Kalākauan maailmanympärimatka 1881

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kalākauan maailmanympärimatkan reitti

Vuonna 1881 Havaijin kuningas Kalākaua toteutti maailmanympärimatkan, jonka tarkoituksena oli tehdä Havaijista yhdenvertainen kuningaskunta muiden maiden rinnalla. Matka alkoi tammikuussa ja kuningas palasi kotiin marraskuussa. Kalākauasta tuli maailman historian ensimmäinen istuva monarki, joka oli kiertänyt maailman ympäri.[1][2][3]

Matkan ajaksi Kalākaua nimitti siskonsa Lili‘uokalanin sijaishallitsijaksi.[4] Matkoista kirjoitti William Nevins Armstrong kirjassaan Around the World with a King.[5]

Matkaseurue oli melko pieni ja Kalākaua matkusti nimellä prinssi Kalākaua ennemmin kuin kuninkaana, jolla annettiin kuva siitä, että kyseessä oli kuningashuoneen prinssin lomamatka ennemmin kuin valtionpäämiehen vierailu. Tämän vuoksi maailmanympärimatkan kustannukset onnistuttiin pitämään alhaisina.[6][7]

Kalākauan maailmanympärimatkan aikana tehdyt vierailut Yhdysvaltoihin eivät olleet kuninkaan ensimmäinen vierailu maassa. Kalākaua vieraili ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa jo vuonna 1874, melko pian valtaannousunsa jälkeen, ja allekirjoitti kauppasopimuksen maiden välillä. Hän oli tuolloin ensimmäinen ulkomaalainen monarkki, joka oli tehnyt valtiovierailun Yhdysvaltoihin.[8]

Kalifornia ja Japani[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalākaua Japanissa

Kalākauan ensimmäinen kohde oli Kalifornia, jonne hän matkasi laivalla nimeltä City of Sidney.[9] Matka alkoi 20. tammikuuta 1881. Kuningas saapui yhdeksän päivää myöhemmin San Franciscoon, josta hän jatkoi matkaa osavaltion pääkaupunkiin, Sacramentoon. Täällä hän tapasi muun muassa Kalifornian kuvernööri George Perkinsin. Amerikkalainen lehdistö kirjoitti pääsääntöisesti positiiviseen sävyyn vierailusta. Kalākaua lähti Kaliforniasta RMS Oceanicillä kohti Japania 8. helmikuuta.[8]

Kuningas saapui Jokohaman satamaan 4. maaliskuuta. Japanilaiset kohtelivat Kalākauaa valtionpäämiehenä ja pitivät hänen vierailuaan ensimmäisenä vieraan valtion johtajan vierailuna Japanissa. Tervetuloseremoniassa soitettiin muun muassa Hawai‘i Pono‘ī jonka Kalākaua itse oli sanoittanut. Myöhemmin Kalākaua tapasi keisari Meijin Tokion keisarillisessa palatsissa, jossa keisari myönsi Kalākaulle Krysanteemiritarikunnan arvon ja Kalākaua taas myönsi keisarille Kamehameha I:n kuninkaallisen ritarikunnan arvon. Yhteensä Kalākaua vietti Japanissa 19 päivää.[10]

Japani teki vaikutuksen Kalākauaan ja lähtiessään kohti Kiinaa Tokio Maru -aluksella hän kirjoitti päiväkirjaansa seuraavasti:[11]

Adieu Japan – Beautiful Japan. I felt as if I would have a continual longing to see this interesting country with its kind and hospitable inhabitants for a long long time. Aloha Nui

Aasia ja Egypti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalākaua Hongkongissa

Saapuessaan Shanghaihin 1. huhtikuuta Kalākaua tapasi varakuningas Li Hongzhangin, jonka kanssa hän matkusti Tianjiniin Pautah-aluksella. Kalākauan oli tarkoitus myös matkustaa Pekingiin, mutta keisarinna Ci’anin kuolema muutti suunnitelmia ja Kalākaua jatkoi matkaansa 9. huhtikuuta. Lisäksi Kalākaua ja Li keskustelivat kiinalaisten naimattomien naisten mahdollisuudesta muuttaa Havaijille.[12]

Kalākaua lähti seurueineen Shanghaista kohti Hongkongia, jonne hän saapui 12. huhtikuuta. Siellä hän sai Japanin tavoin kuninkaallisen vastaanoton. Hongkongissa Kalākaua, joka oli vapaamuurari, sai kunniavieraan vastaanoton paikalliselta vapaamuurarien loosilta.[8] Hongkongin kuvernöörin isännöimällä illallisella W. N. Armstrong kertoi Kalākauan olleen uninen, mutta havahtuneen orkesterin soittaessa Havaijin kansallislaulun, jonka soittaminen oli kuvernöörin vaimon idea saada kuningas virkoamaan. 21. huhtikuuta Kalākaua suuntasi kohti Siamia.[13]

Siamin kuningashuoneen viisi edustajaa olivat matkaseuruetta vastassa Kalākauan ollessa vasta Siaminlahdella. Myöhemmin hän tapasi Siamin kuninkaan Chulalongkornin. Kalākaua ihastui Siamin hovin kultaisiin ja hopeisiin astioihin sekä hienoon silkkiin. Lähtiessään Siamista kuningas kuvasi rakkauttaan "tämän [Siamin] kuningaskunnan aristokratiaa" kohtaan suureksi.[3]

28. toukokuuta Kalākaua saapui Kalkuttaan, mutta viipyi siellä vain hetken, jatkaen junalla Intian niemimaan läpi Bombayhin. Bombaysta Kalākaua jatkoi matkaansa ensin Adeniin ja sitten Egyptiin. Merimatkaa Punaisellamerellä Kalākauaa kuvaa pettymykseksi, sillä hän kuvitteli, että meri olisi niin kapea, että ranta näkyisi molemmin puolin.[14] 24. kesäkuuta Egyptin kediivi Tewfik pašša otti kuninkaan vastaan ja järjesti juhlaillallisen sekä tanssiaiset Aleksandrian kuninkaallisessa palatsissa.[3] Egyptin vapaamuurarit myönsivät Kalākaualle kunniasuurmestarin arvonimen.[15]

Eurooppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Wasp -lehden julkaisema pilakuva, jossa Kalākaua huutokauppaa kuningaskuntaansa

Kalākauan ensimmäinen Euroopan kohde oli Napoli, jossa hän pistäytyi 30. kesäkuuta. Kaupungin väki aina pormestarista tavallisiin asukkaisiin saapui ottamaan kuningasta vastaan. Seuraavana päivänä Kalākaua tapasi Italian kuningasparin, Umberton ja Margheritan. Roomassa Kalākaua puolestaan tapasi paavi Leo XIII:n.[3]

Roomasta Kalākaua lähti kohti Lontoota, jossa hän oli kuningatar Viktorian kunniavieraana. Kuningattaren kerrottiin olevan hyvin vakuuttunut Kalākauan hyvästä englannin kielen taidosta. Kuningatar järjesti Kalākaualle kuninkaallisen hevoskärryn ja kuninkaallisen aition teatterista, jotta suosittua Havaijin kuningas pääsi yhtäältä näkemään Lontoota, mutta toisaalta myös tulla nähdyksi.[3] Isossa-Britanniassa vieraillessaan amerikkalainen Sacramento Daily Record-Union -niminen lehti kirjoitti pääkirjoituksessaan, että Kalākauan matkan tarkoitus oli löytää saarivaltiolleen ostaja ulkomailta. Lehti katsoi Yhdysvaltojen olevan todennäköisin ehdokas syvien kauppasuhteiden takia.[16]

Kalākaua lähti Lontoosta 24. heinäkuuta ja suuntasi Belgiaan. Siellä hän vieraili Waterloon taistelukentillä. Hän myös tapasi kuningas Leopold II:n.[17] Belgiasta matka jatkui Saksaan, jossa hän tapasi tulevan keisarin Vilhelm II:n.[15] 5. elokuuta Kalākaua saapui Wieniin, jossa hän vieraili muun muassa Belvederessa. Hän ei kuitenkaan tavannut keisaripariskuntaa, vaan ainoastaan näiden edustajia.[18]

Ranskassa Kalākaua sai melko kylmän vastaanoton. Tämä johtui siitä, että matkallaan Isoon-Britanniaan Kalākauan matkaseurue oli kulkenut Ranskan läpi ilmoittamatta asiasta etukäteen. Kalākaua ei esimerkiksi tavannut presidentti Grévya.[15]

Portugalissa Kalākauan kerrotaan saaneen paras mahdollinen vastaanotto Euroopassa, ja hän tapasi kuningas Ludvig I:n. Espanjassa hän ei tavannut kuninkaallisia, vaan ministereitä. Tämän jälkeen Kalākaua palasi Ranskaan, jossa hän tutustui uuteen keksintöön: sähkövalaistukseen. Ranskasta matka jatkui takaisin Isoon-Britanniaan, mutta tällä kertaa Skotlantiin. Skotlannissa hän osallistui vapaamuurarien tilaisuuteen. Skotlannista Kalākaua aloitti matkansa kohti Yhdysvaltoja.[3]

New York ja kotimatka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalākauan paluuta juhlistava arkki Havaijilla

New Yorkissa kuningas tapasi keksijä Thomas Edisonin saadakseen lisää tietoa sähkövalaistuksesta, joka oli alkanut kiinnostaa häntä.[19]

New Yorkista kuningas jatkoi matkaansa ensin Philadelphiaan ja sitten Washingtoniin, jossa hän tapasi Chester A. Arthurin, joka oli noussut vastikään murhatun edeltäjänsä tilalle Yhdysvaltain presidentiksi. Kalākaua matkusti Yhdysvaltain halki pysähtyen muun muassa ihastelemaan hevosia Kentuckyssä. Päästyään taas San Franciscoon, hän viipyi siellä vielä 11 päivää ennen kuin nousi Australia-laivan kyytiin 22. lokakuuta ja aloitti kotimatkansa kohti Havaijia.[15] Havaijille palattuaan kuningas sai juhlavan vastaanoton.[20]

Matkan jälkeen ja sen perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havaijille palattuaan Kalākaua alkoi rakennuttaa ‘Iolanin palatsia.[4] Nähtyään sähkövalaistuksen Pariisissa ja tavattuaan Edisonin Yhdysvalloissa, Kalākaua vaati, että kuninkaalliseen palatsiin täytyy saada sähkövalaistus, joka oli tuohon aikaan ylellinen ja uusi hienous.[20]

Vuonna 1882 Havaiji allekirjoitti sopimuksen Portugalin kanssa koskien maahanmuuttoa. Höyrylaiva Monarch palasi Havaijille saman vuoden kesäkuussa mukanaan 859 portugalilaista maahanmuuttajaa.[21] Sopimuksen mukaan portugalilaiset saivat ilmaisen laivamatkan ja ruuan sen ajaksi koko perheelle. Perille saavuttuaan työsopimus tehtiin kolmeksi vuodeksi ja työntekijät saivat muonan, asumuksen ja terveydenhuollon työn puolesta sekä palkkaa 10 dollaria kuukaudessa.[22]

Vuonna 1885 Havaiji allekirjoitti myös Japanin kanssa sopimuksen, jolla tuotiin japanilaisia työläisiä Havaijille. Ensimmäiset työläiset saapuivat saman vuoden helmikuussa.[10]

Maailmanympärimatka herätti myös kritiikkiä: sitä pidettiin itsekeskeisenä ja julkisena silmänkääntötemppuna.[3] Maailmanympärimatka maksoi 22 500 Havaijin dollaria.[23]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ King David Kalākaua: The Original Most Interesting Man In The World 10.8.2018. wbur.org. Viitattu 21.8.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Iolani Palace Brings Monarchy Era to Life on Google Arts & Culture 2022. Iolani Palace. Viitattu 21.8.2022. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g Ing, Tiffany Lani: Reclaiming Kalākaua, s. 131–154. University of Hawaii Press, 2019. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. ↑ a b David Kalakaua 2022. Hawaii History. Arkistoitu 16.9.2021. Viitattu 21.8.2022. (englanniksi)
  5. ↑ William N. Armstrong: Around the world with a king. New York: F. A. Stokes Company, 1904. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.8.2022).
  6. ↑ Saturday press. (Honolulu, H.I.) 1880-1885, January 22, 1881, Image 2 22.1.1881. National Endowment for the Humanities. Viitattu 25.8.2022. (englanniksi)
  7. ↑ The Pacific commercial advertiser. (Honolulu, Hawaiian Islands) 1856-1888, February 26, 1881, Image 3 26.2.1881. National Endowment for the Humanities. Viitattu 25.8.2022. (englanniksi)
  8. ↑ a b c Askman, Douglas V.: A Royal Traveler: American Press Coverage of King Kalākaua’s 1881 Trip Around the World (pdf) 2017. The Hawaiian Journal of History. Arkistoitu 25.8.2022. Viitattu 25.8.2022. (englanniksi)
  9. ↑ The Pacific commercial advertiser. (Honolulu, Hawaiian Islands) 1856-1888, February 26, 1881, Image 3 26.2.1881. National Endowment for the Humanities. Viitattu 21.8.2022.
  10. ↑ a b Early Diplomacy (US and Japan) 2021. Nissei Veterans Legacy. Viitattu 25.8.2022. (englanniksi)
  11. ↑ Masaji Marumoto: Vignette of Early Hawaii-Japan Relations: Highlights of King Kalakaua's Sojourn in Japan on His Trip around the World as Recorded in His Personal Diary (pdf) (s. 62) 1976. he Hawaiian Journal of History. Arkistoitu 26.6.2020. Viitattu 25.8.2022. (englanniksi)
  12. ↑ The Pacific commercial advertiser. (Honolulu, Hawaiian Islands) 1856-1888, June 11, 1881, Image 3 11.6.1881. National Endowment for the Humanities. Viitattu 25.8.2022. (englanniksi)
  13. ↑ Tin-yuke Char: A HAWAIIAN KING VISITS HONG KONG, 1881. Journal of the Hong Kong Branch of the Royal Asiatic Society, 1976, nro 16, s. 92-106. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  14. ↑ The Royal Tourist—Kalakaua's Letters Home from Tokio to London (pdf) (s. 87) 2022. core.ac.uk. Viitattu 25.8.2022. (englanniksi)
  15. ↑ a b c d The Hawaiian kingdom, vol. 3, 1874-1893, The Kalakaua dynasty 2022. Ulukau books. Viitattu 25.8.2022. (englanniksi)
  16. ↑ Sacramento daily record-union. (Sacramento [Calif.) 1875-1891, July 15, 1881, Image 1] 15.7.1881. National Endowment for the Humanities. Viitattu 21.8.2022. (englanniksi)
  17. ↑ The Pacific commercial advertiser. (Honolulu, Hawaiian Islands) 1856-1888, September 10, 1881, Image 4 10.9.1881. National Endowment for the Humanities. Viitattu 25.8.2022. (englanniksi)
  18. ↑ The Pacific commercial advertiser. (Honolulu, Hawaiian Islands) 1856-1888, October 01, 1881, Image 2 1.10.1881. National Endowment for the Humanities. Viitattu 25.8.2022. (englanniksi)
  19. ↑ Renaissance Man Images of Old Hawaiʻi. 16.11.2019. Viitattu 25.8.2022. (englanniksi)
  20. ↑ a b A King's Noble Vision | Iolani Palace 11.5.2020. IolaniPalaceTV. Viitattu 25.8.2022. (englanniksi)
  21. ↑ The Pacific commercial advertiser. (Honolulu, Hawaiian Islands) 1856-1888, June 10, 1882, Image 3 10.6.1882. National Endowment for the Humanities. Viitattu 22.8.2022.
  22. ↑ Portuguese Emigration to Hawaii: In search of a better life 2022. Portuguese Heritage Society of California. Viitattu 22.8.2022. (englanniksi)
  23. ↑ Kuykendall, Ralph Simpson: The Hawaiian kingdom 1874-1893, The Kalakaua dynasty, s. 259. University of Hawaii Press. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.12.2022). (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kalākauan_maailmanympärimatka_1881&oldid=22204009”