-9.
- ↑ a b c d e f g Rollberg, Peter: Historical Dictionary of Russian and Soviet Cinema, s. 181–184. Lanham, Maryland; Toronto; Plymouth, UK: The Scarecrow Press, 2009. ISBN 978-0-8108-6268-5. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Edelman, Rob: Mark Donskoy Film Reference. Viitattu 8.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Brennan, Sandra: Mark Donskoy The New York Times / All Movie Guide. Viitattu 8.3.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Uusitalo, Kari: ”Donskoi, Mark”, Otavan suuri ensyklopedia 2, s. 898. Helsinki: Otava, 1977. ISBN 951-1-04170-3.
- ↑ Silén, Jarkko: Elokuvaosasto Mahorkka ja Siansorkka ry Turun Suomi-Venäjä-seura. Viitattu 8.3.2016.
- ↑ a b Romantiki (1941) BFI. Viitattu 8.3.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Kino: entsiklopeditšeski slovar, s. 131. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1986. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Alanen, Antti: Elokuvantekijät, s. 188. Helsingissä: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-20533-3.
- ↑ a b Entsiklopedija kino dic.academic.ru. Viitattu 26.5.2014. (venäjäksi)
- ↑ a b c d Gershenson, Olga: A Queen Honored, a King and a Jester Premiered Forward. 13.7.2011. Viitattu 8.3.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Zorkaja, N. M.: Istorija sovetskogo kino, s. 267–268. Sankt-Peterburg: Aleteija, 2005. ISBN 5-89329-457-2. (venäjäksi)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Cervoni, Albert: Marc Donskoi. Paris: Seghers, 1966. (ranskaksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mark Donskoi Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
