Brittiläinen Välimeren laivasto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Brittiläinen Välimeren laivasto oli osa Britannian Kuninkaallista laivastoa, joka oli pääosan olemassaoloajastaan tärkeä osa Yhdistyneen kuningaskunnan merimahtia. Laivaston tehtävänä oli suojata tärkeitä yhteyksiä emämaan ja itäisten siirtomaiden välillä. Välimeren laivaston komentaja nimettiin ensimmäisen kerran 1665, ja laivasto lakkautettiin 5. kesäkuuta 1967.

Laivaston vahvuus ensimmäisen maailmansodan alkaessa oli taisteluristeilijät HMS Inflexible, HMS Indomitable ja HMS Indefatigable, joiden 12 tuuman tykit takasivat laivastolle ylivoiman alueella. Lisäksi vahvuuteen kuuluivat panssariristeilijät HMS Defence, HMS Duke of Edinburgh, HMS Black Prince ja HMS Warrior, neljä kevyttä risteilijää ja kuusitoista hävittäjää.

Laivaston päämaja sijaitsi 1930-luvun puoliväliin saakka Maltalla, joka oli myös sen tärkein tukikohta ja joka kuului brittiläisen imperiumin alueisiin vuodesta 1814. Laivasto siirtyi Aleksandriaan hieman ennen toisen maailmansodan puhkeamista, koska Malta oli liian lähellä Italian ilmavoimien tukikohtia.

1960-luvulla laivaston merkitys väheni brittiläisen imperiumin supistuessa valtioiden itsenäistyessä. Merkitystä vähensi myös kylmän sodan aiheuttama painopisteen muutos Pohjois-Atlantille.

Laivastoa supistettiin koko 1960-luvun alun ajan ja 1966 laivastolla ei toisinaan ollut lainkaan saattokelpoisia aluksia käytettävissään. Välimeren laivasto lakkautettiin kesäkuussa 1967.