Kalliovarpunen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kalliovarpunen
Petronia petronia.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Varpuset Passeridae
Suku: Petronia
Laji: petronia
Kaksiosainen nimi
Petronia petronia
(Linnaeus, 1766)
Alalajit
  • Petronia petronia petronia
  • Petronia petronia barbara
  • Petronia petronia exigua
  • Petronia petronia puteicola
  • Petronia petronia kirhizica
  • Petronia petronia intermedia
  • Petronia petronia brevirostris
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kalliovarpunen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kalliovarpunen Commonsissa

Kalliovarpunen (Petronia petronia) on kallioisilla paikoilla esiintyvä varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 14-17 cm, siipien kärkiväli 28-32 cm ja paino 26-39 cm. Varpusen kokoinen tukevatekoinen lintu, jolla on voimakas siemensyöjän nokka ja leveä vaalea silmäkulmajuova. Höyhenpuvun alapuoli on valkeaho tummin pitkittäisviiruin, yläpuoli on harmaanruskean ja mustan kirjava. Siivet ovat ruskean-mustan-valkoisen kirjavat. Kurkussa on kellertävä laikku. (Kuvan linnut ovat liian keltaisia). Sukupuolet ovat samannäköisiä.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalliovarpunen esiintyy laajalla alueella Etelä-Euroopasta ja Pohjois-Afrikasta Luoteis-Intiaan ja Kiinaan. Lajista tunnetaan kuusi alalajia: nimialalaji petronia elää Euroopan mantereella, Kanariansaarilla ja Madeiralla; alalaji barbara (Erlanger, 1899) Marokosta Libyaan; alalaji exigua (Hellmayr, 1902) Turkissa, Kaukasuksella sekä Pohjois-Irakissa ja Pohjois-Iranissa Gorganiin saakka; alalaji puteicola (Festa, 1894) Levantissa ja Etelä-Turkissa; alalaji kirhizica (Suškin, 1925) aliselta Volgalta Araljärvelle ja Transkaspiaan; alalaji intermedia (Hartert, 1901) Iranissa, Transkaspiassa ja läntisessä Keski-Aasiassa; alalaji brevirostris (Taczanowski, 1874) Altailla ja Mongoliassa ja sieltä itään Mantšuriaan ja Sichuaniin.[2] Laji elää noin kymmenen miljoonan neliökilometrin laajuisella alueella, Euroopassa elää 3,4–7,6 miljoonaa yksilöä, ja lajin kanta on elinvoimainen.[1] Lajia ei ole tavattu Suomessa.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elää enimmäkseen kallioisilla ja karuilla avomailla, pääasiassa vuorten rinteillä jopa 4,8 kilometrin korkeuteen saakka. Joillakin alueilla laji elää myös niityillä, puutarhoissa, linnojen raunioilla ja jopa asutuksen piirissä.[2]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Petronia petronia

Pesä on kolossa, yleensä kallionkolossa tai maakolossa, usein myös puussa tai rakennuksessa. Hyväksyy mielellään mehiläissyöjän tai pähkinänakkelin vanhan pesäkolon tai jyrsijän onkalon. Itse pesä on iso, löyhä, ruohonkorsista tai oljista rakennettu, joskus katettu. Naaras munii 4-7, tavallisesti 5 munaa. Muna painaa 2,6–3 g. Usein 2 poikuetta kesässä. Haudonta-aika on 11–14 päivää. Molemmat emot ruokkivat poikasia, jotka lähtevät pesästä noin 18–19 päivän ikäisinä.[2]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääravintona ovat erilaiset siemenet, syksyllä myös marjat. Keväällä hyönteiset ja muut selkärangattomat, joita poikaset saavat syödäkseen.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Petronia petronia IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
  2. a b c d Perrins, Christopher M. (toim.) 1994: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-854679-3