Carl Edward Hellmayr

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Carl Edward Hellmayr

Carl Edward (Eduard) Hellmayr (29. tammikuuta 1878 Wien24. helmikuuta 1944 Orselina, Sveitsi) oli itävaltalainen lintutieteilijä.

Hellmayr opiskeli Wienin yliopistossa. 1903 hän liittyi Münchenin museon lintuosaston henkilökuntaan ja 1908 hänet nimitettiin osaston intendentiksi. Hän erikoistui neotrooppisen alueen lintuihin ja tutki Johann Baptist von Spixin kokoelman Brasilian linnuista. 1904–1905 hän vietti pitkiä aikoja Pariisin luonnonhistoriallisessa museossa tutustuen erityisesti Alcide d'Orbignyn Etelä-Amerikasta kerättyyn kokoelmaan. 1905 hän siirtyi kolmeksi vuodeksi Walter Rothschildin museoon Tringissä Englannissa, missä hän työskenteli Ernst Hartertin opastuksen alaisena. Münchenissä hän sai professorin arvonimen. Hän oli Baijerin lintutieteellisen seuran pääsihteeri ja seuran lehden Verhandlungenin toimittaja vuoteen 1921.

1922 Hellmayr nimitettiin Chicagon museon (Field Museum in Chicago) eläintieteen avustavaksi intendentiksi. Hänen päätehtävänsä oli toimittaa vastikään kuolleen Charles Barney Coryn aloittama Catalogue of Birds of the Americas loppuun. Tähän tehtävään hän paneutui vuosiksi. 1931 hän muutti takaisin Wieniin ja asui siellä, kunnes natsit pidättivät ja vangitsivat hänet vuonna 1938. Hellmayr sairastui ja vietti seitsemän viikkoa sairaalassa. Suhteidensa ansiosta hän kahden kuukauden päästä onnistui pääsemään pois Itävallasta ja muutti Sveitsiin, jossa asui kuolemaansa saakka. Sveitsissä hän viimeisteli teossarjaa, joka kuitenkin jäi hieman kesken.

Hellmayr oli American Ornithologists’ Unionin kunniajäsen vuodesta 1911 alkaen, ja myös British Ornithologists’ Unionin kunniajäsen. Hän julkaisi noin 160 tieteellistä artikkelia.

Hellmayrin kunniaksi on nimetty ruskojuovanapsija (Mecocerculus hellmayri), punaolkaorneero (Gyalophylax hellmayri), viitaorneero (Hellmayrea gularis), viirulakkiorneero ( Cranioleuca hellmayri) ja arokirvinen (Anthus hellmayri). Hellmayr itse nimesi suuren joukon lintulajeja ja alalajeja, muun muassa kalliovarpusen alalajin exigua 1902.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Revision of Spix's Types of Brazilian Birds (1906)
  • Catalogue of Birds of the Americas (1918–1949), 15-osainen sarja, joista kaksi ensimmäistä osaa oli Charles Barney Coryn ja 13 osaa Hellmayrin kirjoittamia.
  • The Birds of Chile, (yhdessä Henry Boardman Conoverin kanssa).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]