Hemiboreaalinen vyöhyke
Wikipedia
Hemiboreaalinen vyöhyke (boreonemoraalinen vyöhyke, tammivyöhyke, lauhkean vyöhykkeen sekametsä) on lehtimetsävyöhykkeeseen kuuluva kasvillisuusvyöhyke. Se edustaa havumetsä- ja lehtimetsävyöhykkeen vaihettumisaluetta. Hemiboreaalisen vyöhykkeen kasvukausi on 175–205 vrk, haihtuminen PE 510–560 mm.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Esiintyminen
Hemiboreaalisia metsiä, joissa on sekä boreaalisten havumetsien että temperaattisten lehtimetsien piirteitä esiintyy Euroopassa lähinnä Baltian maissa, Keski-Ruotsissa, Norjan eteläosassa ja paikoittain Suomen etelä- ja lounaisrannikolla, sekä Ahvenanmaalla. Vyöhykkeen pohjoisraja määräytyy tammen pohjoisrajasta, mikä on suunnilleen sama kuin saarnen pohjoisraja. Pohjois-Amerikassa hemiboreaalisia metsiä esiintyy Suurten järvien tienoilla.
Hemiboreaalinen vyöhyke ulottuu Suomessa aivan eteläisimpään Lounais-Suomeen, pohjoisraja kulkee linjalla Rauma-Helsinki. Ruotsissa sekametsä ulottuu pohjoisessa Gävleen ja Vänern-järven pohjoisosaan. Norjassa sekametsää kasvaa vielä Oslon seuduilla ja kapealla Norjan etelärannikon kaistaleella aina 62 leveysasteelle asti. Idässä boreonemoraalisen sekametsän pohjoisraja kulkee Pietarin seuduille ja Laatokan etelärajalle. Venäjällä on kuitenkin esimerkiksi Valdain ylängöllä boreaalista havumetsää.[1][2]
Hemiboreaalinen vyöhyke päättyy noin 350 km Suomen eteläpuolella temperaattiseen vyöhykkeeseen, jossa havupuiden sijaan metsiä valloittavat enimmäkseen lepät, tammet, saarnet, kastanjat, valkopyökit, vaahterat, poppelit, pyökit, pähkinäpensaat ja koivut.
[muokkaa] Kasvillisuus
Lauhkean vyöhykkeiden sekametsille on ominaista havupuiden runsas määrä, mutta myös lehtokeskukset, joissa kasvaa jaloja lehtipuita, kuten pähkinäpensasta, metsävaahteraa ja metsälehmusta. Havupuut ovat enimmäkseen metsäkuusta, karummilla paikoilla mäntyä ja katajaa. Metsissä on runsaasti sekä pohjoisia että eteläisiä piirteitä. Metsät ovat tiheitä, korkeita ja nopeakasvuisia. Koivut, lepät ja haavat esiintyvät runsaammin kuin pohjoisempana. Lehtoja on runsaasti. Suotuisimmilla ja ravinteikkaimmilla paikoilla kasvaa usein myös jaloja lehtipuita, kuten lehmusta, tammea, vaahteraa, saarnea ja pähkinäpensasta. Pensaskerroksessa kasvaa havumetsävyöhykettä runsaammin lajeja kuten tuomea, taikinamarjaa ja pajuja, välillä myös lehtopensaita, kuten terttuseljaa ja koiranheittä. Kenttäkerroksessa kasvaa sekä ruohoja että varpuja. Soita on vähemmän kuin pohjoisempana ja niitä muodostuu vain laaksoihin ja painanteisiin. Kosteikoilla ja jokien varsilla on tervaleppäkorpia.
[muokkaa] Metsätyypit
Tuore kangas ja lehtomainen kangas ovat tavallisimmat metsätyypit. Keski-Euroopalle tyypillistä lehtimetsää kasvaa runsasravinteisissa lehdoissa, joita on Suomessa erityisesti Ahvenanmaalla, joka kuuluu Suomen kasvuvyöhykkeeseen Ia, sekä Manner-Suomessa vyöhykkeellä Ib, joka käsittää Porvoon ja Rauman välisen rannikkoalueen. Eteläsuomalaisissa lehdoissa esiintyy maannoksena lehtimetsille tyypillistä ruskomaata.
