Carlo von Erlanger

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vapaaherra Carlo von Erlanger (5. syyskuuta 1872 Nieder-Ingelheim4. syyskuuta 1904 Salzburg) oli saksalainen tutkimusmatkailija ja lintutieteilijä.

Erlanger oli vapaaherra Wilhelm von Erlangerin ja puolisonsa Karoline Bernusin nuorin poika. 1891 hän opiskeli lintutiedettä Lausannen yliopistossa. Näihin aikoihin teki lyhyen tutkimusmatkan Pohjois-Afrikkaan Tunisiaan minkä jälkeen hän jatkoi opintojaan Cambridgessä ja Berliinissä.

Talvella 1896–1897 hän alkoi suunnitella tutkimusretkeä Pohjois-Afrikkaan. Retki toteutui 1899–1901 ja se suuntautui Somaliaan ja muualle Itä-Afrikkaan. Oskar Neumannin (1867–1946) kanssa tehty matka kesti runsaan vuoden. He asuivat Addis Abebassa, Zeylassa ja Hararissa ja kävivät muun muassa oromokansan luona. Tällä matkalla hän keräsi yli 20 000 hyönteistä, noin 10 000 linnunnahkaa ynnä muita eläimiä, ja matkasi 2 700 kilometriä.[1]

Erlanger nimesi ja kuvaili muutamia lintulajeja ja -alalajeja, muun muassa kultapikkumonarkin ja somalianturturikyyhkyn sekä aavikkovarpusen alalajin saharae (1899). Hänen kunniakseen on nimetty Calandrella erlangeri (Neumann, 1906), joka usein luetaan etiopianhietakiurun (Calandrella blanfordi) alalajiksi, sekä sammakkolaji Ptychadena erlangeri (Ernst Ahl, 1924).

Erlanger kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1904.

Von Erlangerin hauta Nieder-Ingelheimerissa

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]