Varpunen
Sivulta puuttuu | Varpunen | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
| Koiras | ||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Passer domesticus (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||
 |
||||||||||||||
| Varpusen levinneisyysalue, luontainen levinneisyysalue tummanvihreä | ||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
 Varpunen Wikispeciesissä |
.jpg)
Varpunen (Passer domesticus) on yleinen lintulaji suuressa osassa Eurooppaa ja Aasiaa. Carolus Linnaeus antoi varpuselle aluksi nimen Fringilla domestica.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Kesällä varpusen nokka on väritykseltään sinimusta, jalat ruskeat. Talvella taas höyhenpuku on vaaleampi ja nokka ruskeankeltainen. Koiraan siivellä on keskimmäisten peitinhöyhenten muodostama valkoinen raita. Naaraalla ei ole mustaa päässä tai kaulassa vaan yläruumiissa on ruskehtavia raitoja. Poikaset ovat tummemman ruskeita. Loppukesällä kaikki varpuset käyvät läpi täydellisen sulkasadon, minkä jälkeen eri ikäluokkia ei pysty enää erottamaan. Pituus on noin 16 cm, paino 30–33 g. Koiras on hieman kookkaampi. Varpuset esiintyvät parvina.[2]
Varpusen äänelle on tyypillistä lyhytkestoinen ja keskeytyksetön sirkutus.
Vanhin suomalainen rengastettu varpunen on ollut 9 vuotta 7 kuukautta 6 päivää vanha.[3] Euroopan vanhin on ollut tanskalainen vähintään 19 vuoden 9 kuukauden ikäinen varpunen.[4]
Taksonomia [muokkaa]
Varpusesta tunnetaan useita alalajeja. Nimialalaji domesticus esiintyy pohjoisessa Euraasiassa Länsi-Euroopasta itään Kauko-Itään Ohotanmerelle saakka. Alalaji balearoibericus (Von Jordans 1923) esiintyy osassa Ranskaa ja Espanjaa sekä Balkaniilla, Romaniassa, Kreikassa ja Anatoliassa. Alalaji tingitanus (Loche 1867) tavataan Pohjois-Afrikassa Marokosta Libyaan. Alalaji biblicus (Hartert 1904) esiintyy Kyproksella, Levantissa, Iranissa ja Transkaukasiassa.
Levinneisyys [muokkaa]
Varpusen luontainen levinneisyysalue kattaa Euraasian ja Pohjois-Afrikan. Lajia on siirretty eri puolille maailmaa, kuten Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan, Australiaan sekä Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan.[5] Suomessa pesii noin 400 000 paria varpusia,[6] Euroopassa 55–73 miljoonaa, 130–270 miljoonaa yksilöä,[1] ja koko maailman varpusmääräksi on arvioitu noin 500 miljoonaa yksilöä.[7] Varpunen saattaa olla maapallon runsain lintulaji.
Suomessa varpusia on ollut eniten Lounais-Suomessa, Lapissa se on hyvin harvalukuinen. Maatalouden muutokset ovat ilmeisesti johtaneet siihen, että varpunen on voimakkaasti vähentynyt.[6] Pieni osa varpusista muuttaa lounaaseen, Ruotsiin ja mahdollisesti Tanskaan.
Elinympäristö [muokkaa]
Varpunen on ihmisasutuksen ja maatalouskulttuurin seuralainen. Levinneisyydestään huolimatta varpunen on harvinainen esim. ylänköalueilla. Asutuskeskuksissa ja maatiloilla se saattaa olla yleisin lintulaji. Ennen oli yksinäistiloillakin oma varpuspopulaationsa, mutta ne ovat nyttemmin lähes autioituneet.
Lisääntyminen [muokkaa]
Varpunen rakentaa pesän räystäisiin, muurin rakoihin, vuorilautojen koloihin tms., joskus linnunpönttöön. Varpusella on 2–3 poikuetta pesimiskautena. Harmaanvalkoisia, tihein harmaanruskein ja harmain täplin varustettuja munia on 4–7. Molemmat puolisot hautovat 13–14 vrk. Poikaset lähtevät pesästä noin 2-viikkoisina.[2]
Ravinto [muokkaa]
Poikasia syötetään hyönteisten toukilla, mm. karjasuojien lantapatterien kärpästoukilla. Lentokykyiset poikaset ja aikuiset syövät pelloilla viljaa ja rikkakasvien siemeniä. Pihatatar näyttää olevan erityisen suosittu elokuussa. Ruokalistalla ovat myös perhoset. Talvella käy mielellään lintulaudalla syöden kauraa ja auringonkukkaa. Taajamissa monet varpuset oppivat syömään ulkokahviloiden pullanmuruja.[2]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Passer domesticus IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b c von Haartman, L.; Hildén, O.; Linkola, P.; Suomalainen, P. & Tenovuo, R. 1967: Pohjolan linnut värikuvin. - Otava. Helsinki.
- ↑ Rengastajatoimikunta 2005: Rengastajan vuosikirja 2005. – Rengastustoimisto. Helsinki.
- ↑ EURING
- ↑ Perrins, Christopher M. (toim.) 1994: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-854679-3
- ↑ a b Väisänen, Risto A.; Lammi, Esa & Koskimies, Pertti (1998): Muuttuva pesimälinnusto. - Otava. Keuruu. ISBN 951-1-12663-6
- ↑ Birdguides
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Alatalo, Rauno 1975: Varpusen Passer domesticus pesimäbiologiasta Oulun Sanginsuussa. – Lintumies 1.1975 s. 1–7. SLY.
- Anderson, Ted R. 2006: Biology of the ubiquitous house sparrow. From genes to populations. – Oxford University Press. Oxford. ISBN 978-0-19-530411-4.
- Hakasalo, Osmo 1987: Varpunen ratsasti tervapääskyn selässä. – Lintumies 4.1987 s. 179. LYL.
- Summers-Smith, J. Denis 1967: House Sparrow. – Collins.
- Kekkonen, Jaana: Evolutionary and conservation biology of the Finnish house sparrow. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, biotieteiden laitos, 2011. ISBN 978-952-10-6761-7. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 30.1.2011).
