HMS Esk (H15)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston E-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
HMS Esk
HMS Esk
HMS Esk
Aluksen vaiheet
Rakentaja Swan Hunter and Wigham Richardson Ltd, Wallsend
Kölinlasku 23. maaliskuuta 1933
Laskettu vesille 19. maaliskuuta 1934
Palveluskäyttöön 26. syyskuuta 1934
Poistui palveluskäytöstä uponnut 31. elokuuta 1940
Tekniset tiedot
Uppouma 1 405 t (standardi)
1 940 t (kuormattu)
Pituus 100,28 m
Leveys 10,13 m
Syväys 3,81 m
Koneteho 36 000 hv
Nopeus 36 solmua
Miehistöä 145
Aseistus
Aseistus 4 × QF 4,7" Mk IX -tykkiä
2 × nelipiippuista Vickers .50" -ilmatorjuntakonekivääriä
60 × miinaa
20 × syvyyspommia

HMS Esk (viirinumero H15) oli Britannian kuninkaallisen laivaston E-luokan hävittäjä maailmansotien välillä ja toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: E-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin 1. marraskuuta 1932 Swan Hunter and Wigham Richardsonilta Wallsendistä[1], missä köli laskettiin 23. maaliskuuta 1933. Alus laskettiin vesille 19. maaliskuuta 1934 ja otettiin palvelukseen 26. syyskuuta. Valmistuskustannukset olivat 247 649 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä. Aluksen runko maksoi 106 225, pääkone 133 500 ja apukoneet 7 924 puntaa.[2]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Kotilaivaston 5. hävittäjälaivueeseen. Tammikuusta maaliskuuhun 1935 alus oli laivueen mukana Länsi-Intian purjehduksella. Se oli syyskuusta 1935 maaliskuuhun 1936 Etiopian kriisin vuoksi laivueen mukana liitettynä Välimeren laivastoon Aleksandriassa.[3]

Espanjan sisällissodan alettua heinäkuussa 1936 alus joutui partioimaan useaan otteeseen Espanjan aluevesillä, jolloin sen asemapaikkana oli kesäkuusta heinäkuuhun Gibraltar, syyskuusta marraskuuhun Pohjois-Espanjan satamien edustalla, tammikuusta maaliskuuhun 1937 Etelä-Espanjan satamien edustalla, huhtikuussa Tasavaltalaisten hallussa olevien satamien edustalla, lokakuusta joulukuuhun Gibraltarilla, tammikuusta maaliskuuhun 1938 Etelä-Espanjan satamien edustalla.[3]

Syyskuussa 1938 Münchenin kriisin aikana Esk ja HMS Express siirrettiin tilapäisesti 9. hävittäjälaivueeseen Noreen, jossa ne harjoittelivat 3. lokakuuta osaston miinanlaskua.[3]

Tammikuussa 1939 alus palasi Gibraltarille, missä se oli aina maaliskuuhun. Aluksen reserviin siirto aloitettiin 24. kesäkuuta. Aluksen miehitys ongelmien vuoksi päätettiin sitä käyttää poikien koululaivana. Alus kuitenkin palautettiin 2. elokuuta palvelukseen reservilaivastonkatselmukseen. Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus ja sodan uhan lisääntyminen aiheuttivat aluksen muuttamisen miinoitustehtäviin 23. elokuuta - 7. syyskuuta.[3]

Esk ja Express kuormasivat 8. syyskuuta 1940 Imminghamissa miinat. Ne lähtivät 9. syyskuuta ensimmäiselle miinoitusmatkalle, jossa alukset laskivat 120 miinaa Saksan laivaston oletetulle reitille Englannin kanaaliin. Matka tehtiin viikkoa myöhemmin uudelleen.[4]

Hävittäjät lähtivät 18. syyskuuta Imminghamista etsimään havaittua sukellusvenettä Bridlingtonin edustalta, minkä jälkeen alukset liitettiin Kotilaivastoon.[5]

Alus saattoi 23.-26. syyskuuta taistelulaiva HMS Royal Sovereignin Scapa Flowsta Portsmouthiin.[3]

Alus palasi 1. lokakuuta Milford Haveniin miinoitustehtäviin. Se saapui 10. lokakuuta Imminghamiin Expressin kanssa, missä niihin kuormattiin miinat. Alukset määrättiin 13. lokakuuta Harwichiin. Ne siirtyivät 18. lokakuuta laskemaan operaation RG linjan X, mutta operaatio peruutettiin ennen toteutusta. Ne palasivat Humberiin.[5]

Esk muodosti Expressin (laivueenjohtaja), HMS Intrepidin ja HMS Ivanhoen kanssa 12. joulukuuta alkaen 20. (miina)hävittäjälaivueen, jonka nimi oli valittu ensimmäisen maailmansodan miinahävittäjälaivueen mukaan.[6]

Alus laski laivueen mukana 18. joulukuuta vastaisena yönä 240 miinaa Emsin jokisuuhun operaatiossa IB. Operaation jälkeen alus siirrettiin Portsmouthiin huollettavaksi.[7]

Alus lähti 6. helmikuuta 1940 Expressin ja miinalaiva HMS Princess Victorian kanssa Rosythista laskemaan ensimmäistä osaa miinakenttä LD1:stä. Hävittäjät saapuivat 8. helmikuuta tehtävän suoritettuaan Aberdeeniin, josta piti tehdä kentän toinen osa. Tehtävä kuitenkin siirtyi tiheän sumun vuoksi.[8] Samat alukset tekivät 10. helmikuuta seuraavan matkan, jonka aikana laskettiin kentät LD2 ja LD3 etelämmäksi Yarmouthin edustalle. Operaatiossa LD3 laskettiin ensin 11. helmikuuta 52 harhautusmiinaa 47,1 mailin matkalle ja lisäksi 13. helmikuuta 38 harhautusmiinaa 34,2 mailin matkalle[9]

Alus oli 19. helmikuuta vastaisena yönä Expressin ja HMS Teviot Bankin kanssa operaatiossa DML, jonka päätteeksi hävittäjät suojasivat saattueen FS100 Portsmouthiin. Portmouthissa aluksiin liittyivät laivueen uudet alukset HMS Icarus ja HMS Impulsive. Miinahävittäjät lähtivät 3. maaliskuuta vastaisena yönä operaatioon IE1, jossa ne laskivat 240 miinaa saksalaisten käyttämille reiteille. Alukset palasivat Humberiin aamulla.[10]

Esk, Express, Icarus sekä miinalaivat Teviot Bank ja Princess Victoria siirtyivät 16. maaliskuuta Invergordoniin, josta ne lähtivat 20. maaliskuuta operaatioon PA4 laskien miinoja saksalaisten mahdollisille kulkureiteille. Operaation päätyttyä Esk ja Express määrättiin etsimään havaittua sukellusvenettä. Eskin miehistö pelasti merestä upotetun tanskalaisen kauppalaivan Minskin eloonjääneet, jotka kuljetettiin maihin. Alus palasi Humberiin 29. maaliskuuta.[11]

Norjan taisteluihin miinahävittäjät muodostivat osasto WV:n, joita suojasivat 2. hävittäjälaivueen HMS Hardy, HMS Hunter, HMS Havock ja HMS Hotspur. Osasto siirtyi 3. huhtikuuta Scapa Flowsta Sullom Voeen Shetlantiin, josta se lähti 6. huhtikuuta. Osasto laski 8. huhtikuuta miinoitteen Hovdenin edustalle Vestfjordiin.[12]

Alus palasi 19.huhtikuuta laivueensa hävittäjien mukana Imminghamiin. Se siirtyi 29. huhtikuuta Scapa Flowhun, josta alus lähti 1. toukokuuta Expressin ja Intrepidin kanssa laskemaan miinoja Norjan rannikolle palaten Imminghamiin. Osasto siirtyi 5. toukokuuta takaisin Scapa Flowhun, josta ne palasivat seuraavana päivänä kattilahuoltoja varten. Osasto saapui 7. toukokuuta Imminghamiin, jossa ne kohtasivat miinalaivat Teviot Bankin ja Princess Victorian.[13]

Esk, Express ja Intrepid laskivat 9.-10. toukokuuta operaatiossa XMO 180 miinaa tunnetulle Saksan laivaston reitille Helgolandin matalikolle.[14] Paluumatkalla alusten käskettiin kohdata Princess Victoria, minkä jälkeen suojata miinalaivan matka Hollannin rannikolle.[15] Samat kolme hävittäjää tekivät 12. toukokuuta seuraavan miinoitusmatkan Hollannin rannikolle ja edelleen 14. toukokuuta yhdessä Princess Victorian kanssa operaatiossa BS4.[16]

Alus lähti 15. toukokuuta laivueen mukana uudelleen Imminghamista Hollannin rannikolle, jossa se osallistui uuden 164 miinan kentän rakentamiseen. Kentässä tuhoutuivat 26. heinäkuuta Saksan laivaston miinanraivaajat M61, M89 ja M136.[17] Alus suojasi 18. toukokuuta laivueen mukana operaatiossa BS5 Princess Victoriaa, joka tuhoutui satamaan palatessa osuttuaan miinaan Humberin majakkalaivasta merimailin kaakkoon.[18]

Saksan maavoimien edetessä kohti rannikkoa laivue teki seuraavalla viikolla useita miinoitusmatkoja Hollannin rannikolle:[19]

  • operaatio BS6 21.-22. toukokuuta
  • operaatio BS7 23.-24. toukokuuta
  • operaatio BS8 25.-26. toukokuuta
  • operaatio BS9 27.-28. toukokuuta

Alus evakuoi 29. toukokuuta - 3. kesäkuuta 1940 Dunkerquesta yhteensä 3 904 sotilasta. Se pelasti 1. kesäkuuta Dunkerquen edustalta tuhansia ranskalaisia sotilaita uppoavasta joukkojenkuljetusalus Scotialta. Alus kärsi operaation aikana lieviä vaurioita, joiden korjaamiseen jälkeen se palasi miinoitustehtäviin.[3]

Esk ja Intrepid suojasivat 18.-19. kesäkuuta Teviot Bankia ja HMS Ploveria operaatiossa BS16, jolla täydennettiin itärannikon miinakenttää. Alus suojasi 21.-22. kesäkuuta Expressin kanssa Intrepidiä ja Icarusta operaatiossa BS17, jossa myös täydennettiin itärannikon miinoituksia. Alus suojasi 24.-25. kesäkuuta laivueen mukana Ploveria ja Teviot Bankia operaatiossa BS18, joka täydensi itärannikon miinoituksia sulkemalla sen eteläkärjessä olleen reitin.[20]

Esk ja Intrepid suojasivat 6. heinäkuuta Teviot Bankia operaatiossa BS22, josta alukset palasivat 8. heinäkuuta Imminghamiin. Seuraavassa operaatiossa alus suojasi 10.-11. heinäkuuta Expressin kanssa Teviot Bankia. Alus suojasi 19. heinäkuuta Icaruksen ja Intrepidin kanssa Teviot Bankia operaatiossa BS25.[21]

Esk, Express', Icarus, Intrepid ja Impulsive laskivat 20. heinäkuuta miinoitteen operaatiossa BS26. Koko laivue Ivanhoeta lukuun ottamatta laski 27. heinäkuuta miinoitteen operaatiossa BS28. Esk, Intrepid ja Impulsive yhdessä apumiinalaiva Ploverin sekä Hollannin laivaston miinalaivan Hr. Ms. Willem Van de Zaanin kanssa laskivat 29.-30. heinäkuuta miinoitteen operaatiossa BS29.[22]

Koko laivue sekä miinalaivat laskivat 1. elokuuta miinoitteen operaatiossa BS32. Osasto lähti Imminghamista kello 22.00. Elokuun alussa laivueen alukset vielä täydensivät itärannikon miinasuojaa laskemalla pienempiä miinoitteita. Alus osallistui operaatioihin BS34 24.-25. elokuuta ja BS35 26.-27. elokuuta.[22]

Alus lähti 31. elokuuta 1940 laivueen mukana Imminghamista Hollannin rannikolle operaatiossa CBX5. Miinoittajien suojana olivat 5. hävittäjälaivueen HMS Jupiter, HMS Kelvin ja HMS Vortigern, jotka saapuivat Humberista. Ilmavoimien 206. laivueen tiedustelukoneet ilmoittivat alueella olevista Saksan laivaston aluksista, jolloin osasto määrättiin hyökkäämään. Express osui miinaan, jolloin Esk riensi apuun osuen itsekin miinaan. Esk upposi nopeasti.[14][3][23]

Päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen päälliköinä olivat:

  • Richard John Hullis Couch, DSC 14. helmikuuta 1938 - 1. syyskuuta 1940 (kaatui)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
  • Brown, David: Naval Operations of the Campaign in Norway April - June 1940. Lontoo: Frank Cass, 2005. ISBN 0-7146-5119-2. (englanniksi)
  • Smith, Peter C.: Into the Minefields - British Destroyer Minelaying 1916-1960. Barnsley: Pen & Sword Maritime, 2005. ISBN 1-84415-271-5. (englanniksi)
  • Gardner, W. J. R.: The Evacuation from Dunkirk - 'Operation Dynamo', 26 May-4 June 1940. Lontoo: Frank Cass, 2000. ISBN 0-7146-8150-4. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ English, John s. 64
  2. ↑ English, John s. 63
  3. ↑ a b c d e f g English, John s. 72
  4. ↑ Smith, Peter C. s. 124-125
  5. ↑ a b Smith, Peter C. s. 125
  6. ↑ Smith, Peter C. s. 127
  7. ↑ Smith, Peter C. s. 128
  8. ↑ Smith, Peter C. s. 131
  9. ↑ Smith, Peter C. s. 132
  10. ↑ Smith, Peter C. s. 132-133
  11. ↑ Smith, Peter C. s. 133
  12. ↑ Smith, Peter C. s. 134-135
  13. ↑ Smith, Peter C. s. 141-142
  14. ↑ a b Uboat.net - HMS Esk
  15. ↑ Smith, Peter C. s. 142
  16. ↑ Smith, Peter C. s. 142-143
  17. ↑ Smith, Peter C. s. 144
  18. ↑ Smith, Peter C. s. 144-145
  19. ↑ Smith, Peter C. s. 146
  20. ↑ Smith, Peter C. s. 147
  21. ↑ Smith, Peter C. s. 148
  22. ↑ a b Smith, Peter C. s. 149
  23. ↑ Smith, Peter C. s. 153-165
E-luokan hävittäjät
Laivueenjohtaja: HMS Exmouth
Alukset: HMS Echo - HMS Eclipse - HMS Electra - HMS Encounter - HMS Escapade - HMS Escort - HMS Esk - HMS Express
Edeltäjä: D-luokka – Seuraaja: F-luokka
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=HMS_Esk_(H15)&oldid=19662428”