M/V Princess Victoria (1939)
| M/V Princess Victoria | |
|---|---|
| Tyyppi | autolautta |
| Lippuvaltio |
 Yhdistynyt kuningaskunta |
| Kotipaikka | Stranraer |
| Tunnuskirjaimet | 34674 |
| Operaattori | London and North Western Railway |
| Omistaja | London, Middland and Scottish Railway |
| Rakennustelakka | William Denny and Brothers, Dumbarton |
| Rakennusnumero | 1333 |
| Vesillelasku | 21. huhtikuuta 1939 |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 98.1 m |
| Leveys | 14.7 m |
| Syväys | 13.0 m |
| Bruttovetoisuus (GT) | 2197 |
| Koneisto | 2 × Sulzer 7TS48 |
| Nopeus | 19 kn |
| Matkustajia | 875 (1. lk), 542 (3. lk) |
| Autokapasiteetti | 24-64 |
| Lähteet | http://www.clydeships.co.uk/view.php?ref=15667 |
M/V Princess Victoria oli ensimmäinen brittiläinen takaaladattava kanaalinliikenteeseen suunniteltu autolautta. Kaksi kuukautta liikenteen aloittamisen jälkeen Amiraliteetti pakko-otti aluksen ja muutti sen apumiinalaivaksi. Alus upposi osuttuaan miinaan 19. toukokuuta 1940.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
London, Midland and Scottish Railway tilasi aluksen Dumbartonista William Denny and Brothersilta, missä köli laskettiin Levenin telakalla telakkanumerolla 1333. Se laskettiin vesille 21. huhtikuuta 1939 ja valmistui heinäkuussa.
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus sijoitettiin Stranraerin ja Larnen väliselle reitille, missä se aloitti 8. heinäkuuta 1939.
HMS Princess Victoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amiraliteetti pakko-otti 8. syyskuuta 1939 aluksen ja muutti sen apumiinalaivaksi. Alus otettiin 2. marraskuuta Greenockissa palvelukseen nimellä HMS Princess Victoria viirinumerolla M03. Muutostyön jälkeen alukselle oli mahdollista kuormata 244 miinaa.[1]
Alus oli 4. marraskuuta Land's Endin edustalla, kun se joutui voimakkaaseen aallokkoon. Aluksen kokemattomasta miehistöstä tuli kolme neljästä merisairaaksi ja siten kykenemättömäksi toimimaan. Pian aluksesta tuli toimintakyvytön toisen moottoreista rikkouduttua. Alus saatiin vain vaivoin kunnostettua, minkä jälkeen se jatkoi matkaansa Spitheadiin, jonne se saapui illalla 5. marraskuuta. Alukselle kuormattiin 10.-11. marraskuuta sen omalla nosturilla 240 miinaa, jotka kuljetettiin Clydeen HMS Ploverille. Alus oli 2. joulukuuta Isle of Wightilla merikokeissa ja harjoittelemassa miinanlaskua, mikä jatkui Portlandissa 7. joulukuuta.[1]
Alus lähti 14. joulukuuta Solentista kannellaan 240 miinaa, jotka se laski seuraavana päivänä Galloperin matalikolle Harwichin itäpuolelle. Paikka oli Thamesin suun ja Skotlannin välistä rannikkoliikennetta suojaavan itärannikon sulun eteläinen päätepiste. Alus laski 22. joulukuuta samalle alueelle toiset 240 miinaa. Se siirtyi 4. tammikuuta 1940 Solentista Imminghamiin, missä kuormattiin miinoja. Alus lähti 8. tammikuuta Invergordoniin ja laski miinat neljä päivää myöhemmin Fraserburghin koillispuolelle.[1]
Aluksen paluuta etelään hidasti saksalaisten laskemat miinoitukset sekä tiheä sumu, mutta se saapui 21. tammikuuta Imminghamiin. Satama oli jäätynyt laitureiden väliltä eikä hinaaja kyennyt ahtautuneen jään vuoksi auttamaan. Lopulta Princess Victoria irroitti itsensä ja avustaneen hinaajan jäistä. Alus laski 24. tammikuuta Humberin itäpuolelle Outer Downsingin majakkalaivan lähistölle 240 miinaa huonossa säässä. Matkalla oli seuraamassa miinoitusta joukko lehtimiehiä.[1]
Alus siirrettiin 1. helmikuuta pohjoiseen laskemaan miinoja Aberdeenin itäpuolelle, mistä ensimmäinen osa toteutettiin 6. ja 7. helmikuuta välisenä yönä ja toinen osa varhain 10. helmikuuta. Alus laski seuraavana päivänä Yorkshiren itäpuolelle kaksi erää miinoja ja viimeisen erän varhain 13. helmikuuta rankassa lumisateessa ennen paluuta Thamesin estuaariin.[1]
Lontoossa tehdyn huollon jälkeen alus saapui 12. maaliskuuta Imminghamiin kuormatakseen 300 miinaa. Se lähti Invergordoniin, mistä se laski miinat 21. maaliskuuta Fraserburghin pohjoispuolelle. Kolme päivää myöhemmin aluksen miinakisko vaurioitui HMS Protectorin kolaroidessa alukseen, joten Princess Victorian piti palata Imminghamiin korjattavaksi.[1]
Palattuaan alus laski 6. huhtikuuta 300 miinaa, mikä toteutettiin neljästi uudelleen toukokuun alkuun mennessä, itärannikon sulkuun. Alus lähti 9. toukokuuta Humberista Alankomaiden rannikolle laskemaan miinoja IJmuidenin edustalle, mikä tehtävä saatiin päätökseen seuraavana päivänä. Aluksen vaihteisto rikkoutui tehtävän lopulla, mikä esti liikkumisen. Alus oli laski 18. toukokuuta kaksi lähes seitsemän mailin miinariviä itärannikon sulkuun, minkä jälkeen se aloitti paluumatkan Imminghamiin. Seuraavana päivänä juuri ohitettuaan Humberin majakkalaivan alus osui miinaan, joka räjähti sillan etupuolella. Alus upposi keula edellä ja kallistuen voimakkaasti oikealle. Pian alus asettui pohjaan mastojen, savuhormin ja komentosillan edelleen näkyessä. Alus poistettiin tuhoutuneena palveluksesta laskettuaan 2 756 miinaa.[1]
Onnettomuudessa sai surmansa 36 miehistönjäsentä ja alukselta pelastettiin 85 eloonjäänyttä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Winser, John de S.: Short Sea: Long War - Cross-Channel Ships' Naval & Military Service in World War II. Kent, UK: World Ship Society, 1997. ISBN 0-905617-86-X. (englanniksi)