Mörkö (Muumit)

Wikipedia

Mörkö
Mörkö jaksossa Keskitalven kokkolähde?
Luoja(t)	Tove Jansson
Kustantaja	WSOY
Ensiesiintyminen	Taikurin hattu (1948)
Henkilötiedot
Koko nimi	Muumien Mörkö
Status	Yksinäinen, vaeltava ja pelottava olio
Ikä	?
Paino	-
Asuinpaikka	Yksinäiset vuoret
Sukulaiset	?
Ystävät/tuttavat	tavallaan Muumiperhe
Ominaisuudet	Jäädyttää maan altaan liikkuessaan.
Näyttelijä(t)	Tapio Hämäläinen

Mörkö (ruots. Mårran) on Tove Janssonin luomassa Muumimaailmassa esiintyvä hahmo. Mörkö on hyytävän kylmä olento, joka jäädyttää kaiken, mihin koskee. Muumikirjoissa yleensä esiintyvä Mörkö on naispuolinen (siihen viitataan ruotsiksi sanalla "hon"), mutta Tove Janssonin ensimmäisessä sarjakuvassa Jorden går under! (1947-48), esiintyy toinen miespuolinen Mörkö. Tove Jansson näkee Mörön kuvaavan Muumeissa skandinaavista melankolisuutta.

Mörkö esiintyy ensimmäisen kerran kirjassa Taikurin hattu (Trollkarlens hatt, 1948), jossa hän puhuu jopa pari lausetta. Hän saapuu Muumilaaksoon hakemaan takaisin Kuningasrubiinia, jonka Tiuhti ja Viuhti ovat häneltä varastaneet. Mörön ulkomuoto kuvataan samanlaisena kuin myöhemmissä kirjoissa: hän on möhkälemäinen, jonkinlaisen kaavun tai kaapumaisen nahan peittämä hahmo, jolla on leveä nenä, kiiluvat silmät ja rivi irvistäviä hampaita.

Mörkö on jääkylmä ja jäädyttää kaiken mihin koskee. Taikurin hatussa hän myös poikkeuksellisesti puhuu (tosin vain yksisanaisia lauseita), mutta myöhemmissä kirjoissa hän ei enää puhu vaan ääntelee mörisemällä. Muumit onnistuvat lepyttämään Mörön antamalla hänelle kirjassa Taikurin hatun (Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjassa sydämenmuotoisen näkinkengän), ja Mörkö lähtee laaksosta.

Seuraavassa muumikirjassa Muumipapan urotyöt (Muminpappas bravader, 1950) kuvataan, kuinka Muumipappa nuoruudessaan kohtasi Mörön ja pelasti Hemulin tädin tämän kynsistä. Mörkö kuvataan päällekäyvänä ja petomaisena hahmona, joka yrittää syödä Hemulin tädin. Samanlaisessa roolissa Mörkö esiintyy myös kuvakirjassa Kuka lohduttaisi Nyytiä? (Vem ska trösta Knyttet?, 1960), jossa Nyyti pelastaa Tuitun Möröltä.

Taikatalvessa (Trollvinter, 1957) Mörkö on kuitenkin riisuttu petomaisista piirteistä: kaikki edelleenkin pelkäävät häntä, mutta vain siksi, että hän on jääkylmä ja jäädyttää kaiken mihin koskee. Valo ja tuli houkuttavat Mörköä puoleensa, sillä hän etsii lämmikettä ikuiseen kylmyyteensä, mutta kun hän istuu Muumilaakson asukkaiden talvikokon päälle, hän onnistuu vain sammuttamaan sen.

Kirjassa Muumipappa ja meri (Pappan och havet, 1965) Mörkö saa merkittävimmän roolinsa. Hän ei ole enää peto vaan traaginen hahmo, joka on kylmyytensä vuoksi tuomittu ikuiseen yksinäisyyteen.

Kun Mörkö saapuu Muumitalon luo, Pikku Myy paljastaa että Mörkö on ihastunut Muumipeikkoon ja vaikka Myyllä ei ole todisteita, niin silti tämä on yleinen uskomus.

Muumit puhuvat möröstä yleensä varoen ja käyttävät mörköä kirosanaan verrattavana sanana:

»– Haa! se [drontti Edvard] karjaisi. – Mörkö vieköön jollei siinä ole Fredrikson ja hänen vimmastuttava joukkonsa! [...]»
(Muumipapan urotyöt, suomentanut Laila Järvinen)

Muumipapan urotöissä ja Muumipapassa ja meressä puhutaan muutamissa kohdissa "möröistä" monikossa, mikä antaisi ymmärtää, että möröt ovat muumimaailmassa samanlainen oliolaji kuin esimerkiksi hemulit tai mymmelit. Muumikirjoissa esiintyvä Mörkö on ilmeisesti joka kerralla sama hahmo; tosin esimerkiksi Muumipapan urotöiden Mörkö saattaa hyvin olla jokin toinen mörköjen heimon edustaja, sillä kirjan tapahtumat sijoittuvat Muumipapan nuoruuteen ja kauas Muumilaaksosta.

Monet, jotka ovat eläneet lapsuutensa "Muumilaakson tarinoita"-animaatiosarjan kanssa, ovat kokeneet Mörön todella pelottavaksi ja kauheaksi hahmoksi. Tämä johtuu kaiketi Mörön pelottavasta, karjuvasta äänestä, ulkonäöstä ja/tai uhkaavasta taustamusiikista sen ilmestyessä.

Tove ja Lars Janssonin Muumipeikko-sarjakuvissa Mörkö esiintyy ensimmäisessä kirjassa, jonka mukaan Nipsu luo Mörön vahingossa kaataessaan taikajuomaa erään pienen olennon päälle.

Televisiosarjassa muumit odottavat Mörön tuloa Tiuhdin ja Viuhdin vihjeestä. Nipsu yrittää vakuuttaa muumeille ja itselleen, ettei mörköä ole ja on lähdössä kotiin. Hänen astuessaan muumien ovesta ulos Mörkö on oven takana odottamassa. Nipsu ei huomaa Mörköä heti vaan ehtii ottaa muutaman askeleen kunnes tajuaa että hänen vieressään on joku. Nipsu kääntyy hitaasti ja huomaa kauhukseen Mörön seisovan aivan oven vieressä ja juoksee kiljuen sisälle.

Taikurin hatussa taas Muumiperhe odottaa Mörköä, mutta Piisamirotta menee pihalle 'pisauttamaan' ja pian he huomaavat Mörön olevan heidän edessään, joka peräti sanoo kaksi sanaa: "Paljon!" ja "Todista!".

Televisiosarjassakaan Mörkö ei puhu, paitsi ensiesiintymisessään hän sanoo kahdesti mörisevällä äänellä "Minä palaan!".

Mörön viimeisessä esiintymisessä kirjoissa, Muumipapassa ja meressä, Mörkö ei enää lopussa ole kylmä, koska Muumipeikko sai hänet lämpimäksi. Mörkö on hyväntahtoinen ja yksinäinen kulkija, joka kaipaa ystävää.

[muokkaa] Muumilaakson tarinoiden jaksot, joissa Mörkö esiintyy

• Pikkuruiset vieraat (osa 6)

Tiuhti ja Viuhti ovat tulleet muumitaloon ja Muumit kuulevat niiltä Möröstä. Hiukan yli keskiyön Nipsu väittää, että Mörköä ei ole olemassakaan, ja lähtee ulos. Mörkö nähdään oven takana Nipsun avatessa sen. Nipsu juoksee kiljuen sisälle. Kun Muumit näkevät Mörön, se ei olekaan enää kuistilla vaan kuistin edessä. Muumipappa uhkaa Mörköä kiväärillään ja alkaa laskea kymmeneen, jolloin Mörkö lähtee. Lopussa Mörön kuullaan huutavan kahdesti vuorten takaa: "Minä palaan!"

• Matkalaukku (osa 7)

Jakso on jatkoa edelliselle jaksolle. Mörkö nähdään heti alussa, tosin Muumipeikon unessa, jossa sumussa Mörkö ajaa Muumipeikkoa takaa ja saa Muumin kiinni juuri tämän heräämisen sekunnilla.

Lopussa Mörkö tulee uudelleen Muumitalolle kuin edellisessäkin jaksossa, paitsi että nyt näytetään myös hänen matkansa Muumitalolle. Muumimammalla on suunnitelma Mörön lepyttämiseksi; hän aikoo antaa Mörölle jotain käsilaukustaan. Monien tarjouksien jälkeen Mörkö ottaa suoraan Mamman kädestä Muumipeikon sydämenmuotoisen näkinkengän ja lähtee.

• Muumipeikon ja Pikku Myyn talvinen seikkailu (osa 21)

Mörkö nähdään jaksossa kaksi kertaa ja sillä on vain vähäinen rooli. Ensin Muumipeikko ja Pikku Myy näkevät sen mäellä, mutta se ei edes lähesty heitä, tuijottaa vain. Toisen kerran mörkö nähdään Muumipeikon seurassa. Mörkö haluaa ratsastaa Tuutikin Jäärouvalle tekemällä lumihevosella, mutta Muumipeikko kertoo sen olevan Jäärouvalle tarkoitettu. Mörkö näyttää hyvin pettyneeltä ja katoaa pimeyteen samalla tavalla kuin ilmestyikin.

• Keskitalven kokko (osa 36)

Mörkö nähdään ensin, kun hän tulee talviunilta heränneitä Muumipeikkoa ja Niiskuneitiä vastaan. Heidän vaihdettua muutaman sanan Muumipeikko ja Niiskuneiti lähtevät juoksemaan ja jättävät Mörön taakseen.

Seuraavaksi Mörkö nähdään poikkeuksellisesti Aliisan seurassa, joka on lähtenyt suksilla talviseen Muumilaaksoon. Mörkö lähestyy vaarallisen näköisenä Aliisaa, mutta Muumipeikko juoksee väliin ja Mörkö lähtee. Sitten Niiskuneiti paljastaa Aliisalle ja Tuutikille, että Mörkö olisi ihastunut Muumipeikkoon.

Mörkö nähdään kolmannenkin kerran, tällä kertaa keskitalven kokon luona. Kuten kirjassa Taikatalvi, Mörkö sammuttaa kokon istuessaan sen päälle.

• Loitsu (osa 37)

Möröllä ei ole minkäänlaista osaa juonessa. Se nähdään vain alussa, kun se lähestyy Muumitaloa ja saapuukin jo sen luokse, mutta se näkee Noidan lentävän luudalla ja poistuu Noidan tieltä. Sen nähdään myös seuraavan katseellaan, kun Noita lentää takaisin kohti metsää.

• Muumipapan muistelmat I (osa 60)

Tapahtumat sijoittuvat Muumipapan nuoruuteen, jossa Mörkö ajaa takaa lastenkodin johtajatarta. Muumipappa pelastaa tädin Mörön kynsistä ja sen jälkeen johtajar tulee mukaan Fredriksonin Merenhuiske-laivalle pitämään sen väelle kuria heidän suureksi harmikseen.

• Hiekkaveistoksia (osa 82)

Pikku Myy sanoo Vilijonkan hiekkaveistoksen muistuttavan Mörköä, josta Myy saa idean tehdä hiekkamörön, jonka hän lopulta saakin aikaan. Myöhemmin Myy pelkää nousuveden tuhoavan hiekkamörön ja lähtee vartioimaan sitä. Muumit saavat tietää, että Myy lähti hiekkamörön luo teltan kanssa ja huomaavat samalla metsäpalon. Myy on metsäpalon aikana paikalla ja näkee oudon hahmon kauempana ennen kuin salama iskee puuhun. Salaman iskeytyessä puuhun ja tulen levitessä niin että Myy ei pääse pakoon myy juoksee hädissänsä, kaatuu ja törmää puuhun. Myy näkee hiekkamörön muuttuvan oikeaksi Möröksi ja Myy kertoo sen pelastaneen hänet tulelta. Muumit menevät ulos ja kuulevat Mörön mörinän Yksinäisiltä vuorilta. Seuraavana päivänä Muumit eivät usko, vaikka Myy sanoo nähneensä Mörön.

Lisäksi jaksossa Hemulitäti tulee muumitaloon (osa 80) esiintyy monta mörköä, mutta nämä ovat todellisuudessa vain möröiksi pukeutuneet Muumipeikko, Pikku Myy, Niiskuneiti, Nipsu ja Nuuskamuikkunen, jotka haluavat saada tädin lähtemään Muumitalosta. Ulkonäöstäkin näkee, että möröt eivät ole oikeita; niissä on ryppyjä ja tilkkuja.